Minussako vika kun kosken jäinen ikiliikkuja pysähtyi

Kommentoi

Jopa piti olla huono tuuri: Kävin muutama päivä sitten Rautalammin Ahvenkoskella katsomassa, josko siellä edellisenä päivänä havaitsemani koskikara olisi edelleen paikalle. Ei ollut, joten sen pituinen se.

Olin kuitenkin heti paikalle tultuani hoksannut keskellä koskea hyvin erikoista hypnoottista liikettä: Kosken puoliväliin kurottavan oksan päässä oli lähes pyöreä jääpallo, joka hakkasi kosken pintaa tasaisen rytmikkäästi kuin kaappikellon heiluri.

Koska olin paikalla koskikaran takia jätin jäisen heilurin tuossa vaiheessa rauhaan, ja lähdin etsimään karaa. Sitä en kuitenkaan löytänyt, joten palasin ihmettelemään jäistä ikiliikkujaa.

Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä, kuinka kauan minulta meni siitä, kun ensimmäisen kerran huomasin ikiliikkujan siihen, että lopulta aloitin jääheilurin kuvaamisen. Todella useita minuutteja joka tapauksessa.

Aluksi kaikki sujuikin aivan kitkattomasti, ja sain ilman suurempia vaikeuksia kuvattua noin minuutin pätkän videolle. Tämän jälkeen ryhdyin kuitenkin vaihtamaan objektiivia voidakseni saada lähikuvaa jääpalan iskeytymisestä vedenpintaan.

Maasto-olosuhteissa objektiivin vaihto on kuitenkin sen verran varovaisuutta vaativaa puuhaa, että keskityin tuossa vaiheessa kokonaan siihen ja samalla unohtaen seurata ikiliikkujan liikettä.

Ei olisi pitänyt, sillä kun sitten nostin katseeni, tyrmistykseni oli suuri: Ikiliikkuja oli pysähtynyt!!

Tässä vaiheessa mieleeni tuli väkisin tunnetun laulun sanat ” Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy”. On se vaan niin väärin, en muuta sano.

Miksi siis liike loppui niin yllättäen? Itse kuvittelisin sen johtuneen siitä, että ilman lämpötila oli päivän aikana kohonnut, eikä jää koskessa kastauduttuaan enää ilmaan noustessaan ehtinyt jäätyä ennen uutta syöksyä veteen. Näin se menetti koko ajan hiukan painostaan, mikä taas lopulta johti siihen, ettei sen paino jaksanut enää painaa oksaa niin alas, että jääpala olisi koskettanut virtaavaa vedenpintaa ja saanut tästä uutta liikevoimaa seuraavaa heiluriliikettä varten.

Se, että minä satuin olemaan paikalla juuri liikkeen lakatessa, oli siis vain silkkaa huonoa tuuria. Mutta todella hyvin huonoa sellaista, sillä jääheiluri oli todennäköisesti tuohon mennessä heilunut useita tunteja kylmän yön jälkeen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.