Sinisorsan jäätyneet kasvot eli taistelua elämästä pakkasen keskellä.

5 Kommenttia

Sinisorsapari pakkashuurujen keskellä aamuauringossa.

Sinisorsapari pakkashuurujen keskellä aamuauringossa.

Lähes kolmenkymmenen asteen pakkanen on todellinen koettelemus lähes kaikille lajeille. Sitä se on varsinkin niille, jotka eivät yleensä jää sisämaahan talvea viettämään.

Vuonna 2006 seurasin pieneen sulaan jääneen sorsapariskunnan kamppailua pitkän kylmän jakson yli. Onneksi ne myös selvisivät kiirastulesta hengissä kevääseen – Mistä paljolti kiitos niiden ihmisten, jotka ruokkivat niitä vaikeimman ajan yli. Toisaalta sain myös nähdä, kuinka hämmentävän kekseliäitä luontokappaleet voivat olla silloin, kun niiden henki on kyseessä.

Alla olevan kuvan sinisorsakoiraan kasvot ovat pienten jääpuikkojen peittämät, koska kuvauspäivänä oli niin kylmä, että linnun kastaessa päänsä vesi jäätyi välittömästi sen sulkien pinnalle.

Sinisorsan jään peittämä pää.

Kuva: Sinisorsan jään peittämä pää.

Seuraavassa kuvassa nähdään taas sinisorsanaaraan viimeinen konsti, eli paetakseen kylmyyttä se muuttui puolisukeltajasta kokosukeltajaksi. Näin se kävi lämmittelemässä useita perättäisiä kertoja useiden kymmenien senttien syvyydessä veden alla.

Kuva: Sinisorsa sukeltaa pakkasella pinnan alla.

Kuva: Sinisorsa sukeltaa pakkasella pinnan alla.

5 Comments

  1. Tero Pelkonen

    No tätä tai jotain vähän (max. 2min) arvelinkin kylmyyteen liittyen..ja erityisesti noita sormia ajattelin. Mutta mitäpä sormista, kun kuvat ovat hienoja.

  2. Tero Pelkonen

    Yes! Huippuotos..kilpailukuva tämä keskimmäinen. Eikä ole mitään keskivertokuvia nämä toisetkaan. On siinä ollut varmasti viileetä kuvaajallakin.

    • admin

      Minulla oli kyllä jo tuolloin tällaisiin kuvauksiin tarvittava vaatetus, joka mahdollistaa lämpimänä pysymisen, vaikka liikkuminen on käytännössä kielletty.
      Sormet ovat toisaalta sitten ongelma, koska paksuja vanttuita ei voi käyttää ja koska kameran ja objektiivin metalliosat välittävän kylmyyden todella sukkelaan niitä puristaviin sormiin.
      Minulla on muistikuva, että pystyin tuolloin yrittämään kuvausta yhtäjaksoisesti max. 2 min, minkä jälkeen oli pidettävä useiden minuttien tauko särkevien sormien henkiin herättämiseksi.

      Tosin tuolloin kokemani oli vain esimakua siitä, kun toinen jalkani kastui lähes polveen saakka koskessa yli 20 asteen pakkasella. Ja kuvaamista oli pakko jatkaa. Mutta sehän on taas toisen tarinan aihe…

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.