Urpiainen ja ruskourpiainen.
Kirjoittaessani toissailtana tämänviikkoista luontopalstaani tarvitsin urpiaisen kuvaa, joten syöksyin tietysti kuva-arkistoni syövereihin.
Tällöin huomioni kiinnitti vuonna 2009 ottamani – mutta jostain syystä jo unohtamani – kuva erikoisen värisestä urpiaisesta, joka vastasi kovasti lintuoppaiden kuvausta ruskourpiaisesta.
En kuitenkaan muistaakseni kysellyt tuolloin asiasta itseäni viisaammilta, joten päätin tehdä sen nyt ja lähetin kuvan samoin tein Antero Lindholmille, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista lintuharrastajista.
Sainkin häneltä melko nopeasti vastauksen, jossa hän yhtyi lajinmääritykseeni.
Urpiaisella (Carduelis flammea) on useita alalajeja, joista meillä kotoperäisenä esiintyy lajin nimialalaji eli urpiainen (Carduelis flammea). Viime vuosina on etenkin Lounais-Suomessa kuitenkin tavattu yhä enenevässä määrin ruskourpiaista (Carduelis flammea cabaret). Samalla kotoisen alalajimme kanta on Keski- ja Itä-Suomessa laskenut (Lähde: Lintuatlas).
Katso myös nämä:
Valkoinen jalohaikara on illan pimeydessä kuin taivaasta laskeutunut enkeli
Viherpeippoja kauniissa valoissa.
Miten käy palokärjen? – Arkiston helmi, v. 2008.
Puolet pihani urpiaisista on ruskourpiaisia.
Kahjot palokärkikoiraat hauskuttavat hautausmaalla
Komea harmaapäätikkakoiras rasvaruokinnalla.
Väsynyt matkamies kesäkodissani – Räkättirastaan muuttomatkan onneton loppu.
Urpiainen ihmesembrassani
2 Comments
Hirvi Hurmainen
Kiitos lintukuvasta, kyllä se näin eläimenkin sielua hykerryttää. Voi olla, että tässä yhtenä päivänä näinkin jommankumman lajin, kun näitä Lounais-Suomen mantuja ja maita jolkuttelen. Siinä ne ympärillä pyrähtelivät, ja lauloivat jotain, en saanut selvää, että mitä laulua. Ihan metsässä niitä ei kyllä näe.
Olli
Se on loppujen lopuksi sama, mitä luonnossa näkee. Tärkeintä on, että näkee jotain, josta nauttii. Ei siihen sen kummempia perusteluita tarvita.