Voihan vesilisko! – Kertomus siitä, kuinka ensimmäisen kerran kohtasin vesiliskon.

5 Kommenttia

Kaksi kutuasuista koirasvesiliskoa.

Kaksi koirasvesiliskoa.

Vuonna 2005 nuori yläasteikäinen lukija soitti minulle kertoen  hänellä niitä sitten nyt olevan. Niitä vesiliskoja, jotka hän oli vuosi aiemmin luvannut näyttää minulle heti, kun niiden kutuaika seuraavan kerran keväällä olisi käsillä.

Merkillisen esimerkillistä toimintaa nuorelta mieheltä. Harva hänen ikäisensä olisi muistanut, mitä tuli ammoin luvanneeksi hupsulle luontokuvaajalle.

No, tuumasta toimeen, sillä pian minulla oli hyvin lyhyen aikaa vieraana akvaariossani neljä kaunista liskoa, joista kolme oli paratiisimaisen komeaa kutuasuista koirasta. Niin ihastuttavia ne olivat, etten voinut olla tuntematta syvää kunnioitusta näitä  salamanterieläimiä kohtaan, jotka rauhallisen pyrstönvedoin liikkuivat edestakaisin tutkivien silmieni edessä.

Koiras- ja naarasvesilisko.

Koiras- ja naarasvesilisko.

Suomessa on sammakkoeläimiin kuuluvia salamantereita kahta lajia: vesiliskoja ja hyvin harvinaisia rupiliskoja. Vesiliskoa, joka on eurooppalaisista salamanterieläimistä kaikkien laajimmalle levinnein, tavataan meillä jopa aina Haukiputaalle saakka. Etelä-Suomessa se on melko yleinen, mutta harvinaistuu, mitä ylemmäksi kohti pohjoista mennään.

Kutuasuinen koirasvesilisko käy pinnassa.

Kutuasuinen koirasvesilisko käy pinnassa.

Vesiliskon elämä on melkoisen salaperäisyyden verhoamaa, sillä se on nähtävillä lähinnä vain kutuaikoina, jolloin niitä kertyy pieniin lammikoihin ja ojiin sukua jatkamaan.

Muina aikoina se viettää hiljaista elämää ihmisen katseilta piilossa. Siksipä se ehkä onnistuukin sinnittelemään luonnossa yllättävän pitkäikäiseksi, sillä sen tiedetään voivan elää jopa 20-vuotiaaksi.

P.s. Kuvauksen jälkeen eläimet palautettiin vahingoittumattomina takaisin kutupaikalleen.

Tags: Vesilisko, Suonenjoki, rauhoitettu

5 Comments

    • Olli

      Moi! Kiitos Aino luvan kysymisestä. Kyllä voit ainakin tällä hetkellä käyttää kuvia noilla ehdoilla. Olen yleensä antanut luvan opetuskäyttöön, sillä olen itsekin opettaja. Tosin nyt jo eläkkeellä.

  1. Mia Järvinen

    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, lenkillä tapasin tällaisen kuolleen asfaltilla. Ilmeisesti en ole ollut biologian tunneilla hereillä kun en tietänyt, että Suomessa esiintyy salamantereita. Tämä siis Asikkalassa, Päijänteen tuntumassa.

    Terv. Mia

    • Olli

      Moi Mia! Onpa valitettavaa, että ensi kohtaamisesi kauniin vesiliskon kanssa tapahtui tuolla tavalla. Toivottavasti saat joskus tilaisuuden nähdä niitä elävinäkin. Ei Sinun tarvitse unenlahjojasi syytellä siitä, ettet muista kuulleesi vesiliskoista koulussa. Ymmärtääkseni kouluissa puhutaan aika vähän eri eläinlajeistamme, etenkin hiukan harvinaisista.

  2. Anssi Rapo

    Sain tänään parikuvaa vesiliskosta jota en ole ennen nähnyt vaikka yleinen kuulema onkin, tulihan katsottua ojaan ja jospa voisi lapselle näyttää sammakon

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.