Enkö kelpaa enää edes hirvikärpäsille? – Autoni outo salamatkustaja videolla.

Kommentoi

Viikko sitten autooni lennähti jostain tutkimusretkeni päätteeksi hirvikärpänen. On niitä aiemminkin autooni eksynyt, mutta tuolloin ne ovat siivet pudotettuaan päätyneet aina minuun.

Vaan tämäpä hirvien ja ihmisten kauhu toimikin aivan odottamattomalla tavalla. Tavalla joka häiritsi ajamistani siinä määrin, että minun oli pakko liikenneturvallisuuden takia pysäyttää autoni. En nimittäin enää voinut keskittyä ajamiseen otuksen liikkuessa jatkuvasti edestakaisin näkökenttäni äärirajoilla auton sivuikkunalla.

(Tiesitkö muuten sitä, että vaikkei ihminen näe mitään tarkasti näkökenttänsä laidalla, me havaitsemme samalla alueella tapahtuvaa liikettä yllättävän tarkasti. Tämä kyky onkin ollut tarpeen yksilöiden hengissä säilymisen kannalta vuosituhansien saatossa.)

Outoa vikkelästi ylös alas ikkunaa kipittävässä hirvikärpäsessä oli se, ettei se ollut vähääkään kiinnostunut minusta, vaikka lähimmillään se oli vaatteistani vain vajaan kahdenkymmenen sentin päässä. Ja tätä se teki kaiken lisäksi usean minuutin ajan.

Aina välillä sen jalkojen ote kuitenkin lipesi ja se tipahti vain muutaman sentin päähän kädestäni. Tällöinkään sen kiinnostus minun lihaani kohtaan ei herännyt, vaan se kipitti kiireesti takaisin juoksemaan ylös alas ikkunan pinnalla.

Välikohtaus loppui vasta kierrettyäni ikkunan alas, jolloin riiviö lennähti etsimään itselleen parempaa uhria.

Tunsin tilanteessa sekä kiitollisuutta että ihmetystä ja turhautuneisuutta siitä, etten ollut kelvannut sille ravinnoksi. Mikä minussa oli vikana? 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.