Harvinainen kuva kehityshäiriöstä neitoperhosen siivissä.

Kommentoi

Kehityshäiriön vaurioittama neitoperhonen

Luonnossa tapaa – onneksi – hyvin harvoin eläimiä tai hyönteisiä, joiden kehitys on jostain syystä mennyt mönkään.

Syy tähän on tietenkin luonnossa jatkuvasti käynnissä oleva taistelu olemassaolosta. Vain terveet ja voimakkaat yksilöt selviävät. Heikot ja vajavaisin kyvyin varustetut taas joko tuhoutuvat itsestään tai tulevat toisten syömiksi.

Hyvällä onnella lähes elinkelvoton yksiö saattaa kuitenkin selvitä yllättävän pitkälle. Näin oli käynyt elokuussa 2003 eräällä ohdakeniityllä havaitsemalleni neitoperhoselle.

En varmaankaan olisi huomannut sitä lainkaan, ellei se olisi laskeutunut tuulen paikalle kuljettaman muovikassin päälle, mistä se sitten yritti äänekkäästi päästä uudestaan lentoon.

Ääni lähti sen lievästi epämuodostuneista siivistä, jotka olivat osin niin kuivat, että ne päästivät voimakkaan rapisevan äänen. Usean yrityksen jälkeen urhea pikku perhonen kuitenkin onnistui ja lensi kauemmas nauttimaan hyvin ansaitsemaansa mesiateriaa ohdakkeella.

Onnekas neitoperhonen oli todella ollut selviytyessään hengissä tähän asti. Siitä oli todisteena sen vasemmassa etusiivessä selvästi näkyvä tarkkarajainen kolo, jollainen yleensä syntyy siinä vaiheessa kun perhonen onnistuu riuhtomaan itsensä irti linnun nokasta.

Siipien epämuotoisuus ja väripigmenttien osittainen puuttuminen johtuvat muuten todennäköisesti kotelovaiheessa tapahtuneesta kehityshäiriöstä, jonka on voinut aiheuttaa esim. liiallinen kosteus tai kylmyys.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.