Kyllä minä niin pahoitin mieleni, kun kissa tappoi sammakonpoikaseni.

Kuten edellisessä blogiartikkelissani kerroin, pelastin noin viikko sitten puutarhani rikkoutuneesta vesialtaasta suuren määrän nuijapäisiä sammakonpoikasia. Tuolloin siirsin ne ensin keskikokoiseen akvaarioon odottamaan sitä, että voisin palauttaa ne takaisin korjattuun altaaseen.

Pelkkä sammakonpoikasten keruu altaan pohjalta oli todella aikaavievä prosessi, koska halusin varmistua, että saisin todella kaikki altaan nuijapäät siirrettyä uuteen väliaikaiseen kotiinsa. Aluksi homma oli helppoa kuin heinänteko, sillä käytin sammakonpyynnissä pientä akvaariohaavia.

Mitä pitemmälle keruuprosessi edistyi, sitä vähemmän kuitenkin sain haaviini nuijapäitä ja sitä enemmän roskia. Niinpä minun oli loppuvaiheessa vaihdettava välinettä ja ryhdyttävä keräämään poikasia ruokalusikalla (Homma ei muuten ole niin vaikea kuin, miltä se ehkä kuulostaa). Akvaariossa sammakonpoikaset sekä yksinäinen keltalaitasukeltaja saivat sitten odottaa kolme päivää pääsyä  entistä ehompaan altaaseen.

Siirtoa edellisenä päivinä kalastin sitten vielkä kerran kaikki akvaarion asukkaat ja laitoin ne puhtaalla sadevedellä täytettyyn sankoon odottamaan kotiin pääsyä. Tähänkin siirtoon hukkaantui useita tunteja, sillä halusin jälleen varmistaa, ettei akvaarioon jäisi yhtään sammakonpoikasta . Toisaalta en myöskään halunnut siirtää sankoon akvaarion likaista vettä.

Kaikki siis näytti olevan kunnossa.

Vaan eipäs ollut, sillä en ollut ottanut huomioon puutarhassani öisin liikkuvia kissoja. Niinpä kun seuraavana aamuna menin katsomaan pikku sammakonalkujen tilannetta, minua odotti karmea näky:

Sanko oli kumollaan terassin lattialla ja sadat nuijapäät makasivat kuivuneina ja hengettöminä terassin räsymatolla.

Suuren keltalaitasukeltajan kohtalo sen sijaan jäi arvoitukseksi, sillä sitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Liekö kissa syönyt? Kaikki nuijapäät eivät kuitenkaan menehtyneet joukkosurmassa. Tästä ne saavat kiittää sitä, että olin vuorannut sangon jätepussilla.  Vaikka sanko oli siis täysin kumollaan, niin jätepussin laskoksiin oli jäänyt sen verran vettä, että reilut sata noin tuhannesta sammakonpoikasesta säilyi hengissä.

Vaikka yöllinen vieras oli muuten onnistunut toimimaan paljastavia jälkiä jättämättä, se oli kuitenkin tehnyt yhden virheen, joka lopulta paljasti  sen henkilöllisyyden:  Muovisen jätepussin kylkeen oli yön aikana ilmestynyt reikä, joka oli voinut syntyä vain jollakin terävällä viiltämällä.

Huom!

Sammakot, niiden kutu, toukat ja nuijapäät ovat lailla rauhoitettuja, joten normaalitilanteessa niiden kerääminen on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Katsoin kuitenkin olevani oikeutettu ottamaan ne hetkeksi huostaani, sillä ilman tätä toimenpidettä ne olisivat varmuudella kaikki kuolleet rikkinäisessä ja hitaasti tyhjentyvässä vesialtaassani.

Katso myös nämä:

Miksi sammakko hymyili? – Lähikuvia kutevista sammakoista. Löysin hyvin säilyneen muumion keskeltä syrjäistä metsätietä Jäätyneen sammakon pelastaminen – Katso kuinka se loikkaa molskahtaen veteen Monijalkainen sammakko – Asia ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Harmaahaikara iskee videolla kalan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyy kyykytti kuvaajaa – Maamme musta mamba lähikuvissa. Tunnistatko joutsenlammella kuuluvaa kolme eläimen ääntä – Ääntentunnistustesti. Kyy kaverina kaakkureita kuvaamassa. Liian haastava kuvaustehtävä: Rantahämähäkki pesi pelargoniassa. Kumivene, sammakko ja hämähäkki. Mikä on tämä hirviömäinen otus? – Ollin luontokuva-arvoitus. Sammakosta saukkoon, metsosta pihlajaperhoseen – Kuviani Vuoden Luontokuva 2011-kilpailussa.