Mieleenpainuva lehtokurpan kohtaaminen – Arkiston helmi, v. 2008.

Kommentoi

Lehtokurppa, poikanen.

Lehtokurppa, poikanen.

Tällä hetkellä varsinainen työ vie niin paljon aikaa, ettei sitä tahdo jäädä edes blogini ylläpitämiselle.

Onneksi on kuitenkin juttuarkistoni, jossa voin yrittää kaivaa lukijoideni unohtumattomia luontokokemuksia.

Monet niistä ovat tapahtuneet heille täysin yllättäen. Seuraavassa lyhyessä tarinassa nykyisin Nurmeksessa asuva lukijani kertoo elävästi omasta erikoisesta kokemuksestaan loppukesällä 2008:

Mieleenpainuva lehtokurppakokemus

– Tänään kävimme vaimoni kanssa sieniretkellä. Tietysti ilman kameraa.

Retken alkajaisiksi vaimo veitikka hyppää maantieltä ojan yli kuusikon reunaan ja huutaa: ” Täällä on joku linnunraato! Eikä se ole kovin vanha. Mutta hei, sehän liikkuu vielä! ”

Kun ehätän paikalle, maassa on lehtokurppa siivet levällään ja katselee meitä ihmeissään.

Yritän rauhoitella lintua sanomalla: “Onkos sinulle sattunut jotain?” ja kumarrun kääntääkseni sitä.

Tuolloin se yhtäkkiä hyppää siivilleen ja jättää yksin neljä altaan paljastunutta lentokyvytöntä poikasta!
Silloin saamme mekin siivet selkäämme ja häviämme paikalta kiireen vilkkaa.

Paluumatkalla käymme varalta tarkastamassa paikan, mutta perhe on kadonnut.

Hyvä niin.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.