Mystinen kohtaaminen metsälammella – Tukkasotkat lensivät luokseni

Kommentoi

Olin eilen illalla normaalilla iltakierroksellani: Ensin kävin kuvamaamassa silkkiuikkujen parittelua. Sitten kävin kurkkaamassa kaakkurilampeni tilanteen. Lopuksi suunnistin isolle kirkasvetiselle lammelle katsomaan olisiko parina iltana siellä näkemäni kuikkapari edelleen paikalla.

Eivät olleet, mutta lammen rantaan astellessani huomasin vastarannalla tukkasotkaparin (lintujen sijainti kartalla). Niihin kuitenkaan sen enempää huomiotani kiinnittämättä, jatkoin kulkuani soisella lammenrannalla.

Yht’äkkiä kuitenkin kuulin lintujen lähtevän selkäni takana lentoon, ja  kuvittelin niiden nähneen minut sekä säikähtäneen jättiläismäistä olemustani (190 cm ilman kenkiä). Vaan väärässäpä olin, sillä suureksi hämmästyksekseni linnut suunnistivat suoraan minua kohti ja kaarsivat vain noin 20 metrin päästä ohitseni (sijaintini kartalla). Eikä siinä kaikki: Ne laskeutuivat lähelle rantaa vain 50 metrin päähän minusta.

Näin ne tekivät, vaikka kaiken järjen mukaan ne eivät olleet voineet olla näkemättä minua, sillä olin ollut koko ajan täysin avoimella paikalla ja kannoin mukanani kaiken lisäksi todella suurta valkoista objektiivia. Eikä päälläni ollut mitään erityisiä naamioitumisvaatteita.

Eikä siinäkään vielä kaikki: Koska linnut olivat jo nyt osoittautuneet poikkeuksellisen pelottomiksi, jatkoin matkaani kohti vedessä rauhallisina paikallaan kelluvia lintuja.  Mistä oli tietenkin se looginen seuraus – kukas nyt Luonto-Ollia pelkäisi –  että linnut jatkoivat ilmeenkään värähtämättä kelluskeluaan.

Eikä niiden rauhallinen käytös muuttunut myöskään sen jälkeen, vaan saatoin ilman sen kummempia piiloutumisia tai erikoistoimenpiteitä laittaa jalustan pystyyn ja ryhtyä kuvamaan. Koko tuona aikana noin 20 metrin päässä oleva tukkakoskelopari ei osoittanut minkäänlaisia pelon tai häiriintymisen merkkejä. Päinvastoin naaras ryhtyi jopa ruokailemaan.

Hiljaista yhteiseloamme kesti noin puoli tuntia, jolloin valon vähennyttyä kokosin kamppeeni ja poistuin rauhallisesti takavasemmalle. Tukkasotkat jäivät kuitenkin edelleen niille sijoilleen. Niiden ajatukset oli helppo lukea: “Kukahan tuokin tyyppi oikein oli? Onneksi ymmärsi lopulta lähteä kälppimään.”

Kuvausaika: klo 20.30-21.00

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.