Kuvia: Pariisin katuelämää/Street Life in Paris.

Kommentoi

Miksi juuri Pariisi kiinnostaa minua kuvaajana? Ensinnäkin siksi, että olen viettänyt siellä elämästäni yhteenlaskettuna lähes kaksi kuukautta. En juurikaan lomamatkalla vaan työmatkoillla opastamassa muita tuon suurenmoisen suurkaupungin saloihin.Toiseksi siksi, että olen aina tuntenut oloni siellä kovin kotoisaksi. Tärkein syy viihtymiseeni kaupungissa on varmaan se, että se on visuaalisesti niin mielenkiintoinen. Nyt en tarkoita Eiffeliä tai Seineä tai muitakaan turisteille tuttuja paikkoja vaan kaikkea sitä yksityiskohtien ja katuelämän runsautta, jotka tekevät Pariisista Pariisin.

Kaupungin viehättävyyttä ei suinkaan vähennä tietoisuus sen suunnattomasta vaikutuksesta suomalaiseenkin kulttuuriin.  Siellä ovat asuneet ja ammentaneet itselleen inspiraatiota sellaiset suomalaisen identiteetin rakentajat kuin Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius ja Mika Valtari. Puhumattakaan Helene Shjerfbeckistä. Myöhemmistä merkittävistä taiteilijoista mainittakoon esimerkkeinä Pentti Saarikoski, Kaija Saariaho tai vaikkapa Elina Brotherus.

Punaisen Myllyn ohitse kulkeva Rue Montmartrella voi hyvällä mielikuvituksella haistaa vieläkin Sibeliuksen sikarin voimakkaan tuoksun. Tai seurata Juhani Ahon keveitä askelia kohti Punaista Myllyä.

photo, Boulevard de Clichy

Boulevard de Clichy, kuvattu Punaisen Myllyn edestä.

Mutta ei Pariisista nauttiakseen tarvitse kuitenkaan olla sen enempää historiasta selvillä. Riittää kun kulkee aistit avoimina. Nähtävää ja koettavaa riittää.

Punaisen myllyn takan kohoavan Montmartren kukkulnan huipulla on yksi maailman kauneimmista rakennuksista, Sacré Coeurin kirkko, jonka lähiseutu kuhisee elämää aamusta iltaan. erityisen mielenkiintoinen on Place de la Tertren aukio, jonka oli aikoinaan taiteilijoiden suosiossa. Nyt sen miehittävät turistit ja katutaiteilijat. Paikka on erityisen viehättävä illalla.

Photo, Place de la Tertre, Monmartre.

Kuva: Katutaiteilijat maalaavat muotokuvia, Place de la Tertre.

Kuva: Muotokuvamaalari ja malli, Place de la Tertre.

Alempana kaupungissa sijaitsevan Pompidou-keskuksen ympäristö on myös mielenkiintoinen kuvauskohde. Myös siellä on turistitaidetta kaupan yllin kyllin. Ja ihmisiä. Missäpä ei niitä Pariisissa olisi, sillä sehän maailman suosituin turistikaupunki.

Photo, Centre Pompidou, artistes.

Kuva: Muotokuvamaalareita Pompidou-keskuksen edessä

Photo, human statue, centre pompidou

Kuva: Pieni tyttö antaa rahaa ihmistä esittävälle patsaalle.

Kuva: Isä ja äiti rauhoittelevat väsyneitä lapsiaan, Pompidou-keskus.

Läheltä Pompidou-keskusta bongasin kesällä 2005 mielenkiintoisen katujulisteen: ”Liiallinen alkoholinkäyttö vaarantaa terveytesi.” Näin siis yhdessä maailman tärkeimmistä viinintuottajamaista. Milloinkahan Suomessa vastaavanlainen mainonta olisi mahdollista. Syytä ainakin olisi.

Kuva: Ranskalainen juliste varoittaa liiasta alholinkäytöstä.

Montmartren ja Seinen puolivälissä keskustan halkaisevilla suurilla bulevardeilla liikenne on jo vilkkaampaa, ja turistien lisäksi kaduilla kulkee myös selvästi enemmän paikallisia asukkaita.

Kuva: Tyypillinen pariisilainen kauppakuja ihmisineen.

Kuva: Pariisilainen lehtikioski.

Kuva: Katukahvila asiakkaineen, les Grands Boulevards Pariisi.

Seinen pohjoisrannan – joka  tunnetaan myös nimellä ”Oikea ranta” – mielenkiintoisin kohde on viivasuora reitti, joka alkaa Louvresta ja kulkee Tuilleries’n puiston läpi Concorde aukiolle ja sieltä taas Champs Élysées’tä pitkin Riemukaarelle. Riemukaarelta taas voi ihailla kauempana näkyvää itselleni mieluisinta vierailukohdetta, uutta riemukaarta ja sitä ympäröiviä pilvenpiirtäjiä.

Kuva: Louvren pihasta aukea mahtava näkymä kohti Riemukaarta.

Louvren piha on itsessään myös kiinnostava paikka, jossa aistit valppaina kulkeva kuvaaja voi löytää itseänsä miellyttäviä kohteita.

Kuva: Hauska tilannen jossa kokonainen perhe yrittää yhdessä ottaa kuvaa Louvren museosta.

Varakkaiden länsimaisten turistien keskeltä voi erottaa myös toisenlaisen todellisuuden.

Kuva: Postikorttien myyjä.

Louvren kaariportin takaa alkaa siis Tuillerie’n puisto, jossa on monenmioista nähtävää. Etenkin valokuvaajalle.

Kuva: Ratsupoliisipartio ja Tuilleries'n puiston patsaat.

Puistossa olen ottanut myös mielestäni tähänastisen urani hauskimman lintukuvan. Kuvan vanha rouva oli syöttämässä siivekkäitä ystäviään, ja tuntui ilahtuvan kovasti häntä kohtaan osoittamastani kiinnostuksesta. Myös muita puistossa kävijöitä erikoinen näky tuntui kiinnostavan.

Kuva: Nainen ruokkii puistossa sylissään olevia kymmeniä lintuja.

Puiston jälkeen kävelijä saapuu Concorden aukiolle, jossa vallankumouksen kuumimpina päivinä käytettiin ahkerasti giljotiinia. Täällä mm. Marie Antoinette päätti surullisen kuuluisan maallisen vaelluksensa. Nykyään paikalla on vanha egyptiläinen obeliski ja kaksi upeaa suihkulähdettä, joista ryöppyävä vesisumu voi kastella varomattoman turistin.

Kuva: Place de la Concorden suihkulähde.

Aukiolta matka jatkuu kohti Riemukaarta ja sen alla olevaa Tuntemattoman sotilaan hautaa. Sinne päästäkseen on kuljettava pitkin kuuluisaa Champs Elysées’tä, jolla liikenne on vähintään vilkasta.

Kuva: Liikenteen täyttämä Avenue des Champs Élysées ja Riemukaari.

Ennen Riemukaarelle siirtymistä voi kuitenkin vilkasta liikennevirran yli kohti Seine-jokea ja sen takana kohoavaa Invalidihotellia.

Kuva: Liikennevaloihin pysähtynyt liikenne peittää näkymän Invalidihotellille.

Anteeksi, en huomannut liikennevaloihin pysähtyneitä autoja.

Kuva: Invalidihotelli henkilöauton yli kuvattuna.

Riemukaarelta voi taas ihailla kaukana siintävää Pariisin ylpeydenaihetta, la Défense’n aluetta uusine Riemukaarineen.

Kuva: Iltanäkymä Riemukaarelta kohti Uutta Riemukaarta.

Turisteja alueelle ei ilmeisesti haluta, koska turistiesitteissä siitä ei useinkaan mainita mitään. Itse suosittelen kuitenkin siellä käymään, sillä paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Etenkin illalla.

Kuva: La Défense valaistuine pilvenpiirtäjineen illalla.

Mitä myöhemmin siellä käy sitä eksoottisemmaksi kaupunkimaisema muuttuu. On kuin olisi avaruusasemalla kaukana ulkoavaruudessa.

Kuva: La Défense'n valaistut pilvenpiirtäjät loistavat myöhäisillan pimeydessä.

Seuraavaksi siirrymme ihmettelemään Seinen vasemmalle rannalle maailman eniten vierailtua yksittäistä nähtävyyttä, Eiffel-tornia. Kiirettä torniin pääsemisessä ei kannata pitää, eikä voikaan, sillä torniin pääsyä voi pahimmillaan joutua odottamaan useamman tunnin.

Kuva: Lapsi ruokkii lintuja turistien keskellä Eiffel-tornin alla.

Valokuvaaja on tässä suhteessa aika onnekas, sillä torniakin enemmän häntä saattaa kiinnostaa tornia ympäröivä elämä. Niinpä odotus ei tunnu lainkaan pitkältä, sillä kiinnostavista kohteista täällä ei ole puutetta.

Kuva: Eiffel-tornin juurella, matkamuistomyymälän kauppias ei halua tulla kuvatuksi.

Kuva: Nuori tyttö mutristelee huuliaan Eiifel-tornin lähellä tivolilaitteessa.

Eiffeliltä ei taas ole pitkä matka legendaariseen latinalaiseen kortteliin, joka oli aikoinaan Pariisien kulttuurin kehto ja monien taiteilijoiden innoittaja. Nykyään siellä on pääasiassa turisteja. Paljon turisteja.

Toisaalta paikassa on se hyvä puoli, että siellä on paljon mielenkiintoisia pikkukauppoja. Sieltä löytyy myös ruokaravintoloita lähes jokaiseen makuun. Tosin jostain syystä en itse ollut innokas menemään tähän kuvan ravintolaan.

Kuva: Kreikkalainen ravintola Santorini Pariisin latinalaisessa korttelissa.

Tämän kuvallisen tarinan viimeinen kuva on mytös latinalaisesta korttelista, jossa satuin todistamaan kauniin ranskattaren bolttarijuhlia. Muisto viehättävästä tilanteesta hymyilyttää vielä vuosien jälkeenkin.

Kuva: Nainen jakaa kuviaan bolttareissa Pariisin latinalaisessa korttelissa.

Tässäpä tämä täällä kertaa.

P.s. Jos haluat katsoa millainen oli edellinen englanninkielinen blogijuttuni Pariisista ja taiteesta, voit lukea sen tästä.

Au revoir, messieurs-dames!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.