Pastillihiiri – Arkiston helmi, v. 2008.

1 Kommentti

Metsämyyrä syömässä auringonkukansiemeniä.

Mummo vuosimallia -33 soitti ja kertoi todella oudosta otuksesta:

Tämä salaperäinen hiippari jemmailee kaikenlaisia jyviä sängynpeitteiden alle tyhjillään olevassa kesämökissä.

Eikä siinä kaikki, tämä kutsumaton vieras myös vohkii pöydälle jätetyt ranskanpastillit ja piilottaa nekin samojen vällyjen alle.

Eikä siinäkään vielä kaikki: Tämä säästäväinen sielu rakastaa niin kovasti järjestystä, että pinoaa takavarikoimansa pastillit pieniin siisteihin kasoihin. Ja vain yhtä väriä kuhunkin kasaan!

Todennäköisesti tämän metsähiireksi luulemani jyväjemmarin lajitteluperuste on kuitenkin eriväristen makeisten haju, sillä hiiret ovat vahvasti riippuvaisia hajuaistinsa toiminnasta. Nirppanokkainen hiirulainen siis ilmeisesti lajittelee pastillit niiden kuorrutuksen värjäämiseen käytettyjen väriaineiden hajun perusteella.

Sitä kuinka hyvin ihminen samassa tehtävässä onnistuisi, voi jokainen testata oman nokkansa avulla kotioloissa.

 

 

Vaivaishiiri kannon nokassa. Muisto vaivaishiirestä

 

Itselleni tutuin hiirilaji on, kummallista kyllä, pieni ja söpö vaivaishiiri, jollainen asusteli viime talvena autotallissani.

Pikku jyrsijä oli näet löytänyt lintujen ruokintaan tarkoitetut siemeneni ja eleli siten herroiksi löytämässään hiirten paratiisissa.

Samalla sillä oli runsaasti mahdollisuuksia harjoittaa monipuolisesti rakasta harrastustaan, kiipeilyä, lukemattomissa autotallin seinän vierille unohtuneissa ”tärkeissä” tavaroissa..

1 Comment

  1. Paula Tuikka

    Hei!
    Meilläkin on ollut ilmeisesti metsähiiri kesämökissä.Oli kantanut ulkoa kauniita siemeniä ison läjän piiloon sängyn alla olevan mattokasan taa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.