Poliisilta saamani tehtävä: Jalkavammaisen citymetson elinkelpoisuuden selvittäminen

Kommentoi

Viime tammikuussa sain paikalliselta poliisilta pyynnön selvittää Rautalammin kirkonkylän keskustaan ilmestyneen ukkometson elinkelpoisuuden. Poliisille linnusta ilmoituksen tehneen henkilön mukaan linnulla oli näkyvä paha jalkavamma, joka saattoi vaikuttaa merkittävästi sen elinkelpoisuuteen. Niinpä poliisi joutui miettimään, olisiko linnun kannalta armeliaampaa, jos he lopettaisivat sen mahdolliset kärsimykset.

Ennen näin radikaaliin toimenpiteeseen ryhtymistä he kuitenkin halusivat saada mahdollisimman hyvän arvion metson terveydentilasta.  Lupasin tietenkin auttaa heitä, ja käydä katsomassa lintua. Samalla yrittäisin ottaa linnusta sellaisia kuvia, joiden perusteella eläinlääkäri voisi selvittää sen jalan kunnon.

Helppo nakki, ajattelin, mutta valitettavasti homma osoittautui hiukan mutkikkaammaksi. Monessa mielessä.

Jo alku oli hankala, sillä en löytänyt lintua mistään niistä paikoista, joissa minulle oli kerrottu sitä nähdyn. Turhauduin sen verran tilanteesta, että päätin piipahtaa läheisellä Tyyrinvirralla katsomassa olisivatko siellä oleskelevat merikotkat mahdollisesti kuvattavissa.

nuori merikotka,merikotka lennossa

Nuori merikotka lennossa Tyyrinvirralla

No, olivathan ne. Kun sitten palasin takaisin etsimään metsoa Rautalammin keskustasta, sain perääni auton, joka vilkutti valojaan haluten ilmeisesti minun pysähtyvän.  Siinä vaiheessa en lainkaan ymmärtänyt, mistä voisi olla kysymys. Olinko ehkä epähuomiossa ajanut ylinopeutta, ja takanani oleva auto olikin poliisiauto. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja kurvasin läheisen kaupan parkkipaikalle.

Siellä valojaan vilkuttanut auto ajoikin heti vierelleni, ja siitä astui ulos – siviilipukuinen poliisi! Tosin en tiennyt sitä ennen kuin hän itse kertoi olevansa virkavallan edustaja. Onneksi hän kertoi muutakin: Hän oli entinen oppilaani ja oli tunnistanut autoni. nähdessän minut hän oli päättänyt yrittää pysäyttää minut, sillä hän tiesi millä asialla olin ja pystyvänsä opastamaan minut kyseisen metson luokse. Se nimittäin sattui olemaan juuri sillä hetkellä hänen kotinsa viereisen rivitalon katolla.  Sitä sanoisin yhteensattumaksi!

Ja todellakin, sieltähän metso löytyi. Helppo nakki, ajattelin jälleen, mutta valitettavasti en voinut olla enemmän väärässä. Talon katolla oli nimittäin runsaasti lunta, eikä savupiipun lämmössä torkkuvan koukkunokan jalasta näkynyt vilahdustakaan. Ei koko sen reilun tunnin aikana, jonka lintu viihtyi katolla ennen poistumistaan iltapalalle.

Niinpä jouduin palaamaan pettyneenä kotiin. Onneksi se ei kuitenkaan ollut tarinan loppu: Myöhemmin minuun otti yhteyttä Rautalammilla työssä käyvä lukijani, jolla oli  –  ihmeiden aika ei ollut ohi – kuvia hänen työpaikkansa pihassa vierailleesta metsosta. Mikä parasta, kuvien joukossa oli sellainen, jossa linnun vammautunut jalka näkyi niin selvästi, että saatoin lähettää sen eläinlääkärille.

Tuomio – jonka lähetin välittömästi tiedoksi poliisille –  oli, ettei metson jalan vamma ollut sellainen, joka estäisi sitä selviytymästä omin voimin luonnossa.

Niinpä komea ukkometso sai jatkaa elämäänsä onnellisen tietämättömänä sen ympärillä käydystä keskustelusta. Tiettävästi se katosi kylän raitilta vasta useita viikkoja myöhemmin talven selän murruttua.

P.s. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun poliisi kääntyi puoleeni. Edellinen kerta oli nälkiintyneen haavoitetun merimetson pelastaminen marraskuussa 2013. Tämä ei ollut myöskään ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä rivitalon lumisella katolla makailevan ukkometson kanssa. Aikaisempi paikka oli Karttula ja vuosi 2006.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.