Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008.

2 Kommenttia

Keltasirkkuja koivun oksalla.

Viime päivien blogini ovat olleet sävyltään kovin alakuloisia, joten on syytä hiukan piristää tunnelmaa mukavilla muistoilla yhdestä kuvauskäynnistä erään lukijaperheeni kuukkelipihassa kaukana Suonenjoen keskustasta. Myös kuvat ovat samat kuin silloin julkaistussa pakinassani, ja ne on kuvattu tarinaan liittyvän talon pihassa yhtenä pimeänä talvipäivänä helmikuussa 2008.

Totta vai taikaa?

Jos osaisin taikoa, loihtisin itselleni vanhan pihapiirin harmaine hirsirakennuksineen. Kauas kaikesta turhasta mutta aivan lähelle kaikkia tarpeellisia palveluita. Luonnonrauhaan, jota häiritsisi vain jokunen tieltään eksynyt ohikulkija.

Luonnon läheisyys näkyisi etenkin pihan eläimistössä, jotka luottavaisella käyttäytymisellään kertoisivat tilan asukkaiden ja eläinten välisestä syvästä luottamuksesta. Niinpä jänö uskaltaisi mitään pelkäämättä imettää pienokaisiaan aivan tuvan ikkunan alla. Supiperhekään ei ujostelisi käydä joskus etsimässä isäntäväen jättämiä ruuantähteitä.

Puhumattakaan viereisen metsikön liito-oravista, jotka yöllisillä ravinnonhakumatkoillaan vierailisivat pihaa reunustavissa koivuissa.

Ja linnut. Niitä minä taikoisin joka sorttia täyttämään kesäisin laulullaan läheiset metsät. Talveksi minä kutsuisin pihaan metsiemme kauneimmat linnut värittämään muuten niin valjua talvista maisemaa. Pihassa kävisivät tietenkin kultaiset keltasirkut ja upeat urpiaiset. Tiaisista ja viherpeipoista puhumattakaan.

Käpytikka koivun rungolla

Käpytikkoja pitäisi myös olla. Mieluummin useampia. Neljä olisi sopiva määrä. Pikkutikkakin voisi joskus piipahtaa, mutta kauniita harmaapäätikkoja olisi kyllä oltava pihassa pysyvästi. Myös valkoselkätikan taikoisin pihaa kaunistamaan ja sille lisää arvokkuutta antamaan. Kun kaikki olisi valmista, kutsuisin paikalle parhaat ystäväni, kuukkelit. Siinä me sitten sieluveljieni kanssa ihastelisimme vaiti luonnon ihmeellistä kauneutta.

Niin, jos siis osaisin taikoa. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan osata, sillä tällainen paikka on jo olemassa. Vieläpä jossain rakkaassa Sisä-Savossamme. Eikä siihen ole tarvittu edes taikaa. Ainostaan tilan nykyisten asukkaiden halua elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.

Kuukkeli oksalla.

2 Comments

  1. Olli

    Toivottavasti olisit taikuri ja loihtisit näitä ympäristöja Sisä-Savon ulkopuolellekin! Aivan joka paikasta niitä ei löydy.

    • Olli

      Maailma ei muutu yhden taikurin toimin. Kyllä siihen tarvitaan ihmisten asenteiden muutosta. Usko muuten tällaisia pihoja löytyvän muualtakin. Niistä ei vain juuri tiedetä, koska “taikapihojen” omistajat ovat usein yhtä vaatimattomia ja hiljaisia omasta aarteestaan kuin tämän tarinani ihmiset.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.