Vihan eläinoppia vuosikymmenten takaa – Testaa tunnistatko nämä vihattavat eläimet.

2 Kommenttia

Sain jokin aika sitten käsiini vanhan luonnontieteiden oppikirjan, joka osoittautui monin tavoin mielenkiintoiseksi luettavaksi. Kirja poikkeaa nykyisistä oppikirjoista esimerkiksi siinä, että se käsittelee aihetta hyvin monipuolisesti. Samaan oppikirjaan on ympätty terveysoppia, fysiikkaa, kemiaa, kasvi- ja eläinoppia.

Hyppy menneeseen

Kirjan avaaminen on kuin hyppy menneeseen aikaan, jolloin merkityksellisiä olivat monet asiat, joista meillä ei ole enää minkäänlaista käsitystä tai jotka ovat käyneet meille tarpeettomiksi.

Tiedätkö Sinä, mitä olivat esimerkiksi rintavesiratas ja luotirihma ja mihin niitä käytettiin?

Tai oletko koskaan nähnyt sokerisakset?

Jotkin sanatkin kuulostavat nykysuomalaisesta kovin hauskoilta, kuten ”telefonin puhelutorvi” tai ”valokuvauskone”. Toisia sanoja taas lähes mahdoton ymmärtää ilman etymologista sanakirjaa tai ystäväämme Google’a.  Tällaisia sanoja ovat ainakin onteva ’kovera’ ja mykevä ’kupera’.

Kirja pyrki vaikuttamaan tunteisiin

Se, mikä ­– ainakin minusta – oli kaikkein erikoisinta, oli se, että faktojen lisäksi kirja kertoi lukijalleen, kuinka eri luonnonvaraisiin eläimiin oli suhtauduttava. Kirja teki nuorelle oppijalle hyvin selväksi – vaikkakin epäsuorasti – mitkä lajit olivat luonnon pahiksia ja mitkä hyviksiä.

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kaikki ihmisen ravinnoksi kelpaavat eläimet olivat hyviä. Kaikki ne eläimet, jotka käyttivät ravinnokseen näitä samoja eläimiä, olivat puolestaan pahoja. Asian oppimisen varmistamiseksi epätoivottavista eläimistä käytettiin hyvin tunteisiin vetoavia sanoja kuten ”ilkeä”, ”hävittää” ja ”vahingollinen”.

Toisaalta teos sisälsi hiukan skitsofreenisiakin piirteitä, sillä se myös kehotti kertomaan lapselle, ettei petoeläimiä saa vihata, sillä nekin saalistavat vain saadakseen ravintoa.

On ymmärrettävää, että kirjan opit upposivat hyvin hedelmälliseen maaperään, sillä tuohon aikaan metsästys ja kalastus toivat monen perheen muuten kovin tyhjään ruokapöytään välttämätöntä täydennystä.

Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikä kenenkään meistä tarvitse enää vihata mitään eläinlajia. Eikä kukaan niin myöskään tee, eihän?

P.s. Hallussani olevasta kirjasta puuttuu valitettavasti kaikki sellaiset sivut, joista selviäisi sen nimi tai edes painovuosi. Niinpä olisin hyvin kiitollinen kaikista tiedoista, jotka auttavat selvittämään kirjan identiteetin.

P.s.2. Testin lopuksi Sinulla on mahdollisuus nähdä joidenkin kysymysten oikeiden vastausten yhteydessä muuttamattomia pätkiä alkuperäisteksteistä.

SUORITA VIHATTAVIEN ELÄINTEN TUNNISTUSTESTI

Mihin lajiin mielestäsi oppikirjassa viitataan?

"Ne ovat hyvin vahingollisia kalavesille. Ne syövät kaloja ja repivät kalastajan kallisarvoisia verkkoja ja rysiä. Ollen isoja ja ahnaita vesipetoja voivat ne etenkin sisäjärvissä hävittää kaloja aika lailla. ... Ei siis ihme, että kalastajat niitä myös vainoovat ja hengen uhalla uskaltavat niiden pyyntiin liikkuvien jääkappalten sekaan."






Mihin lajiin mielestäsi oppikirjassa seuraavassa viitataan?:

"Tämän linnun olemme oppineet tuntemaan ilkeäksi linnuksi, jonka läheisyyttä emme mielellämme suvaitse. Sen karkea ääni on varsin epämiellyttävä, emmekä siitä muutenkaan ole kuulleet hyvää kerrottavan. Tiedämme, että pikkulinnutkin sitä vihaavat, varsinkin rastaat...."






Mihin lajiin mielestäsi oppikirjassa seuraavassa viitataan?:

"Tämä lintu  on maamme vahingollisimpia petolintuja, joka hävittää hyödyllistä metsänriistaa kuten lintuja ja jäniksiä."





Mihin lajiin mielestäsi oppikirjassa seuraavassa viitataan?: "Ne käyttävät ruuakseen pieniä kaloja, joita ne pyytävät pitkällä nokallaan, syöksyen korkealta ilmasta saalinsa niskaan. Ne ovat siis kalavesille vahingollisia."






Mihin lintulajiin mielestäsi oppikirjassa seuraavassa viitataan?: "Mutta vielä pahempi kalojen hävittäjä on ..."






Mihin eläinlajiin mielestäsi oppikirjassa seuraavassa viitataan?: "Näitä hyönteisiä on hyvin monta lajia, joilla kaikilla omat elintapansa. Kaikkien toukat tekevät paljon pahaa syömällä etenkin kasvien lehtiä. Sentähden ovat ne vahingollisimpia hyönteisiä."








 

2 Comments

  1. Stalkkeri

    Minulla on Koulun eläinoppi-niminen kirja vuodelta 1967.

    Pari lainausta kirjasta:

    “Susi on Euroopan raatelevin peto. Suuretkaan eläimet eivät saa olla siltä rauhassa. Niimpä se ahdistaa lappalaisten porolaumoja, vieläpä nälkäisenä aikaihmistäkin. — Kiihkeän metsästyksen johdosta sudet alkoivat kuitenkin 1880-luvulla nopeasti harvinaistua. Nyt niitä tavataan pääasiallisesti vain Lapissa. Sinne ne saapuvat pesimäpaikoiltaan Norjan tuntureilta ja Neuvostoliiton pohjoisosista.–”

    “Sirahvi elää parvina Keski- ja Etelä- Afrikan laajoilla heinikkomailla. Sen ruumis on sangen lyhyt, mutta jalat (etenkin etujalat) ja kaula niin pitkät, että pää ylottu 5-6 metrin korkeuteen. Sirahvi syökin puiden lehviä, joita se tavoittaa ja vetää suuhunsa pitkällä kielellään. Vaaran tullessa se pakenee juosten nopeammin kuin oudosta ulkonäöstä voisi päätettä. Väriltään sirahvi on keltainen, ruskeatäpläinen.”

    “Pussihukka on yli 1 m:n pituinen, sutta muistuttava rohkea Tasmaniassa elävä pussipeto. Vaikka se on yöeläin, se on kiihkeän pyynnin vuoksi tullut harvinaiseksi.”

    Kirjassa on myös aukeaman mittainen “Muista suojella lintuja!”-teksti.

    • Olli

      Sinun kirjasi on ilmeisesti minulla olevan teoksen “jälkeläinen”, sillä sutta käsittelevissä teksteissä on joitakin aivan samanlaisia kohtia. Karhuun suhtaudutaan kirjassani huomattavasti lempeämmin kuin suteen: “”Vaikka karhu onkin pelätty peto, ei se ole läheskään yhtä raateleva kuin kissa (!!!) tai susi.”

      Myös minun kirjassani on Suojele -osuus, mutta se kyllä käskee suojelemaan vain pikkulintuja.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.