Arkisto: Sep 2018

  1. Opi tunnistamaan harvinainen harjalintu videon ja kuvien avulla

    12 Kommenttia

    Harjalintu (Upupa epops) on Suomessa ajoittain, lähinnä syksyllä mutta joskus myös keväällä, käyvä vierailija. Laji on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa erikoisen ulkonäkönsä takia. Oranssiin vivahtavan vaaleanruskean vartalonsa lisäksi harjalinnulla on nimittäin päälaellaan pitkä suippo mustakärkisten sulkien muodostama  töyhtö, jonka se silloin tällöin, etenkin häirittynä, avaa koko komeuteensa. Harjalinnun siivissä ja pyrstössä on puolestaan voimakkaan mustavalkeita leveitä juovia.

    Kooltaan harjalintu on noin 26-30 cm, josta sen hoikka lievästi kaartuva nokka kattaa noin 5cm. Harjalinnun leveiden siipien siipiväli on puolestaan noin 45 cm.

    Harjalintua tavataan pesivänä niin Aasiassa ja Afrikassa kuin Manner-Euroopassa, josta linnut kuitenkin muuttavat talvehtimaan Pohjois-Afrikkaan. Suomea lähin pesimämaa on Viro, jossa se pesii kuitenkin melko harvalukuisena.

    Kaikki oheiset kuvat ja video ovat kuvattu syyskuussa 2018 Rautalammin Kerkonkoskella. Myös videon äänet on tallennettu kuvausten yhteydessä. (more…)

  2. Aina ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi – Erilaisia lintukohtaloita viime viikoilta

    Kommentoi

    Viime viikkojen aikana olen saanut poikkeuksellisen paljon pyyntöjä auttaa pulaan joutuneita lintuja. Ensimmäinen näistä koski kolmea vielä lentokyvytöntä kalalokinpoikasta, jotka olivat pudonneet rakennuksen katolla sijainneesta pesimäpaikastaan läheisen alakoulun pihalle elokuun alussa.  Koska lukuvuoden alku oli tuolloin vain muutaman päivän päässä, lintuja ei voinut jättää koulun pihalle. Myöskään niiden palauttaminen alkuperäiselle pesäpaikalleen läheisen, käytöstä poistetun koulun tasakatolle ei tullut kysymykseen, sillä sieltä ne todennäköisesti olisivat päätyneet melko pian uudestaan naapurikoulun pihalle.

    Koska en talvisen akillesjännevammani takia voinut juurikaan juosta todennäköisesti karkuun pyrkivien lokinpoikasten perässä, pyysin apuuni kokeneen paikallisen linturengastajan, ja onnistuimmekin saamaan poikaset kiinni suuremmitta kivuitta. Poikasten rengastuksen jälkeen laitoin poikaset suureen haaviin siten, että yläpuolellamme lentäneet ja tilannetta hätääntyneinä seuranneet emot saattoivat koko ajan nähdä ne. Tämän jälkeen kannoin poikaset muutaman sadan metrin päässä olevaan lampeen emojen seuratessa tarkkaavaisina kulkuani taivaalta. Ja kävi kuten oli tarkoituskin:  Emot seurasivat perässäni lammelle, ja tilanne rauhoittui laskiessani poikaset uimaan vapaina lampeen. Tunne: Iloinen ja helpottunut.

    Kalalokinpoikasten kiinniottopaikka kartalla.

    Muutaman päivä myöhemmin hoitooni tuli siipivammainen aikuinen nuolihaukka. Kahden viikon hoitojakson, johon kuului kaksi eläinlääkärin tarkastusta sekä röntgenkuvaus, jälkeen toimitin Aamuksi nimeämäni linnun sitten Heinolan lintutarhaan jatkohoitoon. Siellä sen kuntoutuminen on eilen saamieni tietojen mukaan sujunut hyvin, ja se tultaneen aikanaan palauttamaan takaisin luontoon. Tunne: Iloinen ja hyvin tyytyväinen. (more…)

  3. Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

    Kommentoi

    Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

    Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

    Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

    Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

    Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

  4. Opi tunnistamaan gammayökkönen videon ja kuvien avulla

    Kommentoi

    Harva eläin on Suomessa saanut niin paljon mediahuomiota, ennen kaikkea negatiivista, kuin gammayökkönen viime kuussa. Syy laajaan uutisointiin oli tietenkin keväällä ilmeisesti miljoonien Etelä-Euroopasta vaeltaneiden aikuisten perhosten toukkien aiheuttamat tuhot etenekin rypsi- ja härkäpapuviljelmillä heinäelokuun vaihteessa. Tällaiset massavaellukset ovat meillä onneksi melko harvinaisia mutta eivät suinkaan poikkeuksellisia. vastaavia on tapahtunut ainakin vuosina 1922 ja 1946. Viimeksi mainittuna vuonna kerrotaan toukkia olleen jopa niin paljon, että Turun radalla junien oli hidastettava vauhtiaan kiskoille liiskaantuneiden toukkien takia.

    Elokuussa oli sitten toukista kehittyneiden toisen sukupolven perhosten ilmestyä ihmeteltäviksemme. Omakin puutarhani sai tuolloin oman osansa eli yhden ahkerasti kukilla mettä imeskelleen gammayökkösen. Näitä aikuisia yökkösiä on nyt sitten mahdollista nähdä jopa aina lokakuulle asti. (more…)