Tämä siimaan sotkeutunut mustalintu pelastui – Hylätyt siimat voivat vahingoittaa vakavasti vesilintuja

2 Kommenttia

mustalintu,meriteeri

Kalastussiimassa itsensä loukannut naaras mustalintu.

Parisen viikkoa sitten suonenjokelainen ammattikalastaja Janne Kolehmainen havaitsi Iisveden selällä vedessä voimakkaasti räpiköivän erikoisen näköisen linnun, joka ei epätoivoisista yrityksistään huolimatta näyttänyt pääsevän minnekään. Niinpä Janne meni veneellään mielestään mahdollisesti loukkaantuneen linnun luo ja nosti sen veneeseen. Tällöin ilmeni, että lintu, joka myöhemmin paljastui naaraspuoliseksi mustalinnuksi, oli sotkeutunut pahasti välinpitämättömän vapaa-ajankalastajan veteen heittämään siimaan sekä toisesta jalastaan että toisesta siivestään.

Perhokalastajan veteen nakkaamaa siimaa.

Siiman takertuneesta linnusta oli selvästi nähtävissä, ettei se ollut se ollut voinut ruokailla pidempään aikaan. Lisäksi siima oli aiheuttanut verisiä hankaumia sen jalkaan. Linnun höyhenpuku oli myös pitkän hoitamattomuuden takia huonokuntoinen.

Poistettuaan siiman Janne päätti ottaa linnun hoitoonsa. Mustalinnun hoitoon kuului haavautuneen jalan puhdistaminen sekä sotkeutuneen höyhenpuvun oikominen.  Janne tarjosi mustalinnulle myös mahdollisuuden omatoimiseen kylpemiseen suuressa vesisoikossa, mihin tilaisuuteen lintu olikin innokkaasti tarttunut. Lue lisää…

Kajaanin suuri mystinen maanalainen graffitigalleria entisen suositun tanssipaikan raunioissa

Kommentoi

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni käydä tutustumassa siihen, mitä nuoruuteni kotikaupunki Kajaanin suositusta tanssipaikasta oli jäljellä. Tai paremminkin sieltä mahdollisesti löytyvään graffititaiteeseen, josta olin jokunen vuosi sitten saanut vihiä. Muita siteitä minulla ei paikkaan ollutkaan, sillä en ollut siellä koskaan käynyt sen vielä ollessa toiminnassa. Oli ilmeisesti ollut tuolloin muita kiireitä.

graffiti,muraali,katutaide,street art,kajaani,karanka,refida

Refida, Graffiti Karanka Kajaani

Kiire oli tälläkin kertaa, joten en voinut uhrata paikkaan ja siellä oleviin teoksiin aikaa kuin puolisen tuntia, mutta se oli kyllä aivan riittävästi tekemään minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olin nimittäin todella yllättynyt siitä määrästä erilaisia graffititeoksia (sekä graffititekstejä että muraaleja eli seinämaalauksia), joita siellä oli nähtävillä siitä huolimatta siitä, että jotkut töhrijät olivat yrittäneet tehdä parhaansa niiden pilaamiseksi (kuva alla). Lue lisää…

Lyijymyrkytykseen kuolevan laulujoutsenen viimeinen elinviikko videolla

Kommentoi

Oheisella videolla on kuvattuna aikuisen laulujoutsenen viimeinen dramaattinen elinviikko huhtikuussa 2019. Tapahtumapaikka on Suonenjoen Lintharjulla sijaitseva Onkilampi, joka oli aiemmin ollut vuosikymmenien ajan ampumaratakäytössä. Videon laulujoutsen on jo kolmas Eviran tutkimusten vahvistama lammen lyijyhaulien aiheuttama laulujoutsenen lyijymyrkytystapaus. Aikaisemmat vahvistetut lyijymyrkytykset ovat vuosilta 2015 ja 2016.

Kun keväällä aloitin juuri lammelle saapuneen parin elämän dokumentoinnin videolle, minulla ei ollut tietenkään mitään varmaa tietoa, mitä juuri näille kahdelle joutsenelle voisi tapahtua. Kun ensimmäiset mahdollisen lyijymyrkytyksen oireet – jotka pystyin tunnistamaan vuoden 2016 tapauksen perusteella – sitten hyvin nopeasti ilmestyivät, halusin tehdä kaikkeni, että saisin tapauksen dokumentoitua niin hyvin, ettei lammen lyijyn vaikutuksista joutseniin jäisi mitään epäselvyyttä. Näin lammen kunnostustarve ehkä lopulta myönnettäisiin.

Näin surullista tapahtumien kulkua en tietenkään olisi koskaan halunnut joutua kuvaamaan, mutta toisaalta olin jo aikaisempien vastaavien tapausten jälkeen päättänyt, että seuraisin kaikkia lammelle saapuvia joutsenia niiden paikalle tulosta lähtien, voidakseni mahdollisesti kuvin todistaa lammen nykyisen tilanteen.

Lyijymyrkytykseen sairastuneen joutsenen kannalta oli myös hyvin surullista se, etten voinut – kuten videolla nähtävistä päivämääristä voi päätellä – lainkaan käydä lammella kolmena sen kuolemaa edeltävänä päivänä. Jos olisin voinut niin tehdä, olisin varmaankin silloin voinut saada lopullisen varmuuden sen sairastumisesta. Lue lisää…

Näe ja kuule videolla Krkan Kansallispuiston upeat vesiputoukset Kroatiassa

Kommentoi

Muutama viikko sitten minulla oli tilaisuus käydä Krkan kansallispuistossa Kroatiassa, jonka luonnonkauneutta ja vesiputousten määrää minulle oli ylistetty. Eikä turhaan, se minun täytyy avoimesti myöntää. Noin tunnin kävelylenkin Skradinski buk – putousten luona tarjosi ihailtavakseni todella monenlaisia kauniita ja erikokoisia putouksia.

Lisäksi joen molemmilla rannoilla kulkeva hyvin viitoitettu ympyräreitti oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista. Ainut minut negatiivisesti yllättänyt asia oli turistien määrä, joka oli todella suuri verrattuna suomalaisten kansallispuistojen vierailijamääriin.

Mitään liikkumista haittaavia ruuhkia ei onneksi kuitenkaan päässyt muodostumaan muualle kuin joen yli kulkevalle jalankulkusillalle, joka oli todella tupaten täynnä turisteja. Retkellä mukana olleen paikallisoppaan mukaan tuolloin oli kuitenkin varsinainen turistisesonki jo ohitse. Hänen mukaansa kesän vilkkaimpina aikoina paikka on lähes sietämättömän ruuhkainen.

Krkan kansallispuisto on myös tunnettu kasvistonsa ja eläimistönsä runsaudesta. Ainoiksi omakohtaisiksi mielenkiintoisiksi lajeiksi jäivät kaksi yksinäistä perhosta: tänä kesänä Suomessakin runsaana liihotellut kaukomuuttaja ohdakeperhonen sekä oman ritariperhosemme kaukainen sukulainen purjeperhonen.

Rautalammin massiivisen kalakuoleman murheellinen todellisuus kuvissa ja videolla

Kommentoi

Keskiviikkona 31.7. aivan Rautalammin kirkonkylän kupeella olevassa pienessä Rautalampi-järvessä havaittiin paljon kuolleita kaloja. Seuraavina päivinä tilanne paheni ja monin paikoin järven rannoille kertyi suuria kuolleiden kalojen muodostamia lauttoja. Tilanne alkoi rauhoittua vasta seuraavan viikon alussa.

kalakuolema,happikato,rautalampi

Rautalampi kalakuolema 2019

Itse kävin paikalla kahtena peräkkäisenä iltana, mutta ensimmäisellä käyntikerralla en vielä ymmärtänyt onnettomuuden todellisia mittasuhteita. Ne paljastuivat minulle hyvin dramaattisesti vasta kuvatessani maanantai-iltana paikallisen leijonaklubi Rautalampi/Malvin rantojenpuhdistustalkoita.  Tuolloin näkemäni kuolleiden kalojen todella suuret ja tiheät matot tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. En olisi voinut villeimmissäkään kuvitelmissani voinut ennakoida koskaan näkeväni Suomessa sellaista tuhoa. Lue lisää…

Päättele itse onko tämän videon erikoinen lintu erittäin harvinainen hietakurki, kurki vai niiden risteymä

Kommentoi

Toukokuun 12. päivä sain tiedon Rautalammilla jo useina päivinä nähdystä erikoisen näköisestä kurjesta, jota siinä vaiheessa kuulemma pidettiin pohjoisamerikkalaisena hietakurkena etenkin sen takia, että sen päästä ja kokonaan vaaleasta kaulasta puuttui lähes kokonaan omalle kurjellemme tyypillinen musta väritys. Lisäksi sen pään koko etuosa otsasta ylös päälaelle oli punainen, eikä siinä ollut lainkaan höyheniä  (vrt.  wikipedia: hietakurki  sandhill crane).

Koska tällä linnulla ei kuitenkaan ollut hietakurjelle lajityypillistä mustaa nokkaa , vaan sen nokka oli kotoisen kurkemme lailla keltainen, on kuitenkin  ilmeistä, ettei kyseessä ole ainakaan puhdasverinen hietakurki. Lue lisää…

Näe kuinka kevään toinen luminen takatalvi koetteli juuri palanneita muuttolintuja

Kommentoi

Enpä olisi kuukausi sitten vielä uskonut, että voisin toisen kerran saman kevään aikana todistaa muuttolintujen elämää äkillisen takatalven keskellä. Näin kuitenkin kävi keskisessä Suomessa viime huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin jo pidemmän aikaa vallinnut todella lämmin kevät vaihtui yhdessä yössä koleaksi talveksi. Samalla jo lumeton maisema sai jälleen paksun lumipeitteen.

Edellinen, huhtikuun toisella viikolla alueen yli vyörynyt takatalvi ei tiettävästi aiheuttanut juurikaan lintukuolemia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Nyt juuri takatalvea edeltävällä viikolla alueelle oli nimittäin saapunut merkittävä määrä uusia muuttolintulajeja, joista etenkin pienet hyönteissyöjät olivat todella hätää kärsimässä, sillä luminen ja osin jäätynytkin maa vaikeutti niiden ravinnonhankintaa huomattavasti, osalle teki sen jopa mahdottomaksi.

Tänne juuri ennen takatalvea ehtineille pienille hyönteissyöjille tilanne oli katastrofaalinen sen takia, että monet niistä olivat ehtineet muuttomatkallaan kuluttaa suurimman osan, ellei kaiken, ihonsa alle muuttoa varten varastoimastaan rasvasta. Tilanteen vakavuus valkeni minulle itseni viimeistään siinä vaiheessa, kun sain paikallislehtemme luontopalstani lukijoilta useita ilmoituksia useista kuolleina löytyneistä linnuista, joista suurin osa punarintoja ja kivitaskuja. Lue lisää…

Opi tunnistamaan pikkukuovi ja kuovi – sisältää myös videoon perustuvan tunnistustehtävän

Kommentoi

pikkukuovi,tuntomerkit,tunnistuskuva

Pikkukuovi, tuntomerkit

Pikkukuovi

Koko: Kooltaan pienempi kuin kuovi (37-45 cm pitkä). Kokoeroa voi kuitenkin olla vaikea havaita, jos samalla paikalla ei ole kuovia vertailukohdaksi.

Nokka: pitkä ( 6-9 cm), mutta lyhyempi ja tukevammanoloinen i kuin kuovilla.  Nokan kaareutuminen jyrkkenee hiukan ennen kärkeä.

Höyhenpuku: Pikkukuovi vaikuttaa tummemmalta kuin kuovi. Selvästi näkyvä vaalea päälakijuova tumman päälaen keskellä sekä vaalea selvästi erottuva silmäkulmajuova. Silmän etu- ja takapuolella tumma, selvästi erottuva alue, ns. ohjas.

Jalat: Lyhemmät kuin kuovilla.

Ääni: Lentäessään pikkukuovi päästelee hyvin nopeita py-py-py-py-py –säkeitä (video).

Vanhoja kansanomaisia nimityksiä: Peltokuovi, ahokuovi, suokuovi, jänkäkuovi, nevakuovi, suokuiri, pienkuiri. Huom! Jos Sinua kiinnostaa oppia lisää lintujen hauskoja kansanomaisia nimityksiä, voit tehdä sen tästä linkistä. Lue lisää…

Kevään muuttolintuja takatalven lumen ja tuulten keskellä – Katso video

Kommentoi

Huhtikuun toisen viikon alussa pääsin toisen kerran elämässäni näkemään ja dokumentoimaan, miten dramaattisen muutoksen äkillinen takatalvi lumisateineen voi aiheuttaa juuri palanneiden muuttolintujen elinolosuhteissa.

Edellinen kerta oli toukokuun puolivälissä vuonna 2008, jolloin suuri osa muuttolinnuista oli jo ehtinyt palata Suomeen. Olipa osa niistä ehtinyt aloittaa hautomisenkin ja jopa saada poikasia. Tämän linkin avulla voit lukea enemmän tuosta tapahtumasta ja nähdä kuvia mm. lumen alla hautovasta pikkutyllistä ja poikasiaan lumen alle jääneessä pesässä lämmittävästä kangaskiurusta.

Tänä vuonna kevään edistyminen oli kuluneen huhtikuun alussa päässyt lopulta hyvän vauhtiin, ja samalla keskisen Suomen paksu lumipeite oheni melkoista kyytiä. Aivan kuun ensimmäisen viikon lopussa ilman lämpötila kuitenkin laski nopeasti ja sää muuttui sateisen harmaaksi.

Seuraavana päivänä eli maanantaina satoi entistä enemmän, ja iltapäivän lopulla alkanut lumentulo kiihtyi yön aikana.  Seuraavana aamuna kuvaan astuivat myös välillä navakasti puhallelleet tuulenpuuskat.

Noiden päivien tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen Suonteen kylän suurella Limingan peltoaukealla muutos oli helposti nähtävissä niin maisemassa kuin linnustossa. Ennen sakeita lumituiskuja aukealle oli ehtinyt jo syntyä suuria sulia pälviä, joilla ruokaili parhaimmillaan samanaikaisesti useampia satoja lintuja. Jo pidemmän aikaa pelloilla viihtyneiden naakkojen ja varisten joukkoon oli aivan viime päivinä liittynyt mm. naurulokkeja, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä, joita viimemainittuja oli yhdessä parvessa noin 120 yksilöä. Alueellisesti mielenkiintoisimmat tulijat olivat kuitenkin kaksi kanadanhanhea, joita Suonenjoella on harvemmin nähty. Lue lisää…

Maaliskuinen ampiainen toi mieleeni ampiaisen, joka auttoi minua voittamaan ampiaispelkoni

Kommentoi

Maaliskuussa polttopuiden mukana sisälle kotiini kulkeutunut ja takkahuoneeni lämmön horroksestaan herättämä ampiainen palautti mieleeni elävästi mieleeni lapsuudentapahtuman, joka sai minut vuosikausia pelkäämään surisevia ampiaisia ja kuinka lopulta voitin pelkoni:

Oli kaunis, lämmin kesäinen päivä, ja joku Kuhmon Rajavartioston lapsista oli löytänyt maa-ampiaisten pesän kotini lähellä olevalta niityltä. Lyhyen heimokokouksen aikana heimon vanhemmat lapset sitten saivat mielestään erinomaisen ajatuksen kaataa vettä maan alla olevaan ampiaispesään johtavaan kapeaan käytävään. Samalla he valitsivat tähän mielestään hyvin hauskaan tehtävään porukan pienimmän ja ymmärtämättömimmän, eli minut, Ollin.

Käteeni annettiin kylmää vettä täynnä olevan lasipullo ja naureskellen neuvottiin menemään varovaisesti aivan pesän vierelle sekä työntämään pullon kaulaansa myöten pesän suuaukkoon. Mitään vaaraa ei minulla ollut, minulle vakuutti kauempana tilannetta tirskuen seuraavaa joukko.

Kuuliaisena lapsena tein työtä käskettyä. Kävelin pesän luo ja kyyristyin.  Ja samalla kun sain vesipullon paikalleen, tunsin terävän piston nenänpäässäni. Seuranneessa paniikissa tein sen, mitä pieni lapsi yleensäkin vastaavassa tekee: Juoksin itkien kotiin äidin luo muiden jäädessä ihmettelemään käytöstäni.

Pian kotiin päästyäni nenäni alkoi sitten paisua ja muistuttaa punaista perunaa. Kipua ja lievää kuumetta kesti seuraavaan aamuun. Sen jälkeen elämäni ei ollut enää entisensä. Ampiaispelko, ampiaisfobia eli spheksophobia oli tullut osaksi luonnettani. Pysyvästi, niin uskoin vuosikausia. Lue lisää…

Next Page »