Palomiehet sammuttavat uhkaavan tulipalon videolla – Suonenjoki, Oittilansalo, 2018

Kommentoi

”Hei! Täällä Olli Korhonen. Olen juuri Suonenjoen Oittilansalon moottoriurheiluradalla ja seison aivan punaisena hehkuvan tulipalonalun vierellä.”  Suurin piirtein näin varmaankin alkoi hermostunut puheluni hätäkeskuksen numeroon 112 vain muutama ilta sitten.

Olin tuolloin (13.6.2018 n. klo 19.08) juuri tullut  Oittilansalon motocrossradalle tarkoituksenani kuvata pikkulepinkäisiä ja mahdollisesti nauhoittaa harvinaisen viitakerttusen ääntä, kun huomasin jo kauempaa kuvauspaikkani läheisyydestä nousevan runsaasti paksua savua. Tämä sai hälytyskellot soimaan päässäni, sillä olinhan ollut todistamassa aivan samalla paikalla roihunnutta valtavaa kantokasapaloa lähes päivälleen neljä vuotta sitten. Niinpä en harkinnut juuri hetkeäkään ennen kuin soitin yleiseen hälytysnumeroon.

Palopaikka kartalla.

Tämän jälkeen siirsin autoni pois Suonenjoen palolaitoksen paloautojen mahdolliselta kulkureitiltä, ja jäin sitten vartioimaan palopaikkaa saamani ohjeen mukaisesti. Kävin kuitenkin myös varoittamassa tilanteesta vain parin sadan metrin päässä olevia moottoriurheilua harrastavia isää ja poikaa, jotka eivät olleet lainkaan havainneet savua välissä olleen metsän takia.

Kuten videolta näkyy, tulenlieskat eivät olleet kovinkaan suuret ja näyttävät, mutta tämä ei tarkoittanut sitä, ettei tilanne olisi ollut todella uhkaava.  Itse asiassa avotulta paikalla ei ilmeisesti ollut ollut kovinkaan kauan, vaan tuli oli kerännyt voimaa suuren paikalle kipatun tuhkakasan sisuksissa jo pidemmän aikaa. Lue lisää…

Pikkulepinkäinen, tuo kaunis pieni peto, syö videolla sisiliskoa välipalakseen

Kommentoi

Pikkulepinkäinen (lanius collurio) on kuvauslajina yksi suosikeistani, ja olenkin kuvannut sitä useasti vuosien kuluessa. Niinpä uskoin jo nähneeni kaiken.  Vaan eipä niin ollutkaan: Toissa iltana eräällä kuvauspaikallani asustava koiras pikkulepinkäinen yllätti minut ruokavaliollaan.  Pikkulepinkäisille tyypilliseen tapaan se oli nimittäin varastoinut orapihlajan piikkiin aiemmin pyydystämänsä sisiliskon ja kävi nyt pahimpaan nälkäänsä hakemassa siitä itselleen hännänpään.

Englannissa, jossa pikkulepinkäinen ’red-backed shrike’ on  hyvin harvinainen pesimälaji,  lajin erikoinen tapa ripustaa saaliinsa pieniin oksantynkiin tai piikkeihin on antanut sille hyvin osuvan kutsumanimen ”teurastajalintu” ’butcher bird’.

Siinä, että pikkulepinkäinen käyttää ravinnokseen liskoeläimiin kuuluvaa matelijaa, ei sinänsä ole kovin poikkeavaa, vaikka sen ruokalistalla on pääasiassa erilaisia selkärangattomia hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia. Itse en kuitenkaan ollut koskaan aiemmin nähnyt linnun syövän suurten hyönteisten lisäksi mitään muita kuin pieniä jyrsijöitä. Onnistuinpa kerran kuvaamaankin sekä koiras että naaras pikkulepinkäisen syömässä yhteisessä ruokavarastossaan ollutta pientä myyrää. Lue lisää…

Tunnista ruisrääkkä ja sen ääni – Kuuntele kuinka ruisrääkkä ääntelee heinikossa

Kommentoi

ruisrääkkä,crex crex

Ruisrääkkä kävelee kedolla

Ruisrääkkä (crex crex) on  tyylikkään kellanharmaanruskea, pienehkö (26-30cm) rantakanoihin kuuluva lintu, joka on aivan viime vuosikymmeninä alkanut ilahduttavasti runsastua, sen jälkeen kun sen kanta oli ehtinyt merkittävästi taantua viime vuosisadan alkupuoliskolla maataloudessa tapahtuneiden viljelytapamuutosten seurauksena.

Ruisrääkän paras tuntomerkki on sen erikoinen kaksitavuinen surahtava narina ‘rääk rääk´’, jota voi kuulla hetkittäin päivälläkin mutta jota lintu jaksaa soidinaikanaan, alkukesän öinä, väsymättä tuottaa tuntisotalla.

Ulkonäön perusteella ruisrääkkää sen sijaan voi olla vaikea tunnistaa, sillä se on piiloutumisen mestari, joten edes äänekkäästi ääntelevää lintua on usein lähes mahdoton erottaa tieheän kasvillisuuden keskeltä.

Ruisrääkän ulkonäkö: Kellanruskea mutta selkä tummalaikkuinen, kaula harmaasävyinen, vatsassa tummia ja vaaleita poikkijuovia, siipi ruosteenruskea, siniharmaa silmäkulmajuova.

Härkälinnut taistelevat myrskyssä pelastaakseen pesänsä ja siinä olevat munat hukkumiselta

Kommentoi

Pohjois-Savossa alkuviikolla puhaltaneet voimakkaat tuulet sekä kaatoivat puita että ilmeisesti aiheuttivat ongelmia monille pesiville linnuille.  Etenkin suuremmilla järvillä aivan veden rajassa pesiville lajeille myrskytuulten nostattamat korkeat aallot saattoivat koitua kohtalokkaiksi.

Niinpä ”sain” maanantai-iltana sattumalta itse todistaa härkälintuparin epätoivoiselta näyttävää taistelua pesälauttansa ja ennen kaikkea siinä olevien neljän munan puolesta. Tilanne näytti todella huolestuttavalta, sillä veden pinta oli lähes matalan pesälautan pinnan tasalla ja kylmää vettä oli päässyt runsaasti jo pesäkuoppaankin kastellen siellä olevat neljä valkoista munaa.

Urheat härkälinnut eivät kuitenkaan suostuneet alistumaan, vaan uurastivat kuin väsymättömät härät tuoden keskeytyksettä pesään uutta rakennusmateriaalia. Ilman ulkopuolista apua ne eivät olisi kuitenkaan onnistuneet pesän kunnostamisessa: Lintujen pesälautta oli nimittäin pahimman aallokon ulottamattomissa, sillä sen ja aavana aukeavan Iisveden välissä oli korkea kivinen aallonmurtaja. Niinpä varsinaiset vaahtopäät, jotka vyöryivät lähimmillään vain vajaan kymmenen metrin päästä härkälintujen aaltojen voimakkaasti keinuttamasta pesälautasta, eivät kuitenkaan päässeet suoraan sitä vasten iskeytymään.

Kun illan hämärtyessä poistuin lopulta paikalta jättäen parin edelleen sitkeästi jatkamaan aherrustaan, olin hyvin pessimistinen pesän tulevaisuuden suhteen, sillä tuulten oli ennustettu jatkuvan voimakkaina pitkälle yöhön. Siksi olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt palatessani seuraavana aamupäivänä paikalle:  Tuuli oli lähes tyystin tyyntynyt, ja toinen yön taisteluista varmasti voipuneista  emoista hautoi unisena auringon paisteessa yön aikana huomattavasti korkeutta kasvaneen pesälautan päällä.

Mikä on näiden videon kolmen erivärisen jäniksen tulevaisuus ilmastonmuutoksen kourissa??

Kommentoi

Tasan kuukausi (6.5. 2018) sitten huomioni kiinnitti kolme lähekkäin keväisellä suopellolla ruokailevaa mutta hyvin erinäköistä jänistä. Erikoinen näky sai minut pohtimaan syytä niiden turkkien erilaisuuteen ja millainen yhden niistä – vielä lähes täysin valkoista talviturkkia kantava yksilö – tulevaisuus ehkä olisi:

Ihmisen toiminnallaan käynnistämä Ilmastonmuutos ei ole tasapuolinen vaikutuksiltaan niin meille ihmisille kuin eläimillekään. Aivan kuten meidän ihmisten keskuudessa, myös eläinten joukossa on tässä suhteessa niin häviäjiä kuin hyötyjiäkin. Tosin niiden, jotka ovat ilmaston lämpenemisessä voiton puolella, ilo voi jäädä hyvin lyhytaikaiseksi.

Valitettavasti aivan liian monet meistä eivät edelleenkään ota vakavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia luonnossa. Tähän on moniakin syitä, joihin en mene sen syvemmälle.  On kuitenkin ilmeistä, että yksi vaikuttava syy ihmisten huolettomuuteen ilmastonmuutoksen suhteen on siinä, etteivät sen aiheuttamat muutokset eläin- tai eliökunnassa ole useinkaan helposti ja omin silmin nähtävissä, vaan asian ymmärtäminen vaatisi edes jonkinasteista tietämystä eri lajien kantojen koon muutoksista ja niihin vaikuttavista syistä . Tämä taas on joidenkin mielestä joko tylsää, tosiasioita väristelevää tilastotiedettä tai pelkkää tiedemiesten harhaanjohtavaa jargonia. Lue lisää…

Kevään ääniä Pohjois-Savossa harvinaisen kyhmyjoutsenen seurassa Vesannolla v. 2018

Kommentoi

Kun nyt huhtikuun lopulla sain kutsun tulla ihmettelemään vesantolaisen perheen kodin edustalla olevan Hintikansalmen sulaan ilmestynyttä kyhmyjoutsenta, en voinut olla tietenkään käyttämättä tilaisuutta hyväksi. Onhan kyhmyjoutsen (cygnus olor) melkoinen harvinaisuus Pohjois-Savossa, sillä lajia on havaittu maakunnassa 2010-luvulla toistaiseksi vain neljä kertaa aiemmin. Sen sijaan rannikkoseuduilla ja eteläosassa maatamme lajia tavataan pesivänä.

Saa kuitenkin nähdä, miten tilanne mahdollisesti muuttuu ilmastonmuutoksen myötä. Tähän asti lajin pohjoiseen levittäytymisen esteenähän  on ollut sen poikasten lentokykyisiksi kehittymisen vaatima aika. ”Normaaleina” perinteisinä suomalaisina vuosina talvi on näet tullut jo ennen kuin poikaset ovat saavuttaneet muuttomatkalle lähdön vaatiman lentotaidon ennen järvien jäätymistä ja lumipeitteen saapumista. Nyt tilanne siltä osin nopeasti muuttumassa, ja voi hyvinkin olla, että kyhmyjoutsen tulee siirtymään yhä pohjoisemmaksi. Toivottava tämä kehitys ei kuitenkaan ole, sillä levittäytyessään kohti pohjoista kyhmyjoutsenet myös samalla todennäköisesti karkottavat reviireiltään niitä pienikokoisemmat kansallislintumme laulujoutsenet.

Mitenkään varmaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä tiedetään myös, että laulujoutsenen puolestaan nyt levittäytyessä kohti etelää se on pienemmästä koostaan huolimatta usein onnistunut  syrjäyttämään  kyhmyjoutsenet  uusilla elinalueillaan.

Siitä, mistä yksinäinen kyhmyjoutsen oli paikalle saapunut ,ei ole tietoa, mutta syy sen viihtymiseen salmessa oli todennäköisesti se, että Hintikansalmi tarjosi sille tuossa vaiheessa mieluisan ja häiriöttömän ruokailu- ja oleskelupaikan. Alueen järvethän olivat tuossa vaiheessa vielä jääpeitteisiä, joten kyhmyjoutsenelle sopivia sulia ruokailupaikkoja ei ollut kovinkaan paljon tarjolla. Toisaalta laulujoutsenet eivät olleet täällä vielä saapuneet reviireilleen, joten sillä ei ollut pelkoa tulla karkotetuksi niiden toimesta.

Kovin kauan ei kyhmyjoutsen saanut rauhasta nauttia, sillä kun aluetta hallitseva laulujoutsenpari lopulta palasi pari viikkoa myöhemmin reviirilleen, se ensimmäiseksi työkseen huolehti siitä, että kyhmyjoutsen ymmärsi ottaa siivet alleen.

Hintikansalmi kartalla:

Suurten lintujen luoma unohtumaton keväinen äänimaisema

Kommentoi

Joitakin asioita luonnossa on mahdoton kuvata sanoin: Yksi sellainen on varmasti se vaikuttava äänimaailma, joka on koettavissa sellaisilla paikoilla, joille keväisin kertyy suuri määrä paluumuutolla olevia kookkaita lintulajeja kuten kurkia, laulujoutsenia ja metsähanhia. Se on yksinkertaisesti kuultava ja ”nähtävä” itse.

Oheisella videolla mielenkiintoisimmat tänä keväänä 2018 kuvaustilanteissa taltioimani äänet: kurki, laulujoutsen, metsähanhi ja kuovi. Videolla esiintyy myös fasaani, joka ei tietenkään ole muuttolintu, mutta jonka sattumalta kuvasin Rautalammin Rastunsuolla muiden kuvausten päätteeksi.

Kuvauspaikat kartalla : Suonenjoki, Paaspää  ja Rautalampi, Rastunsuo

Hetki jota en unohda – Nuoren maakotkan vapauttaminen takaisin luontoon Heinolassa huhtikuussa 2018

Kommentoi

Viime maanantaina toteutui se, mitä olin jo useamman kuukauden ajan hartaasti odottanut: Marraskuussa Suonenjoella kiinniottamani nälkiintynyt nuori maakotka voitiin palauttaa takaisin luontoon täysin toipuneena. Viiden kuukauden asiantunteva hoito Heinolan lintutarhassa oli tehnyt tehtävänsä, ja kotka oli voimistunut täyteen lentokuntoon ja valmis kohtaamaan vapauden.

Kotkan vapautus tapahtui korkean kukkulan laella vain muutaman kilometrin päässä lintutarhasta. Kunnian linnun vapautuksesta sai lintutarhan lintujenhoitaja Tania Haapalainen minun ja toisen Ollin, lintutarhan hoitaja Olli Vuoren, keskittyessä kuvaamaan tätä harvinaista hetkeä.

Etunimikaimani tarjosi toki ystävällisesti minullekin mahdollisuuden toimia linnun vapauttajanaa, mutta torjuin ajatuksen, sillä halusin varmistaa, että saisin tallennettua koko toimenpiteen videolle.  Tosin jälkeenpäin tarjouksen käyttämättä jättäminen on hiukan kaihertanut sieluani, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että videotallenteen avulla voin nyt palata tuohon ikimuistoiseen hetkeen aina niin halutessani. Lue lisää…

Suonenjoen suuret siniset jääputoukset ovat nyt entistäkin kauniimmat!

Kommentoi

Uhmaten lääkärin suosituksia ja maalaisjärkeä kävin pari päivää sitten vuoden tauon jälkeen kuvaamassa Suonenjoen Eskelisenmäen kalliolouhokseen syntyneitä suuria sinisiä jääputouksia.

Pitkälle toistakymmentä metriä korkeat jääputoukset olivatkin nyt todella kuvaamisen  arvoiset, sillä mennyt talvi oli taikonut jääputouksista viimevuotisia mahtavammat. Lisäksi viime viikon sateet olivat huuhtoneet kauniinsiniset putoukset lähes kaikesta niitä edellisillä tiedustelureissuillani vielä peittäneestä lumesta.

Valitettavasti en voinut kuitenkaan jäädä kuvaamaan niitä kovin pitkäksi aikaa, sillä pelkonani oli, että loukkaisin uudestaan ja mahdollisesti pahemmin koripallossa kolme viikkoa sitten osittain revenneen akillesjänteeni.

Vaikka käyntini louhoksella tästä syystä jäi lyhyeksi, ehdin kuitenkin säikäyttämään itseni pahemman kerran: Putosin nimittäin lumikenkäillessäni aivan yllättäen syvälle paksuun lumeen (Näkyy videolla). Tuolloin olin varma, että nilkkani oli vaurioitunut uudestaan. Onneksi pelkoni kuitenkin osoittautui turhaksi, ja pystyin jatkamaan matkaa….  Suoraan kohti koti.

Eskelisenmäki kartalla

Hirvolan mylly leipoi jälleen kauniita jäisiä pannukakkuja – Näe niiden tanssivan itsensä pyöreiksi nopeutetulla videolla

Kommentoi

Pohjois-Savossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Hirvolan myllyn luona tapahtui jälleen kummia: Myllyn vierelle laskeva Savijoen pieni koski pyöritti suuren määrän kauniin symmetrisiä, lähes pyöreitä jäälauttoja, joista suurin halkaisijaltaan puolimetrinen.

Juuri tätä isoimman jäälautan liikettä kannattaa oheisella videolla seurata, sillä sen liike paljastaa selvimmin, miten kaikki jäälautat kiertävät kehää virrassa samalla oman akselinsa ympäri pyörien.

Oikeassakin tilanteessa, omin silmin seurattuna jäälauttojen hidas yhdessä liikkuminen lähes ympyränmuotoista rataa on juuri ja juuri mahdollisista nähdä, jos vain kärsivällisyyttä riittää. Sen sijaan niiden jatkuva pyöriminen oman akselinsa ympäri olisi huomattavasti vaikeampaa havaita paljain silmin.

Videon lopussa olevan nopeutetun videon avulla koko tuo mielenkiintoinen pyörivä prosessi on kuitenkin helppo todentaa. Videolla on myös nähtävissä se, kuinka pyöriessään jäälautat koko ajan törmäilevät kevyesti toisiinsa ja samalla hiovat toisiaan yhä pyöreämmiksi.

Nopeutettu video on tehty muuttamalla noin. 30 minuutin alkuperäinen otos noin yhden minuutin pituiseksi, eli videolla nähtävä liike on 25 kertaa nopeampaa kuin oikeassa tilanteessa. Lue lisää…

Next Page »