Kalliolouhoksen pikkuruiset pikkusirrit yllättivät suuresti

Kommentoi

calidris minuta, pikkusirri,little stint,zwergstrandläufer,bécasseau minute,småsnäppa

Pikkusirri-calidris minuta

Olen parina viime viikkona viettänyt paljon aikaani Suonenjoen kauniilla harjualueella, Lintharjulla, olevalla suurella kivilouhoksella. Syy kiinnostukseeni ovat olleet värikkäiden ja mielenkiintoisten jyrkkien kalliopintojen alapuolelle syntyneiden suurten sadevesilammikoiden ympärille esiintyvä linnusto, etenkin BirdLife Suomen vuoden lintu, pikkutylli. Lue lisää…

Kun rauhallinen ja iloisen odottava kuvausidylli telkänpöntöllä äkkiä muuttui kauhunäytelmäksi

2 Kommenttia

Sain toissapäivänä mahdollisuuden yrittää pitkäaikaisen unelmani kuvata se hetki, jolloin telkänpoikaset jättävät pesäpönttönsä hyppäämällä siitä alas maahan.

Kuvauspaikka oli erään lukijani puutarha, jossa olevassa pöntössä telkät olivat pesineet menestyksellisesti jo yli kymmenenä kesänä.

Kun tulin aamupäivällä paikalle, poikasten lähtöhetki näytti olevan aivan käsillä, sillä emo liikehti hyvin rauhattomasti pesäpöntön suuaukolla. Samalla se selvästi tarkkaili koko ajan ympäristöä varmistaakseen poikasten lähtöhetken turvallisuuden. Kesti kuitenkin kolmisen tuntia ennen kuin poikasten lähtöhetki lopulta koitti. Kaiken piti olla kunnossa. Niin uskoin ainakin minä ja varmasti emokin… Lue lisää…

Rauhallisia kevätiltoja metsäjäniksen seurassa – Videolla hellyttävimmät hetket

Kommentoi

Kun kesällä 2010 vietin lukemattomia iltoja metsäjäniksen seurassa, ajattelin, etten voisi enää koskaan saavuttaa vastaavaa luottamukseen perustuvaa suhdetta tähän luonnostaan hyvin arkaan eläimeen.

En ole kuitenkaan ole enää yhtä vakuuttunut ennustukseni pitävyydestä, sillä olen nyt tavannut saman metsäjäniksen neljänä iltana, joista kolmena olen onnistunut jopa kuvaamaan sitä. Parin viime viikon aikana en ole sitä kuitenkaan tavannut, mutta en ole tilanteesta pettynyt, sillä olisi lähes lottovoittoon verrattava saavutus voittaa sen luottamus samassa määrin kuin kesällä 2010.

Toisaalta voihan sama kuvio kuin silloinkin jälleen toistua: Kohtasin jäniksen ensimmäisen kerran toukokuussa, jolloin onnistuin kuvaamaan sitä vain kerran. Polkumme kuitenkin kohtasivat uudelleen loppukesällä, jolloin kuvasin sitä lähes 20 iltana. (Koko tarina on luettavissa Suomen Luonnon elokuun 6/2011 numerosta)

Jänissuhteeni juuret juontavat lapsuuteeni

Jänis on suomalaisista eläimistä se, johon minulla on aina ollut vahvimmat tunnesiteet. Juuret lähes lapsenomaiseen kiintymykseeni eläimeen ovat lapsuudessani, josta parhaimman osan vietin 50-luvulla Kuhmossa. Isäni oli tuolloin alipalkattu rajavartioupseeri, jonka oli pakko niin metsästää kuin kalastaa ahkerasti ruokkiakseen kuusihenkisen perheensä. Niinpä ei ollut lainkaan harvinaista, että ikkunamme ulkopuolella roikkui talvella useita valkoturkkisia pitkäkorvia. Ei siis ihme, että jänis nousi myöhemmin symboloimaan minulle onnellista lapsuutta. Etenkin sitä osaa lapsuudestani, jolloin ruokaa oli yllin kyllin. Sillä niin ei aina todellakaan ollut.

Kuovin näyttävä iltakylpy tuhansien hohtavien vesipisaroiden keskellä

Kommentoi

Olen nähnyt kuovi neidin kylvyssä, ihanaa!

Viikko sitten onnistuin sekä valokuvaamaan sekä videoimaan kylpevää kuovia ehkä lähempää kuin koskaan aiemmin. Ja mikä parasta, iltaurinko oli suoraan kylpevän kuovin selän takana saaden sen kylpiessään tuottamat vesipisarat muodostamaan kuin ilotulituksen linnun ympärille.  Se oli hetki, jota en varmaankaan koska unohda. Kiitos kuovi!

Viirupöllöemo hyökkää kohti rengastajaa

Kommentoi

Satojen Suomessa vapaaehtoisesti lintuja rengastavien vapaaehtoistyön avulla saatavalla tiedoilla on merkittävä rooli sekä lintujen tieteellisessä tutkimuksessa että niiden suojelussa. Videolla kuvattu viirupöllönpoikasten rengastus tapahtui 17.5. Suonenjoella. Poikasia pesässä oli kolme kappaletta, jotka palautettiin pesäkoloonsa heti rengastuksen jälkeen. Rengastuksen suoritti hyvin kokenut pielaveteläinen rengastaja Janne Taskinen.

Kokenutta rengastajaa tilanne tällä kertaa vaatikin, sillä viirupöllöjen pesä oli lähes 10 metrin korkeudessa suureen elävään haapaan syntyneessä luonnonkolossa. Tehtävän vaativuutta lisäsi myös se, että toinen pöllöjen emoista pyrki suojelemaan poikasiaan ja estämään niiden rengastuksen syöksymällä kolme kertaa kohti rengastajaa. Videolla näistä hyökkäyksistä näkyy kaksi. Lue lisää…

Tarhatun naalin pako toi sille paremman jatkoelämän – Videolla hetkiä sen lyhyestä vapaudesta

Kommentoi

Kohtasin videolla näkyvän naalin aivan sattumalta ollessani matkalla kuvaamaan lintuja Rautalammin Rastunsuolle. Kyse oli todellakin pelkästä sattumasta, vaikka olin saanut päivää aikaisemmin lukijaltani puhelinsoiton hänen näkemästään oudosta valkeasta ketusta. Naali nimittäin sananmukaisesti jolkutteli vastaani tien laidassa. Se ei edes juurikaan hätkähtänyt autoani ohittaessani sen silmät hämmästyksestä ympyriäisinä.

Kauan en kuitenkaan erikoista ilmestystä ihmetellyt, vaan käänsin nopeasti kuvakonini juoksusuunnan takaisin kohti mansikkakaupunkia. Tästä ei naali sen sijaan lainkaan tykännyt, vaan poistui tieltä kadoten puolijuoksua läheiseen metsään.

En tilanteen saamasta käänteestä kuitenkaan masentunut, vaan ikuisena optimistina ajoin seuraavaan pienen tien liittymään ja jäin odottamaan. Ja odotin. Ja odotin….

Eikä vartominen ei ollutkaan turhaa, sillä vain reilun puolen tunnin kuluttua eläin ilmestyi tien päässä olevan talon pihaan, jossa onnistuin sen sitten lopulta kuvaamaan. Lue lisää…

Kyyt solmussa – Video kahden käärmeen kohtaamisesta

2 Kommenttia

teksti

Minulla on vuosien mittaan ollut tilaisuus kuvata kyytä vain muutaman kerran, ja silloinkin muiden kuvausten yhteydessä. Jokunen viikko sitten minulla oli lopulta  parina päivänä mahdollisuus keskittyä vain kyiden kuvaamiseen. Paikka oli käytöstä poistetun rakennuksen kivijalan vierus ja kiviportaat, joita kolme kyytä ­ – kaksi aikuista ja yksi nuorehko – lämmittelivät aamupäivän auringossa.

Yhden kerran sattumalta paikalle osui erään läheisen talon asukas, joka kertoi olevansa tietoinen rakennuksen suojissa elävistä kyistä, mutta ei ollut niistä erityisen huolestunut. Tarpeen vaatiessa hän oli kuitenkin varotoimena siirtänyt joitakin käärmeistä parin kilometrin päähän suojellakseen pihassaan mahdollisesti leikkiviä lapsia, johon meillä kaikilla on oikeus, jos tilanne sitä vaatii.

Kyseinen henkilö oli itse suorittanut siirron käyttäen  muovipulloa, johon hän oli käärmeet ohjannut varovasti puukepin avulla.

Kyyn siirtoa ei kuitenkaan kenenkään ensikertalaisen kannata tehdä summan mutikassa ja hetken inspiraatiosta.  Siitä, miten sen voi turvallisesti tehdä , saa tietoa esim. YLE:n asiasta julkaisemasta artikkelista.

Kuvauspaikalla olisi siis vain kolme kyytä. Sanon vain siksi, että maailman mittakaavassa sen on todella pieni määrä. Ainakin jos niiden lukumäärää vertaa Kanadan Manitobassa vuosittain nähtävään maailman suurimpaan käärmeiden kokoontumiseen. Siihen voit tutustua halutessasi  National Geographic’in julkaiseman videoartikkelin avulla.  Jotain käärmeiden määrästä kertoo se, että videon otsikossa kehotetaan käärmepelkoisia olemaan katsomatta sitä.

Kevään mielenkiintoiset löydöt: Värirengastettuja kurkia ja poikkeavan värisiä sinisorsia

Kommentoi

Edellisellä kerralla kerroin huhtikuun lopulla kuvaamastani lontoolaisesta rengastetusta naurulokista. Huhtikuun alkupuolella päähuomioni oli kuitenkin ollut suunnattu Rautalammin Rastunsuon poikkeuksellisen suuriin kurkiparviin, joista  kaikkein suurimassa seuraamassani kurkiparvessa oli noin 550 kurkea.

Päivisin kurjet viihtyivät yleensä samalla suurella peltoaukealla, mutta illan alkaessa hämärtyä ne siirtyivät syrjemmälle. Usein eräälle vielä sulamisvesilammikoiden osittain peittämälle suopellolle, jonne kerääntyi yötään viettämään myös suuria määriä metsähanhia, sinisorsia ja jonkin verran laulujoutsenia.

Juuri tällaisesta tilanteesta on yllä olevalla 17.4. kuvamaallani videolla kysymys. Auringon ollessa juuri laskemassa suuri määrä lintuja oli kokoontunut yhteiselle yöpuulle viimeisten mattimyöhäisten vielä saapuessa paikalle.

Tarkensin tuolloin kamerani etualalla näkyviin kurkiin, mutta hämäryyden takia en kuvatessani pystynyt juuri näkemään mitään pieniä yksityiskohtia. Niinpä videota myöhemmin kotonani tutkiessani yllätyin suuresti huomatessani yhdellä kurjista olevan värirenkaat jaloissaan. Mikä parasta onnistuin myös lukemaan värirenkaat videon yksittäiskuvasta.

Tein löydöstä tietenkin asianmukaisen ns. rengaslöytöilmoituksen, jolloin selvisi, että linnun oli poikasena rengastanut kuopiolainen kurkirengastaja Petteri Koponen Maaningalla v. 2010. Mielenkiintoista linnussa on se, että sen emo oli ensimmäinen Pohjois-Savossa rengastettu kurki.  (Rengastuspaikka kartalla)

Kaksi päivää aiemmin olin kuitenkin kuvannut jo toisen värirengastetun kurjen. Tuolla kertaa rengastetun linnun kuvaaminen ei ollut vahinko, sillä olin kiikarillani jo aiemmin huomannut 500 muun kurjen mukana ruokailevan linnun. Valitettavasti etäisyyttä lintuun oli kovin paljon liikaa, etenkin kun ilmassa oli jonkin verran lämpöväreilyä. Siitä huolimatta onnistuin nyt ongelmitta lukemaan kuvasta – päinvastoin kuin edellisen kurjen tapauksessa –sekä renkaiden värit että  järjestyksen.

Lue lisää…

Vanha ystäväni naurulokki Lontoosta yllätti minut täysin

Kommentoi

 

Vanhan tuttavan uudelleen näkeminen on aina hauskaa. Joskus myös todella yllättävää: Olin parisen viikkoa sitten kuvamaassa toista tuhatta kala- ja naurulokkia käsittävän suuren lintuparven mukana pellolla ruokailevaa kuovia, kun näin kamerani näytöltä naurulokin kävelevän hyvin ripeästi kuovin ohitse.

Vaikka järjestelmäkamerani näyttö on valitettavan pieni ja en todellakaan nähnyt kuin vilahduksen lokista, olin kuitenkin havaitsevani jotain keltaista sen jalassa.

Kun sitten heti kuvaamisen jälkeen katsoin videon uudelleen, näin linnun toisessa jalassa olevan keltaisen koodilla varustetun muovirenkaan. Koska tiesin, että renkaan koodin lukeminen videolta voisi olla mahdotonta, yritin tavoittaa linnun katseellani voidakseni valokuvata sen, jolloin koodin lukeminen olisi varmistunut. Lintu oli kuitenkin kadonnut. Voit kuvitella pettymystäni.

Onni oli kuitenkin loppujen lopuksi puolellani, sillä pystyin kuin pystinkin myöhemmin lukemaan videon yksittäiskuvasta renkaan koodin. Ja yllätys, yllätys, naurulokin värirenkaan koodi oli sama kuin viime vuonna Suonenjoen entisellä jätevedenpuhdistamolla kuvaaman englantilaisen naurulokin.  Eli kyseessä oli prikulleen sama lintu! Todella harvinainen jälleentapaaminen.

Tästä linkistä näet Rengastustoimistolta saamani rengastustiedot.

Linkki viimekesäiseen artikkeliin linnusta, jossa on sekä video tuolloisesta kohtaamisestamme että tarkempaa tietoa naurulokin rengastuspaikasta Pitsean kaatopaikasta Lontoon kupeella

Opi tunnistamaan pikkukuovi videon avulla

Kommentoi

Kevään edistymisen pysähtyminen on saanut monen kohti pohjoista matkaavan lajin keskeyttämään muuttonsa ja jäämään Sisä-Savoon odottamaan säiden lämpiämistä ja lumien sulamista pohjoisempana. Yksi tällainen laji on ollut hyvin paljon sukulaisensa kuovin näköinen pohjoinen pikkukuovi, joita on nyt havaittu Sisä-Savossa selvästi normaalia enemmän.

Tällä videolla nähtävät kolme pikkukuoviakin ovat kuvatut suurella peltoaukealla, jolta on nyt jo löytynyt ainakin kuusi eri yksilöä.

Pikkukuovin ( saameksi ’ Guškkástat)  ulkonäkö lyhyesti: Kooltaan pikkukuovi on nimensä mukaisesti pienempi kuin kuovi, jonka entinen nimi taas oli isokuovi. Myös sen nokka on silmin nähden lyhempi ja kaartuu alaspäin vasta vähän ennen kärkeä.  Pikkukuovin päälaki, jonka yli kulkee edestäpäin helposti havaittava vaalea juova,  on muuten yleisväritykseltään  tumma.

Kuvauspaikka Suonenjoella kartalla

Next Page »