Kategorian Käpytikka Arkisto

  1. Tämän videolla linnunpönttöä hakkaavan tikan aivoihin kohdistuu voimia, joita ihmisen aivot eivät kestäisi

    Kommentoi

    Viime keväänä kuvasin pihassani linnunpöntön suojapeltiä välillä lähes raivokkaasti hakkaavaa käpytikkaa. Kaiken lisäksi se nakutti kovaa peltiä minuuttikaupalla pitäen välillä kuitenkin lyhyitä taukoja  (tutkijoiden selitys tauoille alempana). Valitettavasti en hoksannut tuolloin kirjata ylös tikan rumpukonsertin kokonaisaikaa, sillä aloin ihmetellä vasta paljon myöhemmin sen nokan iskujen voimakkuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia sen aivoihin. Joka tapauksessa tikan pellin paukutus kesti huomattavasti kauemmin, kuin tilanteesta kuvaamani videon perusteella voisi kuvitella.

    Tilanteessa ei itsessään ollut kuitenkaan mitään kovin kummallista, sillä monet meistähän ovat varmasti nähneet käpytikan hakkaavan jotain, oli se sitten puun runkoa, käpyä tai vaikka katulampun kuuppaa. Olemmepa tuolloin saattaneet miettiä sitä, miten ihmeessä tikan aivot voivat kestää vahingoittumatta jopa vuosien paukutuksen.

    Asia on kiinnostanut myös tutkijoita ympäri maailmaa, ja he ovatkin tutkineet käpytikan aivoihin kohdistuvia voimia. Tällöin saadut tulokset ovat olleet melko hämmästyttäviä. On nimittäin saatu selville, että jokaisen iskun aikana tikan aivoihin kohdistuu jopa 1200-1400 g:n voima (g =kiihtymisvoima). Jopa 2000 g:stä on puhuttu. Miten siis voi olla mahdollista, että tikka selviää hommasta vahingoittamatta aivojaan, vaikka jo 60 g:n voiman tiedetään saattavan aiheuttaa ihmiselle aivotärähdyksen. Ja esim. jääkiekossa liian usein sattuvien aivotärähdysten aiheuttajina ovat olleet vielä noitakin lukuja huomattavasti pienemmät arvot.

    Tämän verran ainakin tiedetään: Tikat voivat vaarantamatta terveyttään hakata puuta jopa 25 kertaa sekunnissa, jolloin sen nokkaa voi saavuttaa 25 kilometrin tuntinopeuden. Tämä saattaa tapahtua tuhansia kertoja joka päivä. Kaikesta iskun yhteydessä syntyvästä energiasta sitten 99,7 prosenttia muuttu sitten ns. deformaationergiaksi (eng. ’strain energy’), joka ohjautuu tikan vartaloon.  Pään osuudeksi prosessissa jää tuolloin siis vain 0,3 prosenttia energiasta, ja siitä puolestaan enää hyvin pieni osa muuttuu lämmöksi. Siitä huolimatta aivojen lämpötila saattaa tällöin kuitenkin hetkellisesti  kohota, minkä takia välttääkseen aivojensa liiallista kuumenemista takia tikan on aina hakattava puuta epäsäännölliseen tahtiin ja lyhyitä taukoja pitäen .

    Ensimmäiseksi iskun ottaa tietenkin vastaan tikan nokka. Se on rakenteeltaan joustava ja koostuu kahdesta päällekkäisestä kerroksesta, joista ulompi pehmeämpi kerros peittää vain nokan kärkiosaa.  Sisempi kerros on sen sijaan luuta. Ja mikä merkittävää, tikan alaleuan luu ulottuu nokan kärkiosassa pidemmälle kuin yläleuan luu. Tämän seurauksena yläleukaan kohdistuva iskuvoima siirtyy suurelta osin alaleukaan ja välittyy sitä kautta tikan kehoon eikä päähän.

    Käpytikalla on terävä nokka ja pitkä kieli.

    Myös pään muulla rakenteella on merkittävä osa aivoihin kohdistuvan energian vähentämisessä. Esimerkiksi samalla kun tikan aivot ovat pienet, niiden pinta-ala suhteessa painoonsa on suuri, mistä syystä niihin kohdistuva törmäysenergia hajoaa suuremmalle alueelle.

    Pienuudestaan huolimatta tikan aivot kuitenkin täyttävät suurimman osan aivokopan tilavuudesta, jolloin törmäysvaiheessa aivoilla ei ole juurikaan tilaa hakkautua aivokopan luukuorta vasten. Tätä edesauttaa se, että aivoja ympäröivän aivonesteen määrä on pieni.

    Toisaalta tikan aivojen asento on sellainen, että törmäysvaiheessa aivojen aivokoppaa vasten törmäävä alue on pinta-alaltaan suhteellisesti paljon suurempi kuin ihmisen aivojen vastaava alue, mistä syystä törmäysenergia jakautuu suuremmalle alueelle tikan aivoja.

    Tikan aivoja ympäröivän pääkallon luu on puolestaan rakenteeltaan hyvin paksu sekä huokoinen ja siten sekin osaltaan pehmentää aivoihin kohdistuvaa iskua.

    Myös tikan erikoisella kieliluulla on tässä tehtävässä mielenkiintoinen ja merkittävä osansa. Kieli näet kiinnittyy luusta ja rustosta koostuvaan erikoiseen rakenteeseen, joka alkaa tikan suusta, kiertää sitten takakautta sen pään ja kiinnittyy aivan sen silmien väliin nokan yläpuolelle. Tämä joustava kieliluu sitten imee itseensä osan törmäysenergiasta. (Linkki Youtube-videoon jolla näkyy tikan erikoisen kieliluun rakenne)

    Hyvin mielenkiintoista uutta tietoa on lisäksi tuonut v. 2018 julkistettu tutkimus (PLOS One), jossa oli havaittu tikkojen aivoista löytyvän samoja tau-proteiinien kerääntymiä, joita tiedetään syntyvän myös ihmisen aivoihin useiden aivoihin kohdistuneiden iskujen seurauksena. Niiden on epäilty vahingoittavan hermojärjestelmän toimintaa, jolloin  ihmisen kognitiiviset, emotionaaliset ja motoriset taidot vaarantuisivat merkittävästi. Näiden tau-proteiinien kerääntyminen on jopa liitetty Alzheimerin taudin syntyyn.

    Tutkituille tikoille tau-proteiinikertymien ei kuitenkaan havaittu aiheuttaneen mitään ongelmia. Päin vastoin tutkijat itse asiassa epäilivät, että lajikehityksen seurauksena tikoilla tau-proteiinit suojelisivatkin niiden aivoja sen sijaan, että vahingoittaisivat niitä. Lisäksi nyttemmin on esitetty, että tau-proteiinit eivät myöskään lisäisi riskiä sairastua Alzheimerin tautiin vaan päinvastoin heikentäisivät sen oireita. (Plos One)

    Muita lähteitä:

    The Conversation, How do woodpeckers avoid brain injury?

    Let’s Talk Science, Do woodpeckers get concussions?

    Cosmos Magazine, Ouch, woodpeckers sustain brain damage.

  2. Näe ja kuule kuinka tikka häiriköi hakkaamalla yöllä peltiä makuuhuoneeni ikkunan takana

    Kommentoi

    Kevään tuloon ei ole enää pitkä aika, ja nyt saankin alkaa pelonsekaisella  jännityksellä odottaa, toistuuko käpytikan viime keväänä useamman viikon kestänyt aamuöinen häiriköinti.

    Videolla kuulet ensin tikan hakkaavan kokonaan suljetun ikkunan takana, sitten sisimmäinen lasi avattuna ja lopuksi ikkuna avattuna. Kaikki äänet luonnollisia kuvaustilanteessa taltioituja.

    Tämä puolisoa kaipaava komea koiraskäpytikka oli näet ilmeisesti hoksannut, että sen aiemmat hyviksi havaitsemansa soidinsoittimet –  kadun toisella puolen seisovan sähkötolpan peltikate ja naapuruston katuvalojen kuvut – eivät olleet tarpeeksi tehokkaita kilpailussa naaraiden huomion herättämiseksi.

    Ongelmaan se löysi mielestään oikein oivan ja ennen kaikkea äänekkään ratkaisun: minun sadevesirännini! Siitä alkoi lähes joka-aamuöinen ja -aamuinen äänekäs rummutus makuuhuoneeni ikkunan takana. Se loppui vasta kun nostin rullaverhon ylös. Tällöin se yleensä kuitenkin vain siirtyi hakkaamaan jonkin toisen huoneen ikkunan takana olevaa kourua, useimmin ensin makuuhuoneemme seinän toisella puolen olevan vessan ikkunan taakse. Ja tuon kovanokkaisen ja -päisen rumpukonsertit saattoivat kestää minuuttitolkulla. Yritä siinä sitten nukkua!

    Kun olin hätistänyt sen riittävän useina aamuina, se suureksi helpotuksekseni lopulta ymmärsi, ettei ollut tervetullut aamuvieras ja löysi itselleen korvaavan rummuttimen: yhden puutarhani linnunpöntöistä, jonka sisäänmenoaukon olin vähän  aiemmin varustanut peltilevyllä suojatakseni siellä mahdollisesti pesiviä lintuja  juuri tikkojen ryöstöretkiltä.  Siihen, miten tikka pönttöä sitten rummutti ja millaisia ihmetyksen sekaisia ajatuksia sen aivojen iskukestävyydestä mielessäni tuolloin heräsi, palaan todennäköisesti myöhemmin.  Videon kera tietenkin.

    P.s. Viime viikolla keväisten säiden ilmeisesti innostama häirikkötikkani – joka on tunnistettavissa sen jalassa olevasta metallirenkaasta – kävi jo kahtena aamuna rummuttamassa ränniä. Molemmilla kerroilla konsertit olivat kuitenkin hyvin lyhyitä ja aiempaa huomattavasti vaisumpia.  Syynä voi olla viime syksynä asennetut uudet alumiiniset sadevesikourut.  Voi nimittäin olla, etteivät ne tikan mielestä soi yhtä voimakkaasti kuin aiemmat peltirännit, ja tikka päätti etsiä itselleen paremman naaraiden kiinnostuksen herättävän houkuttelevan soittimen.

  3. Nauti videon syksyn ruskan väreistä, kauniista linnuista ja rauhallisesta musiikista

    2 Kommenttia

    Oheisella videolla saat nauttia syksyn ruskan kauniista väreistä, ihastuttavista linnuista ja mieltä rauhoittavasta musiikista.

    Huom!  Muistathan valita videosta HD-laadun ja koko näytön tilan.

    Videolla nähtävät lajit ovat järripeippo, vihervarpunen, käpytikka ja pikkuvarpunen.

    Kuvauspaikkana sama pihasembrani, jonka oksilla liikkuvia lintuja ja taustalla hehkuvia värejä olen jo useampana syksynä ikuistanut aina sään sen salliessa.

    Tänä syksynä ruska on ollut todella hehkuva, mutta valitettavasti valoisia päiviä on ollut harvassa, joten kuvaaminen on jäänyt aika vähiin.

    Reilu viikko sitten valoa oli muutamana päivänä niin paljon, että pääsin lopulta tuumasta toimeen.

    Edellisistä syksyistä poiketen keskityin nyt lähinnä videokuvaamiseen, sillä kuva-arkistossani on jo kohtuullisesti kuvia sembrassani syksyin pyörivistä lintulajeista.

    Tämän jälkeen olen sitten keskittynyt opettelemaan Adobe Premiere Pro CS6 – editointiohjelmaa kuvaamieni videonpätkien työstämiseksi jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.

    Niiden tuntien aikana, jotka olen nyt sitten opiskellut ohjelmaa ja harjoitellut sen perustoimintojen käyttöä, kunnioitukseni elokuvien/videoiden editoijien ammattitaitoa ja ahkeruutta kohtaan on noussut suunnattomasti.

    Nyt nähtävä video on koostettu reilusta 30 lyhyestä videoklipistä, jotka on ensin leikattu halutun mittaisiksi ja sitten korjailtu eri tavoin.  Useimpiin videoklippeihin on lisätty kahta erilaista liiketehostetta (motion effect): zoomaus (zooming) ja pyyhkäisy (panning). (more…)

  4. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008.

    2 Kommenttia Keltasirkkuja koivun oksalla.

    Viime päivien blogini ovat olleet sävyltään kovin alakuloisia, joten on syytä hiukan piristää tunnelmaa mukavilla muistoilla yhdestä kuvauskäynnistä erään lukijaperheeni kuukkelipihassa kaukana Suonenjoen keskustasta. Myös kuvat ovat samat kuin silloin julkaistussa pakinassani, ja ne on kuvattu tarinaan liittyvän talon pihassa yhtenä pimeänä talvipäivänä helmikuussa 2008.

    Totta vai taikaa?

    Jos osaisin taikoa, loihtisin itselleni vanhan pihapiirin harmaine hirsirakennuksineen. Kauas kaikesta turhasta mutta aivan lähelle kaikkia tarpeellisia palveluita. Luonnonrauhaan, jota häiritsisi vain jokunen tieltään eksynyt ohikulkija.

    Luonnon läheisyys näkyisi etenkin pihan eläimistössä, jotka luottavaisella käyttäytymisellään kertoisivat tilan asukkaiden ja eläinten välisestä syvästä luottamuksesta. Niinpä jänö uskaltaisi mitään pelkäämättä imettää pienokaisiaan aivan tuvan ikkunan alla. Supiperhekään ei ujostelisi käydä joskus etsimässä isäntäväen jättämiä ruuantähteitä.

    Puhumattakaan viereisen metsikön liito-oravista, jotka yöllisillä ravinnonhakumatkoillaan vierailisivat pihaa reunustavissa koivuissa.

    Ja linnut. Niitä minä taikoisin joka sorttia täyttämään kesäisin laulullaan läheiset metsät. Talveksi minä kutsuisin pihaan metsiemme kauneimmat linnut värittämään muuten niin valjua talvista maisemaa. Pihassa kävisivät tietenkin kultaiset keltasirkut ja upeat urpiaiset. Tiaisista ja viherpeipoista puhumattakaan. (more…)

  5. Punarinta, käpytikka ja abstrakti ongelmajäte

    Kommentoi
    Punarinta tummissa valoissa

    Punarinta tummissa valoissa

    Viime päivinä on omien kiireiden takia kuvausrintamalla ollut melko hiljaista. Jotain on kuitenkin kennolle jäänyt.

    Nyt nähtävät kaksi lintukuvaa, punarinta ja käpytikka, on otettu pihani sembrasta, mistäpä muualta.

    Kolmas kuva on taas yksityiskohta harjuluonnosta löytämästäni ja jätelaitokselle viemästäni auton bensatankista. (more…)

  6. Ihmesembrani uutta satoa: Punarinta, peippo, järripeippo, viherpeippo, käpytikka ja töyhtötiainen

    Kommentoi
    järripeippo

    Järripeippo

    Niille tiedoksi, jotka eivät sembraani vielä tunne: Sembra kasvaa autotallini nurkalla toinen sembra kaverinaan.

    Viime vuoden elokuussa huomasin paikan mahdollisuudet ja kuvasin ahkerasti tämän mainion puun ympäristön lintuja ja etenkin sieltä löytyviä värejä. Mielenkiintoisen lisän kuville antavat myös sembran ohuet sivuoksat kauniine pitkine neulasineen.

    Tänään käytin pari tuntia sembrani seurassa, ja tulos oli lupaava ainakin lajikirjon puolesta. (more…)

  7. Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1.

    2 Kommenttia
    Töyhtötiaisen pesäkolo kääpien peittämässä lahopuussa.

    Töyhtötiaisen pesäkolo kääpien peittämässä lahopuussa.

    Vuosien mittaan on useinkin sattunut, että en ole voinut ottaa kuvauskohteen löytämisestä itselleni minkäänlaista kunniaa.

    Niitä yksinkertaisesti ovat minulle tarjonneet ystävälliset ihmiset ympäri Sisä-Savoa. Osa tuttuja, osa tuiki tuntemattomia.

    Kaikkia heitä on kuitenkin yhdistänyt suuri rakkaus luontoon ja sen kauneuteen.

    Alla kaksi esimerkkiä kuvauksista, joita vielä vuosia jälkeenpäin muistelen suurella kiitollisuudella

    Töyhtötiaisen upea pesäpuu, v. 2005. (more…)

  8. Pikkuvarpunen ja Minne katosi valo?

    Kommentoi
    Käpytikka ruokailee ruokinta-automaatilla.

    Käpytikka ruokailee ruokinta-automaatilla.

    Muistan vielä kuin eilisen sen päivän, jolloin valo lopullisesti katosi. Päivä oli 17.10.

    Toisaalta, jos en tuota muutoksen tuonutta päivää muistaisi, voisin sen tietenkin helposti tarkistaa kuvieni digitaalisista metatiedoista.

    17.10. oli siis viimeinen päivä, jolloin suonenjokelaisessa luonnossa oli ihailtavana vielä niin valoja kuin värejäkin. (more…)