Pikkuvarpunen ja Minne katosi valo?

Kommentoi

Käpytikka ruokailee ruokinta-automaatilla.

Käpytikka ruokailee ruokinta-automaatilla.

Muistan vielä kuin eilisen sen päivän, jolloin valo lopullisesti katosi. Päivä oli 17.10.

Toisaalta, jos en tuota muutoksen tuonutta päivää muistaisi, voisin sen tietenkin helposti tarkistaa kuvieni digitaalisista metatiedoista.

17.10. oli siis viimeinen päivä, jolloin suonenjokelaisessa luonnossa oli ihailtavana vielä niin valoja kuin värejäkin.

Nyt niistä on jäljellä vain epämääräinen muisto. Tällä hetkellä on enää mahdoton kuvitella pystyvänsä ottamaan niitä kuvia, jotka tuona kauniina päivänä otin.

Mutta ennen kuin paljastan viimeiset pelikorttini eli 17.10 otetut kuvat, pari itseäni kovasti miellyttänyttä kuvaa muutamalta edeltävältä päivältä.

Näistä ensimmäinen on ruokintapaikaltani yllättämästäni käpytikasta, joka 10.10. vihdoin antoi ottaa itsestään kuvan myös ruokailuhetkellä.

Tosin sen valpas katse kertoo, ettei se itse nauttinut tilanteesta suunnattomasti.

16.10. satoi puolestaan lunta, mikä mahdollisti ensimmäiset talviset kuvat. Pääosassa tietenkin ystäväni ja pihani valtias – ainakin jos yksilöiden määrästä puhutaan – pikkuvarpunen.

 

 

 

 

 

Kuva: Pikkuvarpunen ensilumen peittämällä oksalla.

Pikkuvarpunen on myös tähtenä 17.10. otetuissa kuvissa, joissa siis on viimeistä kertaa –toivottavasti olen näin sanoessani väärässä – näkyy syksyn riemukas värikkyys.

Voitko sinäkään enää muistaa, kuinka valoisa ja värikylläinen luonto vielä tuolloin oli? Jos et, seuraavat kuvat ehkä palauttavat tuon ihanan ajan mieleesi.

Kuva: Pikkuvarpunen syysauringon valossa.

Kuva: Pikkuvarpunen ihmettelee punaista maailmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.