Näe videolla kuinka Suonenjoen kuuluisa täydellisen pyöreä pyörivä jäälautta syntyy

Kommentoi

Tammikuun 3. päivänä sai 13 vuoden odotukseni sai lopulta täyttymyksensä: Suonenjoella syntyi maailmanlaajuisestikin harvinainen, vaikkei täysin ainutlaatuinen,  täysin pyöreä, paikallaan pyörivä suuri jäälautta. Tällä kertaa ilmiö sai myös ansaittua näkyvyyttä useissa merkittävissä kansallisissa uutismedioissa.

Kooltaan (halkaisija n. 15 m) tämä jäinen ympyrä ei tietenkään kilpaile Yhdysvaltojen Mainessa samoihin aikoihin nähdyn ja paljon maailmanlaajuistakin huomiota saaneen valtavan jäälautasen kanssa, mutta kauneudessa kyllä.

Edellisen kerran vastaavanlainen ilmiö oli tapahtunut helmikuussa 2006, jolloin onnistuin ikuistamaan lautan valokuviin. Tällä kertaa uutta oli kuitenkin se, että sain taltioitua lautasta videomateriaaliakin, ja mikä parasta, juuri niinä kahtena päivänä, joina jäälautta syntyi ja kehittyi täydellisen pyöreäksi.

Oheisen jäälautan syntyä kuvaavan videon ensimmäinen videoleike on kuitenkin kuvattu jo 21.12., jolloin paikalle syntyi edellisen kerran pyörivä jäälautta. Tästä ei kuitenkaan koskaan kehittynyt lähellekään täydellisen pyöreää ennen kiinni jäätymistään pari päivää myöhemmin. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista, sillä videolla näkyvän loivan joenmutkan yläpuolella olevaan syvään suvantoon syntyy lähes vuosittain yksi tai useampia lähes paikallaan kiertäviä jäälauttoja.  Näistä kuitenkin erittäin harvoin kehittyy täydellisen pyöreitä ennen kiinni jäätymistään.

Kaksi muuta videoleikettä sen sijaan kuvaavat juuri tämänkertaisen täydellisen pyöreän jäälautan syntymistä.

Lautan syntyprosessi on yleensä suurin piirtein seuraavaa: Sopivien sääolojen vallitessa (n. –10 – 15 astetta pakkasta) verkkaan virtaavan joen pinnalla on lähes jäätynyttä jääsohjoa, jonka suvannon hitaasti kiertävä vesi sitten sieppaa mukaansa  pyörteeseen. Mitä enemmän sohjoa pyörre sieppaa, sitä suuremmaksi lautta sitten kasvaa ja alkaa jäätyä kiinteäksi.

Ja jos pakkanen on tässä vaiheessa juuri sopivan korkea (n. -20 C) ja lautta sopivan suuri, aluksi tuo hyvinkin epäsymmetrinen jäälautta alkaa pyöriessään hioa itseään ympäröiviä rantajäitä vasten.  Ja jos lämpötila on ihanteellinen, jäälautta ehtii hioa itsensä täydellisen pyöreäksi ennen väistämätöntä lopullista jähmettymistään joko samana tai seuraavana päivänä.

Suonenjoen pyörivä jäälautta kartalla (Karttapaikka)

Koskikara nappaa kalan ja mätkii sitä jäätä vasten

Kommentoi

Vähän aika sitten minulla oli täysin yllättäen tilaisuus todistaa hyvin erikoista tilannetta vain muutamien metrien päästä: Koskikara saalisti joesta pienen kalan – mahdollisesti kivisimpun poikasen – jota se ryhtyi mätkimään jäätä vasten niin tarmokkaasti, että saatoin jopa kuulla, kuinka sinttiparka iskeytyi jäähän kerta toisensa jälkeen. Tämän kovin väkivaltaisen näköisen toimintansa koskikara keskeytti lähinnä vain kastaakseen kalan välillä veteen. Jälkimmäisen toiminnan tulkitsin siten, että koskikara tällä tavalla pyrki pitämään saaliinsa sulana hyytävässä kylmyydessä. Pakkastahan kuvauspaikalla oli -25C, mikä näkyy hyvin videolla ohikiitävinä pakkashuurupilvinä.

Tämä ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen kerta, kun sain todistaa koskikaran syövän hyönteisten sijasta kalaa. Edellisellä kerralla kuvausetäisyys oli tosin huomattavasti suurempi, mistä syystä en tuolloin uskaltanut edes arvuutella saaliskalan lajia.

Tiesitkö muuten, että koskikaralle Suomeen talveksi tulo on kuin meille etelänloma, sillä niin täydelliseesti sopeutunut koskikara on pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Itse asiassa lintu ei kestä kovinkaan korkeita lämpötiloja. Koskikarat eivät esim. selviäisi hengissä meilläkin joskus kesäisin tavattavissa 36C-asteen lämpötiloissa, jos ne eivät voisi viilentää itseään seisomalla jalat upotettuina huomattavasti ilmaa kylmempään veteen. Lue lisää…

Lintujen peilikuvia tyynellä vedenpinnalla – Testaa keksitkö mitkä kuvista on käännetty ylösalaisin

Kommentoi

peilikuva

Peilikuva n:o 1 – Västäräkki kepin nokassa

Viime kesänä keskityin lähes kokonaan kuvaamaan jo edellisenä kesänä suuren osan huomiostani vieneen Suonenjokelaisen louhintakiellossa olleen kalliolouhoksen lintuelämää, joka oli paikan pienehkön koon huomioon ottaen poikkeuksellisen vilkasta. Louhoksen pohjalle syntyneellä matalalla suurella vesialtaalla vieraili nimittäin kesän kuluessa todella mielenkiintoinen kirjo erilaisia lintuja, joista suuri osa oli erilaisia kahlaajia kuten kurki, lapinsirri, suokukko, lehtokurppa, kuovi, liro, valkoviklo, metsäviklo, pikkutylli ja tylli. Näistä liro oli lukumääräisesti suurin laji, sillä niitä oli paikalla useiden päivien ajan toistakymmentä yksilöä.

Pelkästään itse lintujen kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkaan hyödyntämään vesialtaan kesäiltoina usein täysin peilityynen vedenpinnan tuomiin mahdollisuuksiin. Tavoitteenani oli saada kuvattua kuva, jossa lintu olisi vain osa erilaisten mahdollisimman täydellisten peilikuvien muodostamaa harmonista pintaa.

Tähän artikkeliin olen kerännyt 26.6.-15.8. välisenä aikana kuvaamiani kuvia, joista suurimman osan pysähtynyttä idylliä elävöittää yksinäinen liro. Toinen kuvissa nähtävä laji on louhoksen yleisin laji, västäräkki.

Kuviin liittyy myös testi, jonka voit halutessasi suorittaa. Kaksi kuvista on nimittäin käännetty ylösalaisin, mutta mitkä? Keksitkö, hoksaatko?  Mikä tärkeintä, testin tekemällä saat tietenkin myös selville, mitkä peilikuvista todellakin ovat käännetty ylösalaisin.

Kuvauspaikka kartalla.

Lue lisää…

Kuun halo ja muita haloilmiöitä valokuvissa ja videoilla

Kommentoi

haloilmiö,halo,valokehä,valokehä,kuu,kuutamo

Kuun halo, valokehä

23.10. 2018 näin ensimmäistä kertaa – muistaakseni – kuun valon synnyttämän halon pimeällä iltataivaalla. Erityisen selkeä ei valokehä ollut, ja minulta kestikin hetki ennen kuin tajusin, ettei kotini yläpuolella taivaalle kehittynyt tähtien osin ympäröimän vaalea kehä ollut vain hetkellinen nopeasti katoava erikoinen pilvimuodostelma.

Paljain silmin tuo valokehä ei todellakaan ollut kovin helposti havaittava, ja epäilenkin, ettei kovin moni minun lisäkseni sitä edes huomannut, vaikka se oli nähtävissä useita tunteja. Itsekin pääsin näkemään tuon kuun halon tarkemmin vasta haettuani kamerani – sekä tietenkin myös jalustan – jolloin kamerani kennolle tulivat ihailtaviksi sekä itse halokehä ja sen punertava sisälaita että koko valokehän synnyssä mukana olleet jääkiteistä koostuvat ohuet kuitumaiset yläpilvet. Sitä selkeämmin ilmiö oli havaittavissa, mitä enemmän kuvaa ylivalotti (kuva yllä). (Alla kuva siitä, miltä kuun halo suurin piirtein näytti paljaalle silmälle.) Lue lisää…

Näe kun salama iskee äänekkäästi jyristen kahdesti lähelle – Videolta paljastui salaman yllättävä väri

Kommentoi

Viime elokuun toisena päivänä voimakas ukkorintama nousi suoraan talomme ylle. Tätä ei ollut tapahtunut useampaan vuoteen, sillä ukkoset näyttävän säännöllisesti ohittavan pitkän kotiharjuni, Suonenjoen Lintharjun. Ja sen harvan kerran kun ukkosfanina olen päässyt ukkosen mahtavista ääni- ja valonäytöksistä parvekkeeltani nauttimaan, silloin kyseessä on aina ollut tavanomaista voimakkaampi ukonilma.

Niin nytkin. Pari kertaa salama näytti jopa iskevän todella lähelle, ehkä vain muutaman sadan metrin päähän. Iskun kohdetta en myöhemmin löytänyt, mutta kaukana se ei voinut olla, sillä vielä seuraavana aamuna pihallani tuoksui palaneen hiilen haju.

Kun sitten myöhemmin tutkin myöhemmin ruutu kerrallaan kahta videolle taltioitunutta salamaa, minulle paljastui jotain yllättävää: Vaikka en ollut salamointia seuratessani tai niistä kuvaamiani videoita myöhemmin tarkastellessani sitä huomannut, niin yksittäiskuvien mukaan molempien salamaniskujen aikana taivas oli hyvin lyhyeksi hetkeksi värittynyt purppuraksi (lilaksi). Ensimmäisen salaman (kuva alla) aikana purppuraa väriä oli kuitenkin vain yhdellä ruudulla, mutta toisen voimakkaamman salamoinnin aikana purppuraksi värittyneitä ruutuja oli useita. Lue lisää…

Revontulimyrskyn heijastuksia peilityynellä järvenpinnalla

Kommentoi

revontulet,suonenjoki,iisvesi,aurora borealis,northern lights

Revontulet, Suonenjoki, Iisvesi, lokakuu 7, 2018

Viikko sitten, 7.10.2018, minulla oli harvinainen onni olla todistamassa Pohjois-Savon korkeudella harvinaisen korkealla taivaalla olleita voimakkaita revontulia. Mikä parasta, onnistuin tallentamaan tähtikirkkaalla loimunneet revontulet yhdellä jo etukäteen valitsemallani kuvauspaikalla. Valitettavasti kuitenkin vain yhdellä, sillä pohjoisten valojen maaginen loimu vaimeni erittäin nopeasti, ja aivan yhtä nopeasti kuin ne olivat taivaalle nousseet, niin yhtä nopeasti taivaankannen poikki kiemurrellut vyö vajosi kohti pohjoista horisonttia. Näytöksen upein vaihe kesti tuskin yhtä minuuttia.

Kuvia ei ole juurikaan rajattu, eikä niiden väritystä ole muutettu.
Lue lisää…

Kurkien ja laulujoutsenten luomia syksyisiä äänimaisemia

4 Kommenttia

Suomalaisen luonnon ylivoimaisesti vaikuttavimpia äänikokemuksia tarjoavat  mielestäni suuret syksyiset kurki- ja laulujoutsenkerääntymät. Valitettavasti vain en tänä syksynä saanut kuvausreviirilläni juuri nauttia kurkien upeasti soivista konserteista, sillä syystä tai toisesta suuret kurkiparvet näyttivät ohittavan alueen pysähtymättä. Onneksi eivät kuitenkaan aivan kaikki, sillä muutamana päivänä yksi reilun sadan yksilön kokoinen lauma ruokaili linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä kotoani. Useimmiten kurjet olivat kuitenkin aivan liian etäällä kuvaamisen kannalta, mutta eräänä iltana ne ruokailivat vain reilun sadan metrin päässä ennen lähtöään yöpymispaikalleen. Tuo lähtöhetki oli ikimuistoinen, sillä ylitseni lentävien kurkien luoma äänimaisema oli jotain, jota ei voi sanoin kuvailla.

Pari viikkoa myöhemmin olin sateisena päivänä seuraamassa vajaan sadan laulujoutsenen rauhallisesti ruskan värittämien puiden reunustamalla suurella peltoaukealla. Suurimman osan ajasta nämäkin linnut olivat melko hiljaisia, mutta silloin tällöin – usein täysin yllättäen – osa niistä aloitti kuorokonsertin, jota suuri osa laumasta kuitenkin tyytyi seuraamaan tyynen hiljaisina sivusta.

Kurkien konserttisali kartalla.

Laulujoutsenten kuoro kartalla

Opi tunnistamaan harvinainen harjalintu videon ja kuvien avulla

2 Kommenttia

Harjalintu (Upupa epops) on Suomessa ajoittain, lähinnä syksyllä mutta joskus myös keväällä, käyvä vierailija. Laji on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa erikoisen ulkonäkönsä takia. Oranssiin vivahtavan vaaleanruskean vartalonsa lisäksi harjalinnulla on nimittäin päälaellaan pitkä suippo mustakärkisten sulkien muodostama  töyhtö, jonka se silloin tällöin, etenkin häirittynä, avaa koko komeuteensa. Harjalinnun siivissä ja pyrstössä on puolestaan voimakkaan mustavalkeita leveitä juovia.

Kooltaan harjalintu on noin 26-30 cm, josta sen hoikka lievästi kaartuva nokka kattaa noin 5cm. Harjalinnun leveiden siipien siipiväli on puolestaan noin 45 cm.

Harjalintua tavataan pesivänä niin Aasiassa ja Afrikassa kuin Manner-Euroopassa, josta linnut kuitenkin muuttavat talvehtimaan Pohjois-Afrikkaan. Suomea lähin pesimämaa on Viro, jossa se pesii kuitenkin melko harvalukuisena.

Kaikki oheiset kuvat ja video ovat kuvattu syyskuussa 2018 Rautalammin Kerkonkoskella. Myös videon äänet on tallennettu kuvausten yhteydessä. Lue lisää…

Aina ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi – Erilaisia lintukohtaloita viime viikoilta

Kommentoi

Viime viikkojen aikana olen saanut poikkeuksellisen paljon pyyntöjä auttaa pulaan joutuneita lintuja. Ensimmäinen näistä koski kolmea vielä lentokyvytöntä kalalokinpoikasta, jotka olivat pudonneet rakennuksen katolla sijainneesta pesimäpaikastaan läheisen alakoulun pihalle elokuun alussa.  Koska lukuvuoden alku oli tuolloin vain muutaman päivän päässä, lintuja ei voinut jättää koulun pihalle. Myöskään niiden palauttaminen alkuperäiselle pesäpaikalleen läheisen, käytöstä poistetun koulun tasakatolle ei tullut kysymykseen, sillä sieltä ne todennäköisesti olisivat päätyneet melko pian uudestaan naapurikoulun pihalle.

Koska en talvisen akillesjännevammani takia voinut juurikaan juosta todennäköisesti karkuun pyrkivien lokinpoikasten perässä, pyysin apuuni kokeneen paikallisen linturengastajan, ja onnistuimmekin saamaan poikaset kiinni suuremmitta kivuitta. Poikasten rengastuksen jälkeen laitoin poikaset suureen haaviin siten, että yläpuolellamme lentäneet ja tilannetta hätääntyneinä seuranneet emot saattoivat koko ajan nähdä ne. Tämän jälkeen kannoin poikaset muutaman sadan metrin päässä olevaan lampeen emojen seuratessa tarkkaavaisina kulkuani taivaalta. Ja kävi kuten oli tarkoituskin:  Emot seurasivat perässäni lammelle, ja tilanne rauhoittui laskiessani poikaset uimaan vapaina lampeen. Tunne: Iloinen ja helpottunut.

Kalalokinpoikasten kiinniottopaikka kartalla.

Muutaman päivä myöhemmin hoitooni tuli siipivammainen aikuinen nuolihaukka. Kahden viikon hoitojakson, johon kuului kaksi eläinlääkärin tarkastusta sekä röntgenkuvaus, jälkeen toimitin Aamuksi nimeämäni linnun sitten Heinolan lintutarhaan jatkohoitoon. Siellä sen kuntoutuminen on eilen saamieni tietojen mukaan sujunut hyvin, ja se tultaneen aikanaan palauttamaan takaisin luontoon. Tunne: Iloinen ja hyvin tyytyväinen. Lue lisää…

Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

Kommentoi

Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

« Previous PageNext Page »