Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

Kommentoi

Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

Opi tunnistamaan gammayökkönen videon ja kuvien avulla

Kommentoi

Harva eläin on Suomessa saanut niin paljon mediahuomiota, ennen kaikkea negatiivista, kuin gammayökkönen viime kuussa. Syy laajaan uutisointiin oli tietenkin keväällä ilmeisesti miljoonien Etelä-Euroopasta vaeltaneiden aikuisten perhosten toukkien aiheuttamat tuhot etenekin rypsi- ja härkäpapuviljelmillä heinäelokuun vaihteessa. Tällaiset massavaellukset ovat meillä onneksi melko harvinaisia mutta eivät suinkaan poikkeuksellisia. vastaavia on tapahtunut ainakin vuosina 1922 ja 1946. Viimeksi mainittuna vuonna kerrotaan toukkia olleen jopa niin paljon, että Turun radalla junien oli hidastettava vauhtiaan kiskoille liiskaantuneiden toukkien takia.

Elokuussa oli sitten toukista kehittyneiden toisen sukupolven perhosten ilmestyä ihmeteltäviksemme. Omakin puutarhani sai tuolloin oman osansa eli yhden ahkerasti kukilla mettä imeskelleen gammayökkösen. Näitä aikuisia yökkösiä on nyt sitten mahdollista nähdä jopa aina lokakuulle asti. Lue lisää…

Opi tunnistamaan keltalaitasukeltaja – suuri sukeltava kovakuoriainen videolla ja kuvissa

Kommentoi

Suursukeltajiin kuuluva keltalaitasukeltaja (Dytiscus marginalis), joka on yksi suurimpia kovakuoriaisiamme, on jo vuosia ollut puutarhani vesialtaiden vakituinen kesävieras. Niin tänäkin kesänä, mutta nyt sain tyytyä vain yhteen koiraspuoliseen yksilöön. Muuten ne ovat aina saaneet elää rauhassa omaa vedenalaista elämäänsä, mutta altaiden puhdistuksen yhteydessä olen ottanut ne hetkeksi talteen suojellakseni niitä vaurioitumiselta altaan tyhjennyksen ja siivoamisen yhteydessä.

Keski- ja Etelä-Suomen rehevissä järvissä ja lammissa elävä tumma, punaruskea ja vihreähohtoinen keltalaitasukeltaja on suhteellisen helppo tunnistaa suuren kokonsa (noin 30-35 millimetriä) ja peitinsiipien sekä etuselän keltaisten reunojen takia. Myös sen vatsapuoli ja jalat ovat keltaiset. Lue lisää…

Nuolihaukka Aamu kielitestissä sen kansallisuuden selvittämiseksi

1 Kommentti

Videolla esiintyvä lintu on elokuun alkupuolella hoidettavanani ollut aikuinen nuolihaukka, joka oli loukannut siipensä ilmeisesti törmättyään voimalinjaan. Tuona kahden viikon hoitojakson aikana eläinlääkäri tarkasti linnun kahdesti. Lisäksi sen molemmat siivet röntgenkuvattiin kerran, jolloin selvisi, ettei niissä ollut murtumia ja että linnulla siksi olisi hyvät mahdollisuudet kuntoutua vielä lentokuntoon.

Tällä hetkellä Aamuksi nimetty nuolihaukka on jo ammattitaitoisessa jatkohoidossa Heinolan lintutarhassa, jossa sillä nyt voimistuttuaan on paremmat olosuhteet saavuttaa takaisin lentokykynsä. Peukut Aamulle!

Tämän hyvin tieteellisen videon kuvaaminen oli mahdollista sen takia, että hoidossani viettämänsä kahden viikon ajan se oppi luottamaan minuun niin, että se saattoi suhtautua vierailuihini sen hoitohuoneessa hyvin rauhallisesti. Pääsääntöisesti se tyytyi uteliaana seuraamaan katseellaan liikkumistani läheisyydessään. Tällöin en voinut olla huomaamatta, että myös sen pää liikkui hyvin tarkasti omien liikkeideni tahdissa. Etenkin ruokkimistilanteissa. Tästä havainnosta olikin enää hyvin lyhyt matka tämän hyvin vakavan videon tekemiseen.

P.s. Videon haastattelu on tosiaankin kuvattu ja äänitetty haastattelutilanteessa. Lukuunottamatta häiritsevää taustasuhinaa mitään ei ole lisätty tai poistettu.

Pihassani kiemurteli satojen toukkien muodostama harvinainen mystinen aarremato – Katso video

Kommentoi

Olen halunnut nähdä aarremadon aina siitä asti, kun jo vuosia sitten luin jostain lehdestä lyhyen artikkelin tästä myyttisestä toukkakulkueesta. Toki en koskaan uskonut sellaista näkeväni, sillä niin harvinaisesta ilmiöstä loppujen lopuksi on kysymys. Niinpä kun sitten sellaisen vähän aikaa sitten kohtasin, vieläpä omassa pihassani, olin sananmukaisesti kuin puulla päähän lyöty. Minun oli todella vaikea aluksi uskoa, että etupihani betonilaatalla hitaasti kiemurteleva käärmemäinen kulkue oli todella oikea aarremato.

Aarremato ei kuitenkaan nimestään huolimatta ole mikään mato, vaan pienten läpinäkyvien lähes lasinkirkkaiden , mustapäisten harsosääskien toukkien muodostama hyvin hitaasti etenevä kulkue. Tuo vain  reilun puolen sentin pituisten toukkien kiemurteleva muodostelma ei todellakaan ole mikään pikajuna, sillä sen arvioidaan etenevän tunnissa vain 1-2 metriä. Lisäksi pikkuruiset toukat vaihtavat edetessään koko ajan paikkojaan muodostelmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, etteivät samat toukat johda kulkuetta koko ajan. Tämä paikkojen yhtämittainen vaihtaminen on nähtävissä myös oheisella videolla.

Mikä ihmeellisintä, tällainen toukkakolonna saattaa parhaimmillaan olla jopa useampia metrejä pitkä ja koostua useista tuhansista toukista.  Minun ikioma aarrematoni oli kuitenkin siinä suhteessa hyvin vaatimaton, sillä siinä oli ilmeisesti ”vain” satoja toukkia ja sen pituus oli ”vaivaiset” 15 cm.

Nimitys ”aarremato” juontaa juurensa kansanuskomuksista. Aiemmin näet uskottiin, että seuraamalla matoa voisi onnekas löytää sen reitin loppupäässä sijaitsevan kätketyn aarteen. Lue lisää…

Poliisilta saamani tehtävä: Jalkavammaisen citymetson elinkelpoisuuden selvittäminen

Kommentoi

Viime tammikuussa sain paikalliselta poliisilta pyynnön selvittää Rautalammin kirkonkylän keskustaan ilmestyneen ukkometson elinkelpoisuuden. Poliisille linnusta ilmoituksen tehneen henkilön mukaan linnulla oli näkyvä paha jalkavamma, joka saattoi vaikuttaa merkittävästi sen elinkelpoisuuteen. Niinpä poliisi joutui miettimään, olisiko linnun kannalta armeliaampaa, jos he lopettaisivat sen mahdolliset kärsimykset.

Ennen näin radikaaliin toimenpiteeseen ryhtymistä he kuitenkin halusivat saada mahdollisimman hyvän arvion metson terveydentilasta.  Lupasin tietenkin auttaa heitä, ja käydä katsomassa lintua. Samalla yrittäisin ottaa linnusta sellaisia kuvia, joiden perusteella eläinlääkäri voisi selvittää sen jalan kunnon.

Helppo nakki, ajattelin, mutta valitettavasti homma osoittautui hiukan mutkikkaammaksi. Monessa mielessä.

Jo alku oli hankala, sillä en löytänyt lintua mistään niistä paikoista, joissa minulle oli kerrottu sitä nähdyn. Turhauduin sen verran tilanteesta, että päätin piipahtaa läheisellä Tyyrinvirralla katsomassa olisivatko siellä oleskelevat merikotkat mahdollisesti kuvattavissa. Lue lisää…

Tahatonta komiikkaa luonnossa – Sinnikäs pieni silkkiuikun poikanen haluaa kiivetä emonsa selkään

Kommentoi

Pari iltaa sitten sain yllättäen todistaa jotain mielestäni todella koomista: Pieni silkkiuikun poikanen halusi päästä emonsa selkään lepäämään, mutta emo ei tainnut olla ihan samaa mieltä poikasensa kanssa. Se, miten emon ja poikasen piirileikissä lopulta kävi, selviää videon lopuksi.

Taustaäänet: Videon taustalla laulaa vain parin kilometrin päässä saman Suonenjoen Jauholahden rantametsikössä äänittämäni viitakerttunen. Se ei ole siis sama taidokas laulaja, josta jokin aika sitten julkaisin erillisen pidemmän äänitteen. Syy, miksi et kuule aitoja videon kuvaushetken ääniä, on yksinkertainen: En usko, että haluaisit kiduttaa itseäsi kuuntelemalla vain vajaan sadan metrin päässä olevan suuren sahalaitoksen tuottamaa melua. Toisaalta, koska en halua sinulta tuota nautintoa kieltääkään, voit halutessasi kuunnella alla olevan äänitteen, joka sisältää videon alkuperäisen äänen.

 

Silkkiuikkujen kuvauspaikka kartalla.       Viitakerttusen äänityspaikka kartalla.

Niin hauskana kuin tilanteen koinkin, se ei kuitenkaan ehkä pärjää aivan samalla paikalla kolme vuotta sitten kuvaamalleni videolle nokkaa jäätä pitkin konttaavalle nuorelle laulujoutsenelle tai  ennen kaikkea samana vuonna kuvaamalleni ruokaa etsivän lehtokurpan hassunkurisen hyllyvälle kävelylle.

Kuuntele kuinka laulutaituri viitakerttunen laulaa kesäyössä – Kuule sen luoma monipuolinen äänimaailma

Kommentoi

viitakerttunen,kerttu,acrocephalus dumetorum

Viitakerttunen kesäillan valoissa

Pieni, vaatimattoman näköinen viitakerttunen on yksi taitavimmista ja monipuolisimmista laululinnuistamme, monien mielestä jopa taitavin yölaulajamme.  Kaiken lisäksi lintu on kuin väsymätön operettilaulaja, sillä se jaksaa konsertoida yhtäjaksoisesti läpi yön. Tämän sain itsekin todistaa viikko sitten ensimmäisellä kahdesta taltiointikerrasta, jolloin kuulin koiraslinnun laulavan lähes tauotta yli kolme tuntia. Valitettavasti vain tuon illan äänitteillä solistin roolin ottivat mikrofoniini ihastunut hyttysarmada, jonka äänekäs ininä peitti suurelta osin viitakerttusen solistikonsertin.

Oheiselle vajaat neljä minuuttia pitkälle äänitteelle olen kerännyt erilaisia mielenkiintoisimpia viitakerttusen ääniä toiselta taltiointikerralla äänittämältäni vajaan kahden tunnin yhtämittaiselta nauhoitteelta. ”Lyhyydestään” huolimatta äänite antaa toivottavasti kohtuullisen hyvän kuvan viitakerttusen taidokkaasta, rauhallisen rytmikkäästi etenevästä laulusta, joka koostuu todella monista toisistaan eroavista, usein hyvin kauniista, säkeistä.

Äänitteeltä kuulet sekä esimerkkejä lajille tyypillisistä kauniista sävelkuluista kuten ”hideli-lyy” aivan äänitteen alussa että tämän taitavana matkijana tunnetun linnun tuottamia muiden lajien ääniä, esim. punatulkkumainen vihellys  (kohdassa 0,23) tai palokärjen ”kjäää” -huuto (kohdassa 0,55). Lisäksi äänitteellä on myös useampaan otteeseen kuultavissa lajin pehmeää ”tsek tsek” –kutsua sekä usein hermostumista osoittavaa ”tserrr tserrr” –säkeitä.

Erityisen hauskoja ovat kuitenkin tämän viitakerttusen tuottamat koomiset peltipurkkien äänet (esim. kohdissa 2.55 ja 3.12 ).

Lue lisää…

Palomiehet sammuttavat uhkaavan tulipalon videolla – Suonenjoki, Oittilansalo, 2018

Kommentoi

”Hei! Täällä Olli Korhonen. Olen juuri Suonenjoen Oittilansalon moottoriurheiluradalla ja seison aivan punaisena hehkuvan tulipalonalun vierellä.”  Suurin piirtein näin varmaankin alkoi hermostunut puheluni hätäkeskuksen numeroon 112 vain muutama ilta sitten.

Olin tuolloin (13.6.2018 n. klo 19.08) juuri tullut  Oittilansalon motocrossradalle tarkoituksenani kuvata pikkulepinkäisiä ja mahdollisesti nauhoittaa harvinaisen viitakerttusen ääntä, kun huomasin jo kauempaa kuvauspaikkani läheisyydestä nousevan runsaasti paksua savua. Tämä sai hälytyskellot soimaan päässäni, sillä olinhan ollut todistamassa aivan samalla paikalla roihunnutta valtavaa kantokasapaloa lähes päivälleen neljä vuotta sitten. Niinpä en harkinnut juuri hetkeäkään ennen kuin soitin yleiseen hälytysnumeroon.

Palopaikka kartalla.

Tämän jälkeen siirsin autoni pois Suonenjoen palolaitoksen paloautojen mahdolliselta kulkureitiltä, ja jäin sitten vartioimaan palopaikkaa saamani ohjeen mukaisesti. Kävin kuitenkin myös varoittamassa tilanteesta vain parin sadan metrin päässä olevia moottoriurheilua harrastavia isää ja poikaa, jotka eivät olleet lainkaan havainneet savua välissä olleen metsän takia.

Kuten videolta näkyy, tulenlieskat eivät olleet kovinkaan suuret ja näyttävät, mutta tämä ei tarkoittanut sitä, ettei tilanne olisi ollut todella uhkaava.  Itse asiassa avotulta paikalla ei ilmeisesti ollut ollut kovinkaan kauan, vaan tuli oli kerännyt voimaa suuren paikalle kipatun tuhkakasan sisuksissa jo pidemmän aikaa. Lue lisää…

Pikkulepinkäinen, tuo kaunis pieni peto, syö videolla sisiliskoa välipalakseen

Kommentoi

Pikkulepinkäinen (lanius collurio) on kuvauslajina yksi suosikeistani, ja olenkin kuvannut sitä useasti vuosien kuluessa. Niinpä uskoin jo nähneeni kaiken.  Vaan eipä niin ollutkaan: Toissa iltana eräällä kuvauspaikallani asustava koiras pikkulepinkäinen yllätti minut ruokavaliollaan.  Pikkulepinkäisille tyypilliseen tapaan se oli nimittäin varastoinut orapihlajan piikkiin aiemmin pyydystämänsä sisiliskon ja kävi nyt pahimpaan nälkäänsä hakemassa siitä itselleen hännänpään.

Englannissa, jossa pikkulepinkäinen ’red-backed shrike’ on  hyvin harvinainen pesimälaji,  lajin erikoinen tapa ripustaa saaliinsa pieniin oksantynkiin tai piikkeihin on antanut sille hyvin osuvan kutsumanimen ”teurastajalintu” ’butcher bird’.

Siinä, että pikkulepinkäinen käyttää ravinnokseen liskoeläimiin kuuluvaa matelijaa, ei sinänsä ole kovin poikkeavaa, vaikka sen ruokalistalla on pääasiassa erilaisia selkärangattomia hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia. Itse en kuitenkaan ollut koskaan aiemmin nähnyt linnun syövän suurten hyönteisten lisäksi mitään muita kuin pieniä jyrsijöitä. Onnistuinpa kerran kuvaamaankin sekä koiras että naaras pikkulepinkäisen syömässä yhteisessä ruokavarastossaan ollutta pientä myyrää. Lue lisää…

« Previous PageNext Page »