Kategorian VIDEOT Arkisto

  1. Videokooste luontovuoteni 2018 linnuista – Näe mm. harjalintu, merikotka, ruisrääkkä ja sepelrastas

    Kommentoi

    Tämänkertaisella videokoosteella menneestä luontovuodestani 2018 on yhteensä 83 videolle kuvaamaani lintulajia, jotka nähdään pääosin siinä järjestyksessä, kuin ne ensimmäisen kerran tuona vuonna kuvasin. Näin toimimalla toivon suomalaisen luonnon vuotuisen kiertokulun tulevan mahdollisimman hyvin esille erilaisine sääilmiöineen.

    Myös videoiden äänet ovat samalta vuodelta, lähes kaikki autenttisia, kuvaustilanteissa taltioituneita. Kustakin lajista videolla on vain yksi otos, jolla kyseistä lajia voivat edustaa niin eri-ikäiset kuin myös kumpaa tahansa sukupuolta edustavat yksilöt tekemässä erilaisia – toivottavasti – mielenkiintoisia asioita. Lisäksi lajia videokoosteella voi edustaa niin yksittäinen lintu kuin useamman linnun ryhmä tai parvi.

    Suurin osa videolla nähtävistä lajeista on aivan tavallisia Suomessa tavattavia lajeja, useita Pohjois-Savossa harvemmin paikallisina tavattuja lajeja kuten harjalintu, kyhmyjoutsen, merikotka ja sepelrastas.

    Täysin uutta videokoosteessa on se, että kunkin lajin nimi kerrotaan videolla kolmella erikielisellä tekstillä (suomeksi, englanniksi ja latinaksi). (more…)

  2. Koskikara nappaa kalan ja mätkii sitä jäätä vasten

    Kommentoi

    Vähän aika sitten minulla oli täysin yllättäen tilaisuus todistaa hyvin erikoista tilannetta vain muutamien metrien päästä: Koskikara saalisti joesta pienen kalan – mahdollisesti kivisimpun poikasen – jota se ryhtyi mätkimään jäätä vasten niin tarmokkaasti, että saatoin jopa kuulla, kuinka sinttiparka iskeytyi jäähän kerta toisensa jälkeen. Tämän kovin väkivaltaisen näköisen toimintansa koskikara keskeytti lähinnä vain kastaakseen kalan välillä veteen. Jälkimmäisen toiminnan tulkitsin siten, että koskikara tällä tavalla pyrki pitämään saaliinsa sulana hyytävässä kylmyydessä. Pakkastahan kuvauspaikalla oli -25C, mikä näkyy hyvin videolla ohikiitävinä pakkashuurupilvinä.

    Tämä ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen kerta, kun sain todistaa koskikaran syövän hyönteisten sijasta kalaa. Edellisellä kerralla kuvausetäisyys oli tosin huomattavasti suurempi, mistä syystä en tuolloin uskaltanut edes arvuutella saaliskalan lajia.

    Tiesitkö muuten, että koskikaralle Suomeen talveksi tulo on kuin meille etelänloma, sillä niin täydelliseesti sopeutunut koskikara on pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Itse asiassa lintu ei kestä kovinkaan korkeita lämpötiloja. Koskikarat eivät esim. selviäisi hengissä meilläkin joskus kesäisin tavattavissa 36C-asteen lämpötiloissa, jos ne eivät voisi viilentää itseään seisomalla jalat upotettuina huomattavasti ilmaa kylmempään veteen. (more…)

  3. Näe kun salama iskee äänekkäästi jyristen kahdesti lähelle – Videolta paljastui salaman yllättävä väri

    Kommentoi

    Viime elokuun toisena päivänä voimakas ukkorintama nousi suoraan talomme ylle. Tätä ei ollut tapahtunut useampaan vuoteen, sillä ukkoset näyttävän säännöllisesti ohittavan pitkän kotiharjuni, Suonenjoen Lintharjun. Ja sen harvan kerran kun ukkosfanina olen päässyt ukkosen mahtavista ääni- ja valonäytöksistä parvekkeeltani nauttimaan, silloin kyseessä on aina ollut tavanomaista voimakkaampi ukonilma.

    Niin nytkin. Pari kertaa salama näytti jopa iskevän todella lähelle, ehkä vain muutaman sadan metrin päähän. Iskun kohdetta en myöhemmin löytänyt, mutta kaukana se ei voinut olla, sillä vielä seuraavana aamuna pihallani tuoksui palaneen hiilen haju.

    Kun sitten myöhemmin tutkin myöhemmin ruutu kerrallaan kahta videolle taltioitunutta salamaa, minulle paljastui jotain yllättävää: Vaikka en ollut salamointia seuratessani tai niistä kuvaamiani videoita myöhemmin tarkastellessani sitä huomannut, niin yksittäiskuvien mukaan molempien salamaniskujen aikana taivas oli hyvin lyhyeksi hetkeksi värittynyt purppuraksi (lilaksi). Ensimmäisen salaman (kuva alla) aikana purppuraa väriä oli kuitenkin vain yhdellä ruudulla, mutta toisen voimakkaamman salamoinnin aikana purppuraksi värittyneitä ruutuja oli useita. (more…)

  4. Opi tunnistamaan harvinainen harjalintu videon ja kuvien avulla

    Kommentoi

    Harjalintu (Upupa epops) on Suomessa ajoittain, lähinnä syksyllä mutta joskus myös keväällä, käyvä vierailija. Laji on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa erikoisen ulkonäkönsä takia. Oranssiin vivahtavan vaaleanruskean vartalonsa lisäksi harjalinnulla on nimittäin päälaellaan pitkä suippo mustakärkisten sulkien muodostama  töyhtö, jonka se silloin tällöin, etenkin häirittynä, avaa koko komeuteensa. Harjalinnun siivissä ja pyrstössä on puolestaan voimakkaan mustavalkeita leveitä juovia.

    Kooltaan harjalintu on noin 26-30 cm, josta sen hoikka lievästi kaartuva nokka kattaa noin 5cm. Harjalinnun leveiden siipien siipiväli on puolestaan noin 45 cm.

    Harjalintua tavataan pesivänä niin Aasiassa ja Afrikassa kuin Manner-Euroopassa, josta linnut kuitenkin muuttavat talvehtimaan Pohjois-Afrikkaan. Suomea lähin pesimämaa on Viro, jossa se pesii kuitenkin melko harvalukuisena.

    Kaikki oheiset kuvat ja video ovat kuvattu syyskuussa 2018 Rautalammin Kerkonkoskella. Myös videon äänet on tallennettu kuvausten yhteydessä. (more…)

  5. Pihassani kiemurteli satojen toukkien muodostama harvinainen mystinen aarremato – Katso video

    Kommentoi

    Olen halunnut nähdä aarremadon aina siitä asti, kun jo vuosia sitten luin jostain lehdestä lyhyen artikkelin tästä myyttisestä toukkakulkueesta. Toki en koskaan uskonut sellaista näkeväni, sillä niin harvinaisesta ilmiöstä loppujen lopuksi on kysymys. Niinpä kun sitten sellaisen vähän aikaa sitten kohtasin, vieläpä omassa pihassani, olin sananmukaisesti kuin puulla päähän lyöty. Minun oli todella vaikea aluksi uskoa, että etupihani betonilaatalla hitaasti kiemurteleva käärmemäinen kulkue oli todella oikea aarremato.

    Aarremato ei kuitenkaan nimestään huolimatta ole mikään mato, vaan pienten läpinäkyvien lähes lasinkirkkaiden , mustapäisten harsosääskien toukkien muodostama hyvin hitaasti etenevä kulkue. Tuo vain  reilun puolen sentin pituisten toukkien kiemurteleva muodostelma ei todellakaan ole mikään pikajuna, sillä sen arvioidaan etenevän tunnissa vain 1-2 metriä. Lisäksi pikkuruiset toukat vaihtavat edetessään koko ajan paikkojaan muodostelmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, etteivät samat toukat johda kulkuetta koko ajan. Tämä paikkojen yhtämittainen vaihtaminen on nähtävissä myös oheisella videolla.

    Mikä ihmeellisintä, tällainen toukkakolonna saattaa parhaimmillaan olla jopa useampia metrejä pitkä ja koostua useista tuhansista toukista.  Minun ikioma aarrematoni oli kuitenkin siinä suhteessa hyvin vaatimaton, sillä siinä oli ilmeisesti ”vain” satoja toukkia ja sen pituus oli ”vaivaiset” 15 cm.

    Nimitys ”aarremato” juontaa juurensa kansanuskomuksista. Aiemmin näet uskottiin, että seuraamalla matoa voisi onnekas löytää sen reitin loppupäässä sijaitsevan kätketyn aarteen. (more…)

  6. Tahatonta komiikkaa luonnossa – Sinnikäs pieni silkkiuikun poikanen haluaa kiivetä emonsa selkään

    Kommentoi

    Pari iltaa sitten sain yllättäen todistaa jotain mielestäni todella koomista: Pieni silkkiuikun poikanen halusi päästä emonsa selkään lepäämään, mutta emo ei tainnut olla ihan samaa mieltä poikasensa kanssa. Se, miten emon ja poikasen piirileikissä lopulta kävi, selviää videon lopuksi.

    Taustaäänet: Videon taustalla laulaa vain parin kilometrin päässä saman Suonenjoen Jauholahden rantametsikössä äänittämäni viitakerttunen. Se ei ole siis sama taidokas laulaja, josta jokin aika sitten julkaisin erillisen pidemmän äänitteen. Syy, miksi et kuule aitoja videon kuvaushetken ääniä, on yksinkertainen: En usko, että haluaisit kiduttaa itseäsi kuuntelemalla vain vajaan sadan metrin päässä olevan suuren sahalaitoksen tuottamaa melua. Toisaalta, koska en halua sinulta tuota nautintoa kieltääkään, voit halutessasi kuunnella alla olevan äänitteen, joka sisältää videon alkuperäisen äänen.

     

    Silkkiuikkujen kuvauspaikka kartalla.       Viitakerttusen äänityspaikka kartalla.

    Niin hauskana kuin tilanteen koinkin, se ei kuitenkaan ehkä pärjää aivan samalla paikalla kolme vuotta sitten kuvaamalleni videolle nokkaa jäätä pitkin konttaavalle nuorelle laulujoutsenelle tai  ennen kaikkea samana vuonna kuvaamalleni ruokaa etsivän lehtokurpan hassunkurisen hyllyvälle kävelylle.

  7. Pikkulepinkäinen, tuo kaunis pieni peto, syö videolla sisiliskoa välipalakseen

    Kommentoi

    Pikkulepinkäinen (lanius collurio) on kuvauslajina yksi suosikeistani, ja olenkin kuvannut sitä useasti vuosien kuluessa. Niinpä uskoin jo nähneeni kaiken.  Vaan eipä niin ollutkaan: Toissa iltana eräällä kuvauspaikallani asustava koiras pikkulepinkäinen yllätti minut ruokavaliollaan.  Pikkulepinkäisille tyypilliseen tapaan se oli nimittäin varastoinut orapihlajan piikkiin aiemmin pyydystämänsä sisiliskon ja kävi nyt pahimpaan nälkäänsä hakemassa siitä itselleen hännänpään.

    Englannissa, jossa pikkulepinkäinen ’red-backed shrike’ on  hyvin harvinainen pesimälaji,  lajin erikoinen tapa ripustaa saaliinsa pieniin oksantynkiin tai piikkeihin on antanut sille hyvin osuvan kutsumanimen ”teurastajalintu” ’butcher bird’.

    Siinä, että pikkulepinkäinen käyttää ravinnokseen liskoeläimiin kuuluvaa matelijaa, ei sinänsä ole kovin poikkeavaa, vaikka sen ruokalistalla on pääasiassa erilaisia selkärangattomia hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia. Itse en kuitenkaan ollut koskaan aiemmin nähnyt linnun syövän suurten hyönteisten lisäksi mitään muita kuin pieniä jyrsijöitä. Onnistuinpa kerran kuvaamaankin sekä koiras että naaras pikkulepinkäisen syömässä yhteisessä ruokavarastossaan ollutta pientä myyrää. (more…)

  8. Härkälinnut taistelevat myrskyssä pelastaakseen pesänsä ja siinä olevat munat hukkumiselta

    Kommentoi

    Pohjois-Savossa alkuviikolla puhaltaneet voimakkaat tuulet sekä kaatoivat puita että ilmeisesti aiheuttivat ongelmia monille pesiville linnuille.  Etenkin suuremmilla järvillä aivan veden rajassa pesiville lajeille myrskytuulten nostattamat korkeat aallot saattoivat koitua kohtalokkaiksi.

    Niinpä ”sain” maanantai-iltana sattumalta itse todistaa härkälintuparin epätoivoiselta näyttävää taistelua pesälauttansa ja ennen kaikkea siinä olevien neljän munan puolesta. Tilanne näytti todella huolestuttavalta, sillä veden pinta oli lähes matalan pesälautan pinnan tasalla ja kylmää vettä oli päässyt runsaasti jo pesäkuoppaankin kastellen siellä olevat neljä valkoista munaa.

    Urheat härkälinnut eivät kuitenkaan suostuneet alistumaan, vaan uurastivat kuin väsymättömät härät tuoden keskeytyksettä pesään uutta rakennusmateriaalia. Ilman ulkopuolista apua ne eivät olisi kuitenkaan onnistuneet pesän kunnostamisessa: Lintujen pesälautta oli nimittäin pahimman aallokon ulottamattomissa, sillä sen ja aavana aukeavan Iisveden välissä oli korkea kivinen aallonmurtaja. Niinpä varsinaiset vaahtopäät, jotka vyöryivät lähimmillään vain vajaan kymmenen metrin päästä härkälintujen aaltojen voimakkaasti keinuttamasta pesälautasta, eivät kuitenkaan päässeet suoraan sitä vasten iskeytymään.

    Kun illan hämärtyessä poistuin lopulta paikalta jättäen parin edelleen sitkeästi jatkamaan aherrustaan, olin hyvin pessimistinen pesän tulevaisuuden suhteen, sillä tuulten oli ennustettu jatkuvan voimakkaina pitkälle yöhön. Siksi olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt palatessani seuraavana aamupäivänä paikalle:  Tuuli oli lähes tyystin tyyntynyt, ja toinen yön taisteluista varmasti voipuneista  emoista hautoi unisena auringon paisteessa yön aikana huomattavasti korkeutta kasvaneen pesälautan päällä.

  9. Videodokumentti hömötiaisen aggressiivisesta käytöksestä pehmolelua kohtaan

    Kommentoi

    Kun parisen viikkoa sitten vein kollegaltani Elsa Kuittiselta lahjaksi saamani värikkään pehmokuukkelin ”omaan” kuukkelimetsääni, en voinut mitenkään aavistaa, mitä saisin teon seurauksena nähdä.

    Alkuperäinen ajatuksenihan keinokuukkelin metsään viennissä oli nähdä ja kuvata se, miten lajitoveriensa katoamisen jälkeen yksin jäänyt kuukkeli suhtautuisi vain hämärästi itseään muistuttavaan pehmoleluun.  Voisiko kuukkelin käytöksessä havaita jotain, josta voisi päätellä tuon älykkään varislinnun tunnistavan värikkäässä lelulinnussa jotain tuttua?  Käyttäytyisikö kuukkelini sitä kohtaan vihamielisesti, vai eikö se välittäisi siitä lainkaan?

    Näihin kysymyksiin sain vastauksen melko nopeasti: Aluksi kuukkeli vierasti selvästi outoa vierasta; pudottipa se sen kerran jopa oksalta syöksähtäessään itse ruokailemaan. Tosin pehmokuukkelin putoaminen oli käsittääkseni kelo-oksan tärähtämisen aiheuttama vahinko, ei kuukkelin tarkoituksellinen hyökkäys. Kolmantena kuvauspäivänä kuukkeli ei enää sitten noteerannut tekokuukkelin läsnäoloa millään tavalla. (more…)

  10. Puukiipijä ja pyrstötön hömötiainen kohtaavat pehmokuukkelin

    Kommentoi

    Olen käynyt kuvamassa kuukkelimetsässäni aivan viime päiviin saakka. Kuvaamisen keskipisteessä ei ole kuitenkaan ollut yksinäiseksi jäänyt kuukkelini vaan paikalle viemäni pehmolelukuukkeli, jonka ympärillä on pyörinyt yllättävän monenlaista elämää.  Lyhyellä videolla esittelen pikkuruisen mutta pelottoman puukiipijän sekä pyrstöttömän hömötiaisen.

    Se, mikä on vienyt pienen hömötiaisen pyrstösulat, ei ole tiedossani. Todennäköisesti se ei kuitenkaan ole syntynyt ilman niitä, vaan se on luultavasti menettänyt ne jonkun toisen lajin hyökkäyksen yhteydessä.

    Tämä taas tarkoittaa sitä, että se saa ajan kuluessa kasvatettua itselleen uudet komeat sulat menettämiensä tilalle.  Suurta ongelmaa ei hömötiaiselle onneksi näytä sen vammasta koituvan, sillä olen nähnyt linnun nyt lukemattomia kertoja ja ilokseni havainnut, ettei pyrstösulkien puute näytä haittaavan sen lentoa juurikaan.