Tänään kävin pikaisesti etsimässä mahdollisia tulevia kuvauskohteita. Mitään sen kummempaa en löytänyt. Paluumatkalla näin suopellon laidalla ruokailevan teerikukon, jota hetken mielijohteesta kuvasin videolle. Valokuvaamisessa ei niissä olosuhteissa ollut mitään järkeä.
Erikoisia jääpuikkoja jääluolan luolan katossa
Kävin pari päivää sitten uudelleen ihastelemassa Suonenjoen kourujokeen syntyneitä jääluolia.
Ilokseni aiemmin kuvaamieni luolin lähelle oli syntynyt aivan uusi luola, joka oli suurempi kuin aiemmin löytämäni vaatimattoman kokoiset onkaloluolat.
Tämä uusi jääluola oli tullut esiin jokea kattavan jääkerroksen romahdettua alas muutaman metrin matkalta. (more…)
Jääluola, Kourujoki, Suonenjoki, 2014.
Jos ovat Suonenjoen Kourujoen jääluolat erikoisia, aivan tavallisia eivät ole ne äänetkään, jotka luolissa on kuultavissa. Äänen synnyttäjä on jääkuoren alla virtaava vesi. Värinsä ääni saanee sen perusteella, kuinka paksu jää kussakin äänityskohdassa on ollut ja millaisten onkaloiden kautta se on joutunut kulkemaan. Ääninäytteet tunnistaa luolissa äänitetyiksi selvästi kuultavan kaiun perusteella.
Paannejääluola, Suonenjoen Kourujoki.
Kun kuulin, että Pohjois-Karjalan Lieksasta oli löytynyt virtapaikoista upeita jääluolia, päätin heti ottaa selvää oman kuvausreviirini virtapaikkojen tilanteen.
Ja yllätys yllätys, jo ensimmäisestä tutusta koskesta niitä todellakin löytyi aina uteliaan kamerani kuvattaviksi. Tämä paikka on se sama Suonenjoen Kourujoki, jossa olen jo kahden vuoden aikana käynyt kuvaamassa aina tilaisuuden tullen. (more…)
Sulje silmäsi ja kuvittele hitaasti soljuva joki, jonka pinnalla kiitää valkoisia, lähes läpinäkymättömiä sumupilviä.
Joen keskellä kasvavat puut ovat kuin valkean sokerikuorrutuksen peitossa, ja siellä täällä sumupilvien keskellä vilahtaa valkeita ja harmaita joutsenten hahmoja.
Äänimaisemaa hallitsevat sumun seasta kuuluvat vaimeat joutsenten yhteysäänet sekä veden tasainen solina, jonka seasta tarkka korva saattaa erottaa virran kuljettamien jääkappaleiden törmäyksissä syntyvät vienot kilahdukset.
Tällainen on yksi tärkeimmistä kuvauspaikoistani,Rautalammin Tyyrinvirta, parhaimmillaan, suomalainen talviparatiisi vailla vertaa.
Ihminen on lähes ikiajoista pitänyt sekä liekkien katsomisesta että kuuntelemisesta. Tulen ja sen äänen sanotaan rauhoittavan mieltämme.
Syynä tähän yleensä pidetään sitä, että jo kivikaudella ihminen oppi elävän tulen olevan yksi hengissä selviämisen tärkeimmistä edellytyksistä .
Leirinnuotion tarjoama valo ja ennen kaikkea lämpö takasivat sen, että elämä saattoi jatkua. Niin kauan kuin liekit pysyivät hengissä, ihminen tunsi olonsa turvalliseksi. (more…)