Kategorian LINNUT Arkisto

  1. Tunnista ruisrääkkä ja sen ääni – Kuuntele kuinka ruisrääkkä ääntelee heinikossa

    Kommentoi
    ruisrääkkä,crex crex

    Ruisrääkkä kävelee kedolla

    Ruisrääkkä (crex crex) on  tyylikkään kellanharmaanruskea, pienehkö (26-30cm) rantakanoihin kuuluva lintu, joka on aivan viime vuosikymmeninä alkanut ilahduttavasti runsastua, sen jälkeen kun sen kanta oli ehtinyt merkittävästi taantua viime vuosisadan alkupuoliskolla maataloudessa tapahtuneiden viljelytapamuutosten seurauksena.

    Ruisrääkän paras tuntomerkki on sen erikoinen kaksitavuinen surahtava narina ‘rääk rääk´’, jota voi kuulla hetkittäin päivälläkin mutta jota lintu jaksaa soidinaikanaan, alkukesän öinä, väsymättä tuottaa tuntisotalla.

    Ulkonäön perusteella ruisrääkkää sen sijaan voi olla vaikea tunnistaa, sillä se on piiloutumisen mestari, joten edes äänekkäästi ääntelevää lintua on usein lähes mahdoton erottaa tieheän kasvillisuuden keskeltä.

    Ruisrääkän ulkonäkö: Kellanruskea mutta selkä tummalaikkuinen, kaula harmaasävyinen, vatsassa tummia ja vaaleita poikkijuovia, siipi ruosteenruskea, siniharmaa silmäkulmajuova.

  2. Härkälinnut taistelevat myrskyssä pelastaakseen pesänsä ja siinä olevat munat hukkumiselta

    Kommentoi

    Pohjois-Savossa alkuviikolla puhaltaneet voimakkaat tuulet sekä kaatoivat puita että ilmeisesti aiheuttivat ongelmia monille pesiville linnuille.  Etenkin suuremmilla järvillä aivan veden rajassa pesiville lajeille myrskytuulten nostattamat korkeat aallot saattoivat koitua kohtalokkaiksi.

    Niinpä ”sain” maanantai-iltana sattumalta itse todistaa härkälintuparin epätoivoiselta näyttävää taistelua pesälauttansa ja ennen kaikkea siinä olevien neljän munan puolesta. Tilanne näytti todella huolestuttavalta, sillä veden pinta oli lähes matalan pesälautan pinnan tasalla ja kylmää vettä oli päässyt runsaasti jo pesäkuoppaankin kastellen siellä olevat neljä valkoista munaa.

    Urheat härkälinnut eivät kuitenkaan suostuneet alistumaan, vaan uurastivat kuin väsymättömät härät tuoden keskeytyksettä pesään uutta rakennusmateriaalia. Ilman ulkopuolista apua ne eivät olisi kuitenkaan onnistuneet pesän kunnostamisessa: Lintujen pesälautta oli nimittäin pahimman aallokon ulottamattomissa, sillä sen ja aavana aukeavan Iisveden välissä oli korkea kivinen aallonmurtaja. Niinpä varsinaiset vaahtopäät, jotka vyöryivät lähimmillään vain vajaan kymmenen metrin päästä härkälintujen aaltojen voimakkaasti keinuttamasta pesälautasta, eivät kuitenkaan päässeet suoraan sitä vasten iskeytymään.

    Kun illan hämärtyessä poistuin lopulta paikalta jättäen parin edelleen sitkeästi jatkamaan aherrustaan, olin hyvin pessimistinen pesän tulevaisuuden suhteen, sillä tuulten oli ennustettu jatkuvan voimakkaina pitkälle yöhön. Siksi olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt palatessani seuraavana aamupäivänä paikalle:  Tuuli oli lähes tyystin tyyntynyt, ja toinen yön taisteluista varmasti voipuneista  emoista hautoi unisena auringon paisteessa yön aikana huomattavasti korkeutta kasvaneen pesälautan päällä.

  3. Kevään ääniä Pohjois-Savossa harvinaisen kyhmyjoutsenen seurassa Vesannolla v. 2018

    Kommentoi

    Kun nyt huhtikuun lopulla sain kutsun tulla ihmettelemään vesantolaisen perheen kodin edustalla olevan Hintikansalmen sulaan ilmestynyttä kyhmyjoutsenta, en voinut olla tietenkään käyttämättä tilaisuutta hyväksi. Onhan kyhmyjoutsen (cygnus olor) melkoinen harvinaisuus Pohjois-Savossa, sillä lajia on havaittu maakunnassa 2010-luvulla toistaiseksi vain neljä kertaa aiemmin. Sen sijaan rannikkoseuduilla ja eteläosassa maatamme lajia tavataan pesivänä.

    Saa kuitenkin nähdä, miten tilanne mahdollisesti muuttuu ilmastonmuutoksen myötä. Tähän asti lajin pohjoiseen levittäytymisen esteenähän  on ollut sen poikasten lentokykyisiksi kehittymisen vaatima aika. ”Normaaleina” perinteisinä suomalaisina vuosina talvi on näet tullut jo ennen kuin poikaset ovat saavuttaneet muuttomatkalle lähdön vaatiman lentotaidon ennen järvien jäätymistä ja lumipeitteen saapumista. Nyt tilanne siltä osin nopeasti muuttumassa, ja voi hyvinkin olla, että kyhmyjoutsen tulee siirtymään yhä pohjoisemmaksi. Toivottava tämä kehitys ei kuitenkaan ole, sillä levittäytyessään kohti pohjoista kyhmyjoutsenet myös samalla todennäköisesti karkottavat reviireiltään niitä pienikokoisemmat kansallislintumme laulujoutsenet.

    Mitenkään varmaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä tiedetään myös, että laulujoutsenen puolestaan nyt levittäytyessä kohti etelää se on pienemmästä koostaan huolimatta usein onnistunut  syrjäyttämään  kyhmyjoutsenet  uusilla elinalueillaan.

    Siitä, mistä yksinäinen kyhmyjoutsen oli paikalle saapunut ,ei ole tietoa, mutta syy sen viihtymiseen salmessa oli todennäköisesti se, että Hintikansalmi tarjosi sille tuossa vaiheessa mieluisan ja häiriöttömän ruokailu- ja oleskelupaikan. Alueen järvethän olivat tuossa vaiheessa vielä jääpeitteisiä, joten kyhmyjoutsenelle sopivia sulia ruokailupaikkoja ei ollut kovinkaan paljon tarjolla. Toisaalta laulujoutsenet eivät olleet täällä vielä saapuneet reviireilleen, joten sillä ei ollut pelkoa tulla karkotetuksi niiden toimesta.

    Kovin kauan ei kyhmyjoutsen saanut rauhasta nauttia, sillä kun aluetta hallitseva laulujoutsenpari lopulta palasi pari viikkoa myöhemmin reviirilleen, se ensimmäiseksi työkseen huolehti siitä, että kyhmyjoutsen ymmärsi ottaa siivet alleen.

    Hintikansalmi kartalla:

  4. Suurten lintujen luoma unohtumaton keväinen äänimaisema

    Kommentoi

    Joitakin asioita luonnossa on mahdoton kuvata sanoin: Yksi sellainen on varmasti se vaikuttava äänimaailma, joka on koettavissa sellaisilla paikoilla, joille keväisin kertyy suuri määrä paluumuutolla olevia kookkaita lintulajeja kuten kurkia, laulujoutsenia ja metsähanhia. Se on yksinkertaisesti kuultava ja ”nähtävä” itse.

    Oheisella videolla mielenkiintoisimmat tänä keväänä 2018 kuvaustilanteissa taltioimani äänet: kurki, laulujoutsen, metsähanhi ja kuovi. Videolla esiintyy myös fasaani, joka ei tietenkään ole muuttolintu, mutta jonka sattumalta kuvasin Rautalammin Rastunsuolla muiden kuvausten päätteeksi.

    Kuvauspaikat kartalla : Suonenjoki, Paaspää  ja Rautalampi, Rastunsuo

  5. Hetki jota en unohda – Nuoren maakotkan vapauttaminen takaisin luontoon Heinolassa huhtikuussa 2018

    Kommentoi

    Viime maanantaina toteutui se, mitä olin jo useamman kuukauden ajan hartaasti odottanut: Marraskuussa Suonenjoella kiinniottamani nälkiintynyt nuori maakotka voitiin palauttaa takaisin luontoon täysin toipuneena. Viiden kuukauden asiantunteva hoito Heinolan lintutarhassa oli tehnyt tehtävänsä, ja kotka oli voimistunut täyteen lentokuntoon ja valmis kohtaamaan vapauden.

    Kotkan vapautus tapahtui korkean kukkulan laella vain muutaman kilometrin päässä lintutarhasta. Kunnian linnun vapautuksesta sai lintutarhan lintujenhoitaja Tania Haapalainen minun ja toisen Ollin, lintutarhan hoitaja Olli Vuoren, keskittyessä kuvaamaan tätä harvinaista hetkeä.

    Etunimikaimani tarjosi toki ystävällisesti minullekin mahdollisuuden toimia linnun vapauttajanaa, mutta torjuin ajatuksen, sillä halusin varmistaa, että saisin tallennettua koko toimenpiteen videolle.  Tosin jälkeenpäin tarjouksen käyttämättä jättäminen on hiukan kaihertanut sieluani, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että videotallenteen avulla voin nyt palata tuohon ikimuistoiseen hetkeen aina niin halutessani. (more…)

  6. Videodokumentti hömötiaisen aggressiivisesta käytöksestä pehmolelua kohtaan

    Kommentoi

    Kun parisen viikkoa sitten vein kollegaltani Elsa Kuittiselta lahjaksi saamani värikkään pehmokuukkelin ”omaan” kuukkelimetsääni, en voinut mitenkään aavistaa, mitä saisin teon seurauksena nähdä.

    Alkuperäinen ajatuksenihan keinokuukkelin metsään viennissä oli nähdä ja kuvata se, miten lajitoveriensa katoamisen jälkeen yksin jäänyt kuukkeli suhtautuisi vain hämärästi itseään muistuttavaan pehmoleluun.  Voisiko kuukkelin käytöksessä havaita jotain, josta voisi päätellä tuon älykkään varislinnun tunnistavan värikkäässä lelulinnussa jotain tuttua?  Käyttäytyisikö kuukkelini sitä kohtaan vihamielisesti, vai eikö se välittäisi siitä lainkaan?

    Näihin kysymyksiin sain vastauksen melko nopeasti: Aluksi kuukkeli vierasti selvästi outoa vierasta; pudottipa se sen kerran jopa oksalta syöksähtäessään itse ruokailemaan. Tosin pehmokuukkelin putoaminen oli käsittääkseni kelo-oksan tärähtämisen aiheuttama vahinko, ei kuukkelin tarkoituksellinen hyökkäys. Kolmantena kuvauspäivänä kuukkeli ei enää sitten noteerannut tekokuukkelin läsnäoloa millään tavalla. (more…)

  7. Puukiipijä ja pyrstötön hömötiainen kohtaavat pehmokuukkelin

    Kommentoi

    Olen käynyt kuvamassa kuukkelimetsässäni aivan viime päiviin saakka. Kuvaamisen keskipisteessä ei ole kuitenkaan ollut yksinäiseksi jäänyt kuukkelini vaan paikalle viemäni pehmolelukuukkeli, jonka ympärillä on pyörinyt yllättävän monenlaista elämää.  Lyhyellä videolla esittelen pikkuruisen mutta pelottoman puukiipijän sekä pyrstöttömän hömötiaisen.

    Se, mikä on vienyt pienen hömötiaisen pyrstösulat, ei ole tiedossani. Todennäköisesti se ei kuitenkaan ole syntynyt ilman niitä, vaan se on luultavasti menettänyt ne jonkun toisen lajin hyökkäyksen yhteydessä.

    Tämä taas tarkoittaa sitä, että se saa ajan kuluessa kasvatettua itselleen uudet komeat sulat menettämiensä tilalle.  Suurta ongelmaa ei hömötiaiselle onneksi näytä sen vammasta koituvan, sillä olen nähnyt linnun nyt lukemattomia kertoja ja ilokseni havainnut, ettei pyrstösulkien puute näytä haittaavan sen lentoa juurikaan.

  8. Upea nuori merikotka lähikuvassa videolla

    Kommentoi

    Joskus onni potkii yllättäen ja kovaa: Näin kävi noin kuukausi sitten kun sain hetken kuvata Rautalammin Tyyrinvirran rantametsikössä lepäilevää suurta ja upeaa nuorta merikotkaa. Valitettavasti tuttavuutemme jäi kuitenkin melko lyhyeksi, mutta en silti tule varmastikaan ikinä unohtamaan tuota harvinaista tilannetta,  jolloin minulla oli mahdollisuus seurata melko läheltä tuota suomalaisen luonnon ehkä vaikuttavinta lintua. Mikä parasta sain kohtaamisemme ikuistettua niin valokuviin kuin videollekin.

    Videolla olevan merikotkan (Haliaeetus albicilla) tunnistaa nuoreksi linnuksi, siitä että se on huomattavasti tummanruskeampi kuin aikuinen merikotka. Lisäksi nuoren merikotkan nokka on tumma, kun taas aikuisella linnulla se on keltainen. Aikuisen merikotkan kuva alla. (more…)

  9. Hiljenevän kuukkelimetsäni värikäs vieras

    Kommentoi

    Olen nyt parin viikon ajan käynyt lähes päivittäin käynyt kuukkelimetsässäni. Surullisin mielin: Kun vuosia sitten aloitin kuvaukset tällä samalla paikalla, peräti viisi kuukkelia kävi nauttimamassa niille tuomistani herkuista. Noiden iloisten sielunystävieni kohtaamisista on minulle jäänytkin monta lämmintä muistoa. Parhaimpia hetkiä olivat ne, kun jotkut ystävistäni – usein paljon kuvaamani Tähtiotsa – intoutuivat puun oksalla istuen kertomaan minulle kujertaen elämäntarinoitaan.

    Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä seuraavina vuosina kuukkelieni määrä tipahti ensin neljään, sitten kolmeen. Tuossa vaiheessa katosi suureksi surukseni myös ystäväni Tähtiotsa, jota olin kuvannut neljänä edellisenä vuonna. Tämän jälkeen meni vain vuosi siihen, että lintuja oli jäljellä vain kolme. Viime syksynä niitä oli kuitenkin enää kaksi, ja nyt joulun jälkeen yksi.

    Se, mitä yksin jääneen kuukkelin kumppaneille oli tapahtunut, on arvoitus, mutta jotain pelottavaa sen on täytynyt olla, sillä aluksi se suhtautui minuun hyvin pelokkaasti. Niinpä minulta meni lähes viikko sen luottamuksen voittamiseen. Nyt se on kuitenkin alkanut kertoilemaan minulle tarinoita, ja lepäilipä se kerran jo pitkän tovin täysin näkyvillä muutaman metrin korkeudella läheisen männyn oksalla.

    Liekö syynä ollut myötätuntoni linnun yksinäisyyttä kohtaan vai vain vilkas mielikuvitukseni, mutta pari päivää sitten sain ajatuksen katsoa, miten yksinäinen ystäväni suhtautuisi vastikään kollegaltani lahjaksi saamaani kuukkelien kaupallisen alalajin värikkääseen yksilöön (Perisoreus infaustus vivantti).

    Toistaiseksi – kuten videoltakin tulee ilmi – kahden sukulaisen kohtaaminen ei ole sujunut mutkattomasti. Ehkäpä kuukkelini kokee vieraan kilpailijakseen? Muut metsän asukkaat sen sijaan eivät juuri ole siitä juurikaan välittäneet, vaikka ovatkin pitäneet siihen selvän hajuraon.

  10. Katso kuinka leppälintu sheikkaa! Ja todella kauan.

    Kommentoi

    Tämä on yksi hauskimmista ellei hauskin muisto viime kesältä. Sain tuolloin nimittäin aivan yllättäen seurata nuoren leppälinnun kylvyn jälkeistä kuivattelua. Sen liikehdintä toi mieleeni siinä määrin sheikkaamisen eli shake-tanssin, että minun oli yksinkertaisesti tallennettava näkemäni. Erikoisinta itse tilanteessa oli kuitenkin se, että vaikka olen nähnyt sananmukaisesti lukemattoman määrän erilaisten lintujen kylpypuuhia, mikään aikaisemmin näkemäni lintu ei ole käyttänyt itsensä kuivaksi puistelemiseen näin pitkää aikaa.

    Yleensä toimenpide on nimittäin kestänyt vain muutaman sekunnin, kun tällä kertaa homma kesti yhtäjaksoisesti noin minuutin. Valitettavasti en aluksi ymmärtänyt kuvata tilannetta, sillä en voinut mitenkään aavistaa leppälinnun kuivattelevan itseään noin kauan. Vasta sitten, kun lintu oli puistellut höyhenpukuaan jo jonkin aikaa, ymmärsin näkeväni jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt ja ryhdyin sitä sitten kuvaamaan. Kaiken kaikkiaan onnistuin kuitenkin saamaan taltioitua yli 40 sekuntia tuota nuoren leppälinnun hassunkurista tanssia.

    Se, että sain tämän hauskan tapahtuman tallennettua oli tietenkin sattumaa, mutta ei kokonaan. Linnun kylpypaikka Suonenjoella oli nimittäin Metla:n tutkimusaseman pihassa, joka taas on ollut jo vuosia yksi tärkeimpiä kuvauspaikkojani. Niinpä jo kauan sitten huomasin, että erääseen kohtaa öljysorapintaista pihaa muodostuu aina sateiden jälkeen suuri matala vesilammikko, jossa alueen linnut säännöllisesti iltaisin kävyvät puhdistautumassa. Tätä tietoa olen sitten mahdollisuuksieni mukaan käyttämään hyväkseni.