Kottarainen ruokinta-automaatilla talvella.
Epätavallisen lämmin ja vähäluminen alkutalvi on saanut monet linnut viivyttämään lopullista lähtöään talvea karkuun. Esimerkiksi kotikaupungissani Suonenjoella on aivan näihin päiviin saakka ollut vielä todella monia räkättirastaita ja tilhiä sekä joitakin peippoja ja mustarastaita. Lisäksi eräälle piharuokinnalle ilmestyi joulunpyhiksi kottarainen. (more…)
Kuva: Kottarainen pesäkolollaan koivussa
Yksi toiveistani, saada kuvata kottaraista pesäpaikallaan, toteutui yllättäen juhannusviikolla. Tämäkin pesintä, kuten aiemmin kertomani palokärjen pesäkolo, tuli kuvattavakseni lähes vahingossa.
Olin nimittäin erään tuttavani pihassa tunnistaakseni heidän pihamäntynsä halkeamassa pesivää hyvin pientä ja puiden runkoja ylöspäin kiipeävää lintua. Valitettavasti tuo ilmeinen puukiipijä oli kuitenkin lopettanut jo pesintänsä ja linnut olivat kadonneet.
Tuttavani kysyi kuitenkin minulta ennen poistumistani, tietäisinkö mikä heidän rantakoivunsa kolossa pesivä musta lintu voisi olla. Vaikka linnun kuvaus ja pesäpaikka sopivat erinomaisesti kottaraiseen, en halunnut vastata mitään, ennen kuin olin itse linnun nähnyt.
Ja toden totta, suuressa rantakoivussa oli kottaraisen pesä. No pakkohan sitä oli siis alkaa yrittää kuvata, sillä täälläpäin kottarainen ei ole todellakaan mikään tavallinen lintu. Ja mikä parasta se ei pesinyt pöntössä, vaan aidossa luonnonkolossa. (more…)
Kottarainen lähikuvassa.
Näihin aikoihin keskellä talvea vuonna 2004 sain soiton, joka tuollon innoitti kirjoittamaan palstalleni seuraavan osin fiktiivisen tarinan.
Kollegani Elsa soitti torstaina hengästyneenä. ”Et Olli ikinä arvaa, mitä pihapuussani istua nököttää.” En ehtinyt edes rykäistä, kun jo kuulin vastauksen.
” Kaksi kottaraista! Kuvittele, keskellä talvea. Eivätkä varmasti ole mustarastaita, sillä näillä ei ole keltaista nokkaa eikä keltaista silmänympärysrengasta. Lisäksi ne ovat aivan pilkullisia. Soitin, koska ajattelin, että voisit ehkä haluta kuvata ne.”
Tässä vaiheessa ääneeni lipsahti tahattomasti teräksenkylmä nuotti. Parhaalla virkamiesäänelläni tokaisin: ” Toki asia kiinnostaa, mutta valitettavasti minun pitää tehdä työpäivä loppuun. Tulen, kun ehdin.”
En tosiaankaan tarkoittanut olla epäystävällinen. Minua vain yksinkertaisesti kenkutti mahdollisesti menettämäni harvinainen tilaisuus kuvata kottaraisia keskellä talvea. Olin jo näet ehtinyt näkemään sieluni silmin kuvan tuulessa ja tuiskussa värjöttelevistä kesälinnuista. Varsinainen luontokuvaajan herkkupala. Eikä minulla ressukalla ollut mitään mahdollisuutta päästä niitä ikuistamaan. (more…)
Hain netistä eräitä tietoja kottaraisista, jolloin vastaani tuli todella hauskoja kuvia kottaraisten parvilentokuviin liittyen.
Eipä tarvinnut väkisin hymyillä, sillä niin hauskasta oivalluksesta oli kyse.
Juttu on englanninkielinen, mutta hauskuus aukeaa jo pelkästään kuvia katselemalla. Milloinkahan Suomessa voitaisiin taas nähdä suuria kottaraisparvia?