Edellisenä kahtena päivänä sepelrastas ja nokkavarpunen veivät lähes kaiken kuvaukseen käytettävissä olevan aikani.
Sepelrastaasta sainkin paljon kuvia arkistooni, mutta nokkavarpusen kuvat eivät juuri arkistoani lihottaneet. (more…)
Nokkavarpunen
Eilen sepelrastas, tänään nokkavarpunen. Hyvin menee, mutta antaa mennä vaan.
Tänään – kiitos kollegalleni ilmoituksesta – pääsin toisen kerran elämässäni yrittämään nokkavarpusen kuvaamista.
Yhteensä noin kahden tunnin odotuksen jälkeen lintu ilmestyikin kuvattavakseni. (more…)
niittykirvinen
Seurailin eilen illalla yksinäisen niittykirvisen ruuanetsintää kymmenien västäräkkien ja räkättirastaiden joukossa Rautalammin Rastunsuolla.
Kun sitten katselin myöhemmin tietokoneella kuvasaalistani, yksi kuva nousi ylitse muiden.
Ei hyvälaatuisuutensa takia vaan sen vuoksi, että kerrankin saatoin nähdä, mitä tai oikeastaan miten pieniä ovat pienten hyönteissyöjälintujen ravintohyönteiset. (more…)
Pulmunen lumikinoksien keskellä
Eipä onni hymyillyt oikein viikonloppuna, vaikka aurinko tekikin niin.
Olin näet löytänyt lumipeitteisen pellon, jolla ruokaili ja lepäili satakunta kaunista valkoista pulmusta. (more…)
Kevään lähestyessä mielenkiintoni autotallini kulmalla kasvavaan sembramäntyyn on herännyt talviunesta.
Tänään puussa kävi mustarastaita. viherpeippoja, pikkuvarpusia ja yksi urpiainen monien tiaisten lisäksi.
Valitettavasti mustarastas, josta olin kovasti kiinnostunut, jäi toistaiseksi kuvaamatta. Pientä lohtua asiaan toi onnistunut kuva urpiaisesta.
P.s. Jos et ole selvillä sembrani aiemmasta kuvasadosta, kirjoita sivupalkin hakukenttään ’Sembra’, niin Sinullekin ehkä selviää, miksi kutsun puuta ihmesembraksi.
Kirjoittaessani toissailtana tämänviikkoista luontopalstaani tarvitsin urpiaisen kuvaa, joten syöksyin tietysti kuva-arkistoni syövereihin.
Tällöin huomioni kiinnitti vuonna 2009 ottamani – mutta jostain syystä jo unohtamani – kuva erikoisen värisestä urpiaisesta, joka vastasi kovasti lintuoppaiden kuvausta ruskourpiaisesta.
En kuitenkaan muistaakseni kysellyt tuolloin asiasta itseäni viisaammilta, joten päätin tehdä sen nyt ja lähetin kuvan samoin tein Antero Lindholmille, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista lintuharrastajista.
Sainkin häneltä melko nopeasti vastauksen, jossa hän yhtyi lajinmääritykseeni.
Urpiaisella (Carduelis flammea) on useita alalajeja, joista meillä kotoperäisenä esiintyy lajin nimialalaji eli urpiainen (Carduelis flammea). Viime vuosina on etenkin Lounais-Suomessa kuitenkin tavattu yhä enenevässä määrin ruskourpiaista (Carduelis flammea cabaret). Samalla kotoisen alalajimme kanta on Keski- ja Itä-Suomessa laskenut (Lähde: Lintuatlas).
Viikonloppuna silmiini sattui eräällä piharuokinnalla paikallaan liikahtamatta jököttävä keltasirkku.
Asiaa tuntemattoman silmiin pyöreän pörhöinen lintu olisi varmaan näyttänyt hellyttävän kauniilta, mutta valitettavasti totuus linnun kunnosta oli jotain muuta:
Hyvin todennäköisesti lintu sairasti salmonelloosia. (more…)
Koska ihmisen on hyvä olla joskus muualla kuin kotonaan, niin minäkin karistan viikoksi pihani lumet kengänpohjistani.
Ennen sitä kuitenkin täytyy muistaa täyttää lintujen ruokinta-automaatit, jotteivät siivekkäät ystäväni jää hätää kärsimään isännän poistuessa teille tietymättömille.
Viime päivinä on tosiaan tullut kuvattua kohtuullisesti, koska ei ole mitään varmuutta, milloin seuraavan kerran pääsen hyödyntämään pakkasen luomia kuurankukkia lintukuvissani.
Alla olevat kuvat ovat jo muutaman päivän vanhoja. Itse asiassa ne on kuvattu samoina päivinä kuin edellisen blogini sinitiaiset.
Tällä kertaa lajeina ovat ykkåä olevan talitiaisen lisäksi keltasirkku, pikkuvarpunen sekä töyhtötiainen. (more…)
Viherpeippo:
On lienee ymmärrettävää, että jos tuijottaa samaa kohdetta viikkosotalla, niin aina silloin tällöin tulee mieleen kokeilla jotain.
Jokin aika sitten vallitseva sää oli hyvin tuulinen, lähes myrskyinen, mutta samaan aikaan kuitenkin paistoi aurinko. (more…)