Hoh hoijaa! Milloinkahan ehdin valitsemaan ja siirtämään kesän kuvat kotisivuni gallerioihin.
Toivossa on hyvä elää. Tosi asia kuitenkin on, että varsinainen päivätyöni, johon lisätään vielä viikoittainen oma lehtipalsta ja viikonloppujen kuvaukset, ei juuri aikaa muulle jätä.
Kesällä taas itse kuvaaminen vei niin paljon aikaa ja energiaa, ettei silloinkaan jäänyt puhtia valikoida ja käsitellä suurta määrää kuvia.
Nyt olen muista syistä joutunut käymään läpi syksyn kuvia ja saanut todeta, että kyllähän jotakin on kuitenkin saanut aikaiseksi. Alla siis sellaisia kuvia, joiden tyyppisiä en vielä kesän enkä syksyn aikana ole blogissani muistaakseni näyttänyt.
Kaikki nähtävät kuvat on otettu – ihme ja kumma – aivan ihmesembrani läheisyydessä.
Ensimmäisessä eli ylimmässä kuvassa käpytikka on kelopuulla valmistautumassa hyppäämään sembraan. (more…)
Eipä helli helle, eikä paista auvoinen aurinko,minkä seurauksena kuvaaminen on vaikeutunut huomattavasti.
Tämä oli tietenkin ajankohdan huomioon ottaen odotettavaa.
Niinpä viikoloppu tuotti vain kaksi jossain määrin mielenkiintoista kuvaa.
Ensimmäinen on kokeilu siitä, miltä näyttää kuva, jossa etäämpänä istuva lintu on kuvattu kuva-alaa peittävien oksien lävitse ja jossa itse lintu on ainoa terävänä näkyvä kohde. (more…)
Viime viikonloppu oli valokuvauksellisesti todella antoisa. Toisaalta sain kuvattua itselleni aivan uutta lajia eli rautiaista.
Toisaalta taas yksi suurimmista lajigallerioistani eli pikkulepinkäinen lihoi uusilla kuvilla kun tavoitin ilmeisesti saman nuoren linnun muutaman päivän sisällä kahdesta eri paikasta. Ensiksi lintu saalisti hyönteisiä sateisena päivänä entisessä kesäkodissani jätevedenpuhdistamolla. (more…)
Viime aikoina on aika ollut kortilla, joten blogin ylläpito on hiukan takunnut. Tärkeimpänä kuvauskohteena on edelleen ollut jänis, mutta lintujakin on toki tullut vastaan ihan ilahduttavasti.
Ajanpuutteen taki tyydyn jättämään tekstin vähemmälle ja näytän vain esimerkkikuvia lajeista, jotka ovat joutuneet kamerani vangiksi.
Räkattirastaiden rakentama Suomen suurin rivitalopesä.
Vuosien mittaan lukijani ovat ilmoittaneet minulle mitä kummallisimmista lintujen pesäpaikoista.
Kaikkein erikoisin on toistaiseksi ollut Rautalammilla pesineen räkättirastasparin rakentama jättikokoinen pesä, joka oli ainakin vielä tuolloin ainutlaatuinen Suomessa.
Linnut tekivät siis ainakin Suomen ennätyksen, mutta on mahdollista, että kyseessä oli jopa maailmanennätys.
Räkättirastaat rakensivat rivitalon
Kaikkein oudoin niistä on toistaiseksi ollut Rautalammilta kesällä 2004 löytynyt räkättirastaan pesä, jonka rastaspariskunta oli rakentanut edellisenä syksynä saunan taakse suojaan nostettujen veneentuhtojen päälle.
Pesä koostui viidestä toisissaan kiinni olevasta pesämaljasta, joissa yhdessä oli viisi munaa.
Löytymisensä jälkeen pesä oli varovasti nostettu seinällä ylempänä olevien airojen päälle. Siirrossa osa viiden kupin muodostamasta ketjusta lievästi vaurioitui, mutta kaksi kupeista jäi priimakuntoon. Siirrosta eivät linnut olleet moksiskaan, vaan tilanteen rauhoituttua naaras jatkoi hautomistaan, ja pesästä varttui neljä virkkua poikasta.
Tiettävästi kyseessä oli hyvin harvinainen ilmiö, sillä niin BirdLife Suomessa kuin rengastustoimistossakaan ei oltu tuolloin törmätty vastaavaan. Myöskään tuhansia räkättirastaita rengastanut ja niistä tuolloin tieteellistä tutkimusta tehnyt Hannu Tammelin Karkkilasta ei ollut koskaan kuullut vastaavanlaisesta pesästä. Ilmiön syyksi hän epäili, että alustarakenteen geometrinen samanlaisuus oli laukaissut pesänrakennusvietin yhä uudelleen ja uudelleen, ja siksi lintu ei osannut lopettaa ajoissa.
P.s. Ratkaisemattomaksi arvoitukseksi on toistaiseksi jäänyt, oliko räkättien rakentama pesä lajissaan peräti maailmanennätys.
P.s.2. Rastaiden oudosta pesästä oli v. 2004 Suomen Luonnossa lyhyt kirjoittamani selostus.
Harmaasieppo pesi vanhainkodin kukka-amppelissa
Harmaasieppo pesiminen parvekkeen kukkaruukussa ei ole mitenkään tavatonta, mutta Vesannolla vanhainkodin kukka-amppelissa kesällä 2005 pesinyt harmaasieppo on jäänyt mieleeni sen suuren mielenkiinnon takia, jota linnun pesintä herätti vanhusten keskuudessa. Kuvaushetkelläkin lintuperheen touhuja tarkkaili ikkunan takaa kaksi rullatuolissa istuvaa seniorikansalaista. Todella hellyttävä näky!
Harmaasieppo pesii kukkaruukussa.
Harmaasieppo saattaa pesiä monenlaisissa erilaisiin ihmisen rakentamiin ja alun perin muuhun käyttöön tarkoittamiin paikkoihin. Ikkunalaudat ja muut rakennuksissa olevat suojaisat rakenteet ovat mm. melko suosittuja paikkoja. Olenpa nähnyt yhden parin pesivän jopa ns. heittopostilaatikossa, joita maaseudulla on teiden varsilla. Tällaisen laatikon edusta on avonainen, jotta postinjakajan on helppo nakata posti siihen.
Vähintään erikoiseksi voi myös kutsua kesällä 2006 kuvaamaani harmaasieppojen pesäpaikkaa. Tämä pari oli näet rakentanut pesänsä piharakennuksen seinälle ripustettujen hirvensarvien päälle.
Harmaasiepon pesä hirvensarvien päällä.
Västäräkit pitävät autoista
Mielenkiintoinen on myös västäräkkien taipumus rakentaa pesänsä erilaisten autojen moottoritiloihin. Muistaakseni niiden pesinnän tiedetään onnistuneen jopa lähes jatkuvassa käytössä olleen kuorma-auton moottoritilassa. Myös traktoreissa tiedän niiden onnistuneesti pesineen.
Västäräkin pesä mersun moottoritilassa.
Itse olen saanut todistaa kolmen henkilöautojen moottoritiloissa pesineen västäräkkiperheen elämää.
Västäräkin pesä Opelissa.
Leppälintu pesi romuautossa
Paikalliselta autoromuttamolta puolestaan löytyi kesällä 2005 leppälintupari, joka oli löytänyt mieleisen pesäpaikan purkua odottavasta kuorma-autosta. Tässäkin tapauksessa linnut onnistuivat pesinnässään, vaikka auto seisoi paikassa, jonka välittömässä läheisyydessä liikuttiin päivittäin runsaasti.
Leppälinnun pesä kuorma-autossa.
Punarinta maakellarin oven pielessä
Ihan jokapäiväinen juttu ei ollut myöskään kesällä 2007 lukijani ilmoittama punarintojen pesäpaikka: Nämä linnut olivat löytäneet sopivan pesäpaikan lähes keskellä omakotitalon pihaa olevan maakellarin ovenpielestä. Vaikka paikka voisi kuulostaa kovinkin rauhattomalta, linnuilla ei tässäkään tapauksessa ollut vaikeuksia pesinnän onnistumisen kanssa. Talon asukkaat näet kunnioittivat kauniin linnun kotirauhaa ja välttivät kellarin lähellä liikkumista.
Punarinnan pesäkolo maakellarin vieressä.
Viirupöllö pesi jo kerran kaadetussa puussa
Kevät 2003 toi vastaani hyvin oudon pesinnän: Maatalon pihassa oleva lahovikainen vanha koivu kaadettiin, jolloin kaadetun puun onkalosta lennähti karkuun suuri pöllö ja maahan tipahti ja särkyi viisi munaa. Tilanteesta pahoillaan ollut tilanomistaja päätti kuitenkin nostaa osan kaadetusta puusta jälleen pystyyn ja tukea sen läheiseen sähkötolppaan.
Viirupöllön pesä korjatussa pesäpuussa.
Niin kummalliselta kuin asia voi tuntuakin, pöllöperhe palasi takaisin aloittamaan uuden pesinnän tutussa pesäpuussaan, joka oli sillä välin kutistunut pelkäksi pökkelöksi. Myöhemmin keväällä pesästä kuoriutui kolme poikasta.
Yö saapuu pihapöllöille.
Tämän jälkeen pöllöt eivät enää palanneet vanhaan pesäkoloonsa, vaan pesivät viereisen pellon lähelle niille varta vasten rakennettuun pönttöön.
Luonto on kuitenkin joskus tarua ihmeellisempää: Keväällä 2009 pöllöt palasivat edelleen keskellä pihaa seisovaan vanhaan pesäpuuhunsa, josta suoriutui myöhemmin maailmalle yksi poikanen. Tänä vuonna viirupöllöpari ei pesinyt lainkaan myyrien vähäisyyden takia. Niinpä odotan jännityksellä, miten ensi keväänä tulee käymään.
P.s. Pöllöjen tarinan erikoislaatuisuudesta kertoo se, että Suomen Luonto julkaisi vuonna 2003 kaksi niiden elämästä kirjoittamaani lyhyttä juttua.
Viimeiset kolme päivää ovat olleet kiireisiä, sillä luonto on herännyt todella eloon pitkän talviunen jälkeen. Vastaan on lentänyt, loikkinut ja madellut melkoinen lajikirjo. Kuvattavaa on siten riittänyt, liiaiksikin. Mikä harmillisinta, itseäni tyydyttäviä kuvia ei juurikaan ole syntynyt.
Muutaman viime päivän aikana on saapunut runsaasti hyönteissyöjiä, mikä näkyy myös kuvatuissa lajeissa.
Ensimmäisenä linssin eteen ehti kaunis pensastaskukoiras.
Kuten aiemmin vihjaisin , en kertonut koko totuutta siitä, mitä näin ja koin sinirinnan kanssa eilen.
Päivä oli nimittäin erittäin poikkeuksellinen, sillä löysin samana päiväna sinirinnan kahdesta eri paikasta.
Mikä parasta, sain todella monta erilaista ja ennen kaikkea kaunista kuvaa itselleni mieluisilla taustoilla.Toisen sinirinnan löysin illalla, joka tarkoitti sitä, että valo oli jo huomattavasti pehmeämpää ja mahdollisuudet huolellisesti keskittyen todella hienon kuvan saamiseen olivat olemassa. Ja siinä mielestäni onnistuinkin.
Tuloksena omasta mielestäni yksi kauneimmista ottamistani kuvista, jossa lintu on vain osa harmoonista kokonaisuutta. Tälläkin kertaa näkemänne kuva on täysin rajamaaton eli kuva on sommmiteltu loppuun asti jo kuvaushetkellä. Tästä kertoo se, että sinirinta seisoo hyvin lähellä ihanteellista paikkaa kuvassa eli ns.kultaista leikkausta.
Suonenjoen jätevedenpuhdistamo, jossa lähes asuin kesinä 2006-2008 kuvaten pikkutyllien elämää, tuotti tänään todellisen yllätyksen.
Menin paikalle etsimään punarintaa, mutta mitä löysinkään! Yhden kauneimmista linnuistamme, Lapin lahjan Suomen linnustolle: sinirinnan.
Eipä tarvinnut kysellä itseltäni, kuvaanko vai en.
Ensimmäinen kuva on täysin croppaamaton eli rajaamaton. Kuva on juuri sellainen, kuin sen kamerani etsimestä näin. Halusin kuvaan välttämättä mukaan oikealla näkyvän koukun, jonka takia itse lintu on aseteltu hiukan epätavalliseen paikkaan. Itseäni harmittaa kuitenkin oikealla epäselvänä hahmona näkyvän pajunoksan kuvaa pilaava vaikutus. Mutta jos olisin sen poistanut tietokoneen avulla, kyse ei olisi enää 100% aidosta luontokuvasta, eihän.
Toista kuvaa on leikattu sen verran, että linnun kaunis rinta näkyy selvästi. (more…)
Kulorastas on suurikokoisin ja melko vähälukuinen rastaslaji, joka on avarien mäntymetsien tyyppilaji. Itse kiinnostuin linnusta pari vuotta sitten, jolloin ensimmäiset niistä voittivat esiintymispelkonsa ja hyppelehtivät sopivalle kuvausetäisyydelle.
Muistanpa erään kerran, kun poikkeuksellisen utelias yksilö viehättyi kamerani mekaanisiin raksahduksiin siinä määrin, että tuli niin lähelle, ettei kamerani enää voinut tarkentua siihen.
Toinen onnettomuus onnessa oli siinä, että päivä oli todella helteinen ja aurinkoinen, mitkä kummatkin ovat myrkkyä hyvälle valokuvalle:
Liika kuumuus aiheuttaa kuvan tarkkuuden helposti pilaavaa lämpöväreilyä, ja auringonpaiste taas luo liikaa kontrastia. Tänään ei vakiokulorastaspaikallani ollut näistä seikoista pelkoa. Päinvastoin. (more…)
Eipä helli helle, eikä paista auvoinen aurinko, minkä seurauksena kuvaaminen on vaikeutunut huomattavasti.
