Kategorian VARISLINNUT Arkisto

  1. Älykkäänä pidetty varis ei selvinnyt peilitestistä vaan puri vihastuneena itseään jalasta

    Kommentoi

    Varista on pidetty yhtenä älykkäimmistä eläimistä. Onpa joissakin melko viimeaikaisissa tutkimuksissa löydetty todisteita siitä, että varis voisi olla jopa yhtä älykäs kuin 7-vuotias lapsi. Monille muille älykkäinä pidettyinä eläimille varis kuitenkin häviää klassisessa peilitestissä, jota yleisesti käytetään tutkittaessa, mitkä eläimet ovat tietoisia itsestään.  Eläimen kykyä tunnistaa itsensä peilistä pidetään nimittäin yhtenä älykkyyden mittarina. Ja tässä älykkyystestissä varikset – päinvastoin kuin harakat – eivät ole koskaan kunnostautuneet.

    Eivät myöskään minun pihavarikseni, joita seurasin lähes päivittäin eräässä vaiheessa viime huhtikuussa. Tämä ei kuitenkaan alun perin tarkoitus, mutta kun olin kerran nähnyt yhden variksen käyttäytyvän aggressiivisesti omaa peilikuvaansa kohtaan, jäin variskuumeen valtaan ja päätin yrittää saada taltioitua videolle niiden erikoista käyttäytymistä peilin edessä.

    Helppoa varisten kuvaaminen ei ollut, sillä varikset  – kuten muutkin varislinnut –  reagoivat hyvin nopeasti kaikkeen havaitsemaansa epämääräiseen liikkeeseen lähellään. Etenkin kameran objektiivin linssistä tuleva pienikin heijastus saa ne useimmiten nousemaan heti siivilleen ja pakenemaan. Lopulta kärsivällisyyteni kuitenkin palkittiin, ja sain kuin sainkin vangittua videolle tilanteita, joista käy mielestäni selvästi esille se, ettei varis todellakaan ymmärrä peilissä näkemänsä linnun olevan se itse. Erinomaisena esimerkkinä oheinen video, jolla varis puree useamman kerran omaa jalkaansa, nokkii peilikuvaansa ja ärhentelee muutenkin peilissä näkemälleen lajikumppanille.

    Huom! Tällä kertaa videolla kuultavat äänet eivät ole aitoja kuvaustilanteessa äänitettyjä, sillä video on kuvattu sisätiloissa ikkunalasien lävitse.

    P.s. Tarkoitukseni on myöhemmin julkaista muuta kevään aikana kuvaamaani materiaalia, josta käy ilmi, miten jotkin muut lajit reagoivat peilien läsnäoloon.

    Lähteitä:

    BBC: Crows could be the smartest animal other than primates

    Corvid Research Blog: “Mirror, mirror on the wall

    The Journal.ie: Crows are just as clever as some seven year olds

    The Science Times: Are Crows the Smartest Birds on Earth

    Yale University, Human Relations Area Files: The Intelligent Crow: Exploring Human-Animal Relationships Cross-Culturally

  2. Näe ja kuule keskustelutuokio lumisessa metsässä kuukkeliystävieni kanssa

    Kommentoi

    Tällä reilu viikko sitten kuvaamallani videolla nähdään kaksi neljästä kuvaushetkellä seurassani olleesta kuukkelista. Olen seurannut tämän syrjäisen metsäalueen kuukkeleiden elämää vuodesta 2011 lähtien, ja onnistunut saavuttamaan niiden luottamuksen siinä määrin, että usein kestää vain joitakin minuuttia siihen, kun ne tulevat katsomaan, mitä hyvää olen niille sillä kertaa tuonut.

    Ehkäpä ne viisaina varislintuina ovat ymmärtäneet sen, etten jätä niille mitään syötävää poistuttuani paikalta. Tämän teen niiden oman turvallisuuden takia.

    Ohjeen toimia näin antoi aikoinaan minulle tunnetuin kuukkelien kuvaajamme ja niiden suojelija Hannu Siitonen, jolta kyselin neuvoja kuukkelien kuvaukseen. Tällöin hän muun muassa varoitteli minua olemaan perustamatta pysyvää ruokintapistettä, sillä sellainen usein koituu kuukkelien tuhoksi. Niiden viholliset, etenkin kana- ja varpushaukat, saattavat nimittäin hänen mukaansa oppia yllättävän nopeasti käyttämään ruokintapistettä omaksi hyödykseen. (more…)

  3. Videodokumentti hömötiaisen aggressiivisesta käytöksestä pehmolelua kohtaan

    Kommentoi

    Kun parisen viikkoa sitten vein kollegaltani Elsa Kuittiselta lahjaksi saamani värikkään pehmokuukkelin ”omaan” kuukkelimetsääni, en voinut mitenkään aavistaa, mitä saisin teon seurauksena nähdä.

    Alkuperäinen ajatuksenihan keinokuukkelin metsään viennissä oli nähdä ja kuvata se, miten lajitoveriensa katoamisen jälkeen yksin jäänyt kuukkeli suhtautuisi vain hämärästi itseään muistuttavaan pehmoleluun.  Voisiko kuukkelin käytöksessä havaita jotain, josta voisi päätellä tuon älykkään varislinnun tunnistavan värikkäässä lelulinnussa jotain tuttua?  Käyttäytyisikö kuukkelini sitä kohtaan vihamielisesti, vai eikö se välittäisi siitä lainkaan?

    Näihin kysymyksiin sain vastauksen melko nopeasti: Aluksi kuukkeli vierasti selvästi outoa vierasta; pudottipa se sen kerran jopa oksalta syöksähtäessään itse ruokailemaan. Tosin pehmokuukkelin putoaminen oli käsittääkseni kelo-oksan tärähtämisen aiheuttama vahinko, ei kuukkelin tarkoituksellinen hyökkäys. Kolmantena kuvauspäivänä kuukkeli ei enää sitten noteerannut tekokuukkelin läsnäoloa millään tavalla. (more…)

  4. Hiljenevän kuukkelimetsäni värikäs vieras

    Kommentoi

    Olen nyt parin viikon ajan käynyt lähes päivittäin käynyt kuukkelimetsässäni. Surullisin mielin: Kun vuosia sitten aloitin kuvaukset tällä samalla paikalla, peräti viisi kuukkelia kävi nauttimamassa niille tuomistani herkuista. Noiden iloisten sielunystävieni kohtaamisista on minulle jäänytkin monta lämmintä muistoa. Parhaimpia hetkiä olivat ne, kun jotkut ystävistäni – usein paljon kuvaamani Tähtiotsa – intoutuivat puun oksalla istuen kertomaan minulle kujertaen elämäntarinoitaan.

    Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä seuraavina vuosina kuukkelieni määrä tipahti ensin neljään, sitten kolmeen. Tuossa vaiheessa katosi suureksi surukseni myös ystäväni Tähtiotsa, jota olin kuvannut neljänä edellisenä vuonna. Tämän jälkeen meni vain vuosi siihen, että lintuja oli jäljellä vain kolme. Viime syksynä niitä oli kuitenkin enää kaksi, ja nyt joulun jälkeen yksi.

    Se, mitä yksin jääneen kuukkelin kumppaneille oli tapahtunut, on arvoitus, mutta jotain pelottavaa sen on täytynyt olla, sillä aluksi se suhtautui minuun hyvin pelokkaasti. Niinpä minulta meni lähes viikko sen luottamuksen voittamiseen. Nyt se on kuitenkin alkanut kertoilemaan minulle tarinoita, ja lepäilipä se kerran jo pitkän tovin täysin näkyvillä muutaman metrin korkeudella läheisen männyn oksalla.

    Liekö syynä ollut myötätuntoni linnun yksinäisyyttä kohtaan vai vain vilkas mielikuvitukseni, mutta pari päivää sitten sain ajatuksen katsoa, miten yksinäinen ystäväni suhtautuisi vastikään kollegaltani lahjaksi saamaani kuukkelien kaupallisen alalajin värikkääseen yksilöön (Perisoreus infaustus vivantti).

    Toistaiseksi – kuten videoltakin tulee ilmi – kahden sukulaisen kohtaaminen ei ole sujunut mutkattomasti. Ehkäpä kuukkelini kokee vieraan kilpailijakseen? Muut metsän asukkaat sen sijaan eivät juuri ole siitä juurikaan välittäneet, vaikka ovatkin pitäneet siihen selvän hajuraon.

  5. Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017

    Kommentoi
    harmaahaikara,lentaa,tyyrinvirta,rautalampi

    Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.

    Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia  jo toisena peräkkäisenä kesänä.

    Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)

  6. Näe läheltä kuinka harvinainen Siperian pähkinähakki käyttää suurta nokkaansa kuin kirvestä

    Kommentoi

    Saada nähdä aivan lähietäisyydeltä kuinka pähkinähakki käsittelee sembramännyn käpyä, on itselleni uusi kokemus, jonka mielelläni jaan myös muille. Etenkin kun vasta läheltä kuvatulta videolta voi nähdä sen voiman, jonka pähkinähakki joutuu tuottamaan päästääkseen nokallaan käsiksi sille elintärkeisiin sembran siemeniin.

    Mahdollisimman suuren iskuvoiman tuottaakseen lintu ei nimittäin usein ainoastaan ojenna koko ylävartaloaan mahdollisimman suoraksi vaan myös ojentaa jalkojaan iskun tehostamiseksi.  On kuin katsoisi  kirvesmiestä hakkamaamassa halkoja. Lastut vain lentävät.

    Mahdollisuus tarkkailla tätä upeaa lajia läheltä on tarjonnut myös toisen uuden tiedon: Hakatessaan hurjana käpyä puun oksalla pähkinähakki ei aina onnistukaan saamaan kaikkia siemeniä suuhunsa, vaan usein siemenet tippuvat alas maahan. Tätä lintu ei kuitenkaan jää murehtimaan vaan jatkaa kävyn pommittamista uusien siementen toivossa.

    Hakki ei edes kävyn loppuun käsiteltyään yleensä syöksy menetettyjen siementen perään, vaan käy hakemassa itselleen uuden korkkaamattoman kävyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pähkinähakki tuhlaisi siemeniä. Ei todellakaan, sillä lajille on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ylivertainen muisti, jonka avulla se pystyy vielä kuukausienkin jälkeen erehtymättä noutamaan aiemmin tuhansiin eri kätköihin varastoimansa siemenet.

    Taustatietoja

    Pähkinähakit – graafisen kauneutensa takia yhdet suosikkilinnuistani – ovat muutaman vuoden tauon jälkeen täällä taas. Eivät toistaiseksi vielä yhtä lukuisina kuin joinakin aikaisempina vuosina, jolloin Suonenjoen Metlalla (nyk. Luke) lintuja tavattiin yli kaksikymmentä.

    Nyt muutaman viime päivän aikana hakkeja on ollut paikalla enimmillään neljä kappaletta, mutta toivo suuremmasta yksilömäärästä elää, sillä Metlan sembramäntyjen käpymäärä on todella runsas. Toisaalta mahdollisuus saada nähdä kovin suurta pähkinähakkiryntäystä näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, sillä toistaiseksi ei valtakunnassa ole merkkejä mistään suuresta idästä tulevasta muuttoaallosta.

  7. Paljastan rokkikikkani joka auttaa varisten kuvaamisessa

    Kommentoi

    Varis on älykäs ja useimmiten hyvin varovainen.  Huomatessaan joutuneensa tarkkailun kohteeksi se yleensä aina pakenee, mikä tekee sen kuvaamisesta lähietäisyydeltä hyvin haastavaa. Itselläni ei ole ollut useaan vuoteen tarvetta kuvata variksia, joten ehdin kesän kuluessa jo lähes turhautua Suonenjoen entisellä jätevedenpuhdistamolla viihtyvien varisten onnistuessa aina väistämään kameraani.

    Elokuussa sitten onneksi muistin jo toistakymmentä vuotta sitten keksimäni kikan, jolla olin onnistunut tuolloin kuvaamaan niin variksia, harakoita kuin mustavariksiakin.

    Ongelmahan minun tapauksessani juontuu siitä, että hyvin usein kuvaan käyttäen autoani piilokojuna. Niinpä kun lähestyn variksia, ne karkaavat.  Jos olen onnistunut pääsemään kuvausetäisyydelle ja sammutan autoni tärinän poistamiseksi. Varikset karkaavat. Jos taas käynnistän auton uudelleen, vaihtaakseni kuvakulmaa tai kuvausetäisyyttä. Varikset karkaavat.

    Kikkani on tämä: Avaan auton ikkunat ja laitan autoradion soittamaan musiikkia HYVIN KOVAA jo hyvissä ajoin, ennen kuin lähestyn variksia. Kun olen sopivalla kuvausetäisyydellä, pysähdyn, mutta en sammuta auton moottoria, vaan annan sen käydä vielä vähän aikaa. Koko tuon ajan tarkkailen varisten käytöstä.  Jos linnut näyttävät rauhallisilta, sammutan moottorin.

    Autoradiota ei ole kuitenkaan tarvetta sammuttaa, ellen kuvaa videolle ja haluan saada taltioitua myös kuvaushetken äänet. Toisaalta ainakin omat kamerani pitävät valokuvatessa niin kovaa ääntä, että autoradion mykistäminen ei ole järkevää. Etenkin jos kuvausetäisyys on hyvin lyhyt.

    Oman kokemukseni mukaan kaikki sellainen musiikki, josta ei kuulu selvästi ihmisen lauluääni, toimii parhaiten. Niinpä olen käyttänyt niin rokkia kuin klassistakin musiikkia tähän varisten huomion hämäämiseen.

    Yllä olevan videon variksen kylpykohtausta kuvatessani autoradio soitti eteläamerikkalaista musiikkia koko kylpyhetken ajan. Kuvausetäisyys oli parikymmentä metriä.

    Videon toinen klippi, jossa varis syö jotain löytämäänsä herkkua, on sitten kuvattu huomattavasti lähempää. Vain noin seitsemän metrin päästä. Tällä kertaa sammutin autoradioni lähes heti kuvauksen alettua.  Tämä ei häirinnyt kuitenkaan lintua, vaan onnistuin kuvaamaan sitä yhteensä lähes minuutin.

    Musiikkia on siis kuvaustilanteissa käytetty ”merkityksettömänä meluna” peittämään muita variksia mahdollisesti pelästyttäviä ääniä. Toisaalta on kiehtovaa ajatella, että ehkäpä varikset pitivätkin soittamastani musiikista ja käyttäytyivät siksi poikkeavan rauhallisesti.  Tästäkin minulla on omakohtainen kokemus hoitaessani pientä Vaakku-varista omassa työhuoneessani nelisen vuotta sitten. Vaakkuhan tykkäsi kuunnella Edit Piafia.

    Videolla kuultava musiikki ei tekijänoikeudellisista syistä ole samaa kuin, se mitä varikset kuvaustilanteissa kuulivat. Onneksi sain luvan käyttää 80-luvulla syntyneen suonenjokelaisen Gonzo –bändin  ’Suuntana Suonenjoki’ –kipaletta, mistä olen heille hyvin kiitollinen.  Äänitin kappaleenollessani kutsuvieraana heidän mahtavassa ”paluukonsertissaan” Suonenjoella syksyllä 2013.

    Gonzo Facebookissa

    Suuntana Suonenjoki, Gonzon konserttitaltionti samalta keikalta videolla.

  8. Naavojen paluu ilahduttaa töyhtötiaisia, korpimetsän punkkareita

    Kommentoi
    Töyhtötiainen naavametsässä

    Töyhtötiainen naavametsässä

    Muistan päivän kuin eilisen: Toistakymmentä vuotta sitten huomasin erään syrjäisen metsäautotien reunassa kuusia, joiden oksista roikkui tutunnäköisiä pieniä partoja. ”Naavaa!”, totesin hämmästyneenä. Ei sen takia, ettenkö olisi aiemmin koskaan nähnyt tuota koskemattomille korpimetsille tyypillistä näkyä. Ei, vaan sen takia, että yht’äkkiä tajusin, etten ollut nähnyt vastaavaa määrää ja vastaavankokoisia naavakasvustoja sitten lapsuuteni Kuhmon erämaissa.

    Toki olin naavat tuolloin hyvin tietoinen siihen aikaan Kuolan teollisuuden päästöjen aiheuttamien happosateiden aiheuttamasta naavakadosta, mutta asia ei ollut koskaan koskettanut minua tunteiden tasolla. Vasta nähdessäni uudelleen tuon lapsuudestani niin tutun karvaisen jäkälän ymmärsin omakohtaisesti, mitä luonnossamme oli siinä välissä tapahtunut. (more…)

  9. Kuuntele kuinka Kainuun maakuntalintu kuukkeli tarinoi Savossa

    Kommentoi
    Pakkasen pörhistämä kuukkeli

    Pakkasen pörhistämä kuukkeli

    “Lyhyestä virsi kaunis”. Ainakin tällä kertaa on paras antaa kuukkelin kertoa, mitä hänelle on mielessään. Paljon kuitenkin sillä tuntui olevansa mielensä päällä, kuten äänitteeltä hyvin selviää. Kuukkelin ryhtyessä oksalla tyynenä istuessaan tarinoimaan minulle omasta elämästään, se oli reilun kahden metrin päässä minusta.

    Vaikkei tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun sain tilaisuuden ihmetellä kuukkelin sujuvaa selvitystä omasta elämästään, opin sen äänestä aivan uuden piirteen, jonka toivottavasti sinäkin kuulet äänitteeltä: Kujertavien äänisarjojen välissä kuulu useammassa paikassa lyhyt “outo” äänisarja (esim. sekuntien 1 ja 7 kohdalla). Se syntyy kuukkelien raottaessa ja jälleen sulkiessa nokkansa hyvin nopeasti useita kertoja peräkkäin.

    Sydäntälämmittävä tarinatuokio kesti reilun minuutin, josta sain talteen noin 40 sekuntia.

     

  10. Varis leikkii styroksilla – Harvinainen tilannekuva 75

    Kommentoi
    Varis leikkii styroksilla

    Varis leikkii styroksilla

    Olen aiemmin julkaissut kuvan esineellä leikkivästä varislinnusta. Silloinhan kuvauksen kohteena oli Metlan Suonenjoen tutkimusasemalla kumirenkaalla leikkivä korppi.

    Tällä kertaa kuvauspaikka oli Suonenjoen jätevedenpuhdistamo. Kuvan varis oli löytänyt itseään syystä tai toisesta kiinnostavan styroksilevyn kappaleen, josta se sitten repi nokallaan pienempiä paloja. Kuvassa olevasta palasta se oli ilmeisesti erityisen ilahtanut, koska se piti sitä pitemmän aikaan nokassaan ikäänkuin esitellääkseen sitä lähellä oleville lajitovereilleen.

    Siinä, että varis ylipäätänsä leikkii ei ole nykyisen tieteellisen tiedon valossa mitään ihmeellistä vastaahan sen älykkyys tietyssä mielessä jopa 5-7 vuotiaan lapsen älykkyyttä.