Vuoden Luontokuva 2012-kilpailun lopulliset tulokset ovat olleet nyt vajaan viikon kaiken kansan nähtävillä. Niin myös kunniamaininnalla palkittu kuvani Pelottaa, jossa fasaani kävelee suuren kauhakuormaajan takaosan alitse.
Kuva osallistui kilpailuun Ihminen ja luonto-sarjassa.
Alla osa muista kuvista, joilla osallistuin kilpailuun. Kiitos kaaokseen taipuvaisen luonteeni, en valitettavasti ole kovin varma kaikkien kuvien nimistä. (more…)
Juuso Jonninen, Ilkka Markkanen, Ville Miettinen, Matti Ollikainen, Tero Pelkonen, Mikko Pärssinen, Markku Vaittinen, Ville Vehmaskangas,
Luontokuvaus on yksi nopeimmin kasvavista harrastuksista kiitos digikameroiden tuoman kuvaamisen “helppouden” ja halpuuden. Helppoudella tarkoitan sitä, ettei tavallisen polunpolkijan tarvitse miettiä esimerkiksi filmin riittävyyttä eikä objektiivien polttoväliä. (more…)
Kuvaajan olisi hyvä olla aina valmiina kaikkeen, mutta käytännössä se on mahdotonta.
Toissa päivänä seurasin kahden metsäkauriin ruokailua lumesta lähes vapautuneella pellolla. Muutaman kuvankin otin – tietäen hyvin lämpöväreilyn tekevän kuvista lähes käyttökelvottomia – sillä voisin ehkä käyttää niitä kuitenkin jossain vaiheessa lehtipalstallani.
Kamerani valotus oli tuolloin säädetty lumisen maan mukaan, mikä tarkoitti noin 1,5 aukon ylivalotusta. Näin oli tehtävä, koska lumen heijastama valo saa kameran valotusmittarin aina valehtelemaan, mikä on tietenkin osattava huomioida kuvattaessa.
Kun kauriit sitten lähtivät kävelemään hitaasti kohti metsän laita en nähnyt mitään syytä muuttaa asetuksia. Olisi pitänyt, sillä tasan 17 sekuntia edellisen kuvan ottamisen jälkeen toinen eläimistä kiihdytti äkisti vauhtiaan ja ……
Seuraukset varmaan arvaatkin: Kuva oli pahasti ylivalottunut ja valotusaika aivan liian pitkä (1/100s) liikkeen pysäyttämiseen.
Loppu on hukatun hetken historiaa. Arvaa harmittiko.
Metsäkauris hyppää.
P.s. Yllä olevan kuvan valotuksen olen korjannut myöhemmin tietokoneella, mutta kuvan epätarkuudelle ei tietenkään ollut mitään tehtävissä.
Viikko sitten lähdin Rautalammin Konnekoskella selvittääkseni voisiko siellä vielä tänä talvena kuvata koskikaroja. Siinä suhteessa matka oli kuitenkin pettymys, sillä koskessa on huomattavasti aiempia vuosia enemmän vettä, joka peittää kaikki kosken keskellä olevat karojen istumakivet.
Lisäksi ylen määrin vuolaan virran takia jäätä ei koskeen ole juurikaan muodostunut. Myöskään karoja ei ollut kuin muutama kappale, ja nekin hyvin ujoa sorttia.
Koska olin kuitenkin vaivautunut paikalle, päätin kokeilla viime talvena aloittamaani jään ja ennen kaikkea veden liikkeiden tutkimista hitailla valotusajoilla. (more…)
Eivät viime päivät ole suinkaan kuluneet pelkästään työn parissa tai Prokudin-Gurskiin’n kuvia ihaillessa. Lähes joka päivä olen ehtinyt myös nauttimaan mahtavien pakkaskelien loihtimista kuuraisista maisemista.
Tosin maisemia enemmän olen keskittynyt tutkimaan parin kuuraisen pensaan lintujen sielunelämää. Eikä aika hukkaan ole mennyt, sillä mieleisiäni kuvia on tullut useita.
Niistä alla esimerkkinä kuvia sinitiaisesta kahtena hyvin kylmänä päivänä. (more…)
Vaikka pääasiassa kuvaankin lintuja, minulle kuvaajana hyvin usein, ellei aina, kuvattavan lajin tausta on tärkeämpi kuin itse kulloinkin kuvattava laji.
Näen itse asiassa kohteen vain osana koko kuvan muodostamaa kuvapintaa.
Tätä taipumustani voidaan psykologian perusteella pitää persoonani feminiinisenä piirteenä: Luin nimittäin jostain vastikään artikkelin, jossa väitettiin naisten kiinnittävän miestä enemmän huomiota koko kuvapintaan, kun taas miehen sanottiin olevan kiinnostunut yksityiskohdista.
Tiedä häntä?
Alla muutama esimerkki siitä, kuinka eräissä kuvaustilanteissa olen kääntänyt kelkkaani ja siirtynyt kuvaamaan yksityiskohtien sijasta havaitsemaani mielenkiintoista pintaa.
Syksyllä 2007 eräs lukijani otti yhteyttä ja kertoi hallussaan olevasta suuresta ampiaispesästä.(more…)
Monenmoisista omista toljailuistani olen vuosien mittaan palstallani kirjoittanut, mutta eräästä luonnon itselleni antamasta oppitunnista olin aikoinaan hiljaa.
Nolotti ja hävetti sen verran.
Nyt törmättyäni vuosien jälkeen tapahtumasta ottamiiini kuviin asia lähinnä hymyilyttää: “Oppia ikä kaikki.” (more…)
