Huuhkaja vs. lapinpöllö
1 KommenttiItselleni tuli vastikään uutena havaintona se, että vaikka lapinpöllö (62-70 cm) ei ole juurikaan kooltaan huuhkajaa (60-75 cm) pienempi, se painaa huomatavasti vähemmän. (more…)
Itselleni tuli vastikään uutena havaintona se, että vaikka lapinpöllö (62-70 cm) ei ole juurikaan kooltaan huuhkajaa (60-75 cm) pienempi, se painaa huomatavasti vähemmän. (more…)
Lapinpöllö projekti jatkuu edelleen.
Vietyä ruokaa lintu ei ole tiettävästi kuitenkaan suostunut popsimaan, vaan se on onnistunut todistetusti löytämään jonkin verran luomuruokaa, joten kaikki myyrät eivät ole hävinneet.
Tällä kertaa pöllö istui terijoen salavassa, jonka oksat muodostivat mielenkiintoisen kudelman taustalle. Taustalla olevan seinän väristä taas on vaikea todeta muuta kuin, että se oli ruokaisa, marjapuuronvärinen.
Kävin tänään tervehtimässä eilen tutustumaani lapinpöllöön.
Otus oli paljon eilistä virkeämpi, vaikkei se tuolloinkaan ollut yhtään voipuneen oloinen.
Toivon mukaan eilen paikalle jättämäni ja yön aikana kadonnut lihanpalanen oli kadonnut sen nokkaan eikä kauempana rääkyvien närhien.
Tänään pääsin lukijavihjeen perusteella kuvaamaan jälleen upeaa lapinpöllöä.
Lintu oli eri kuin pari päivää sitten, ja tällä kertaa kertaa myös valaistus oli erittäin sopiva tilanteeseen. (more…)
Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on siunaantunut kahdesti tilaisuus kuvata pöllöistämme komeinta, lapinpöllöä.
Ensimmäinen kerta oli viime syksynä, mutta tuolloin kohtaamisemme oli kovin lyhyt. Kaiken lisäksi se sattui iltapäivän lopulla keskellä pimeintä syksyä.
Niinpä laadukkaiden kuvien saaminen oli lähes ”mission impossible”. (more…)
“Vanhassa vara parempi”
Lapinpöllön poistuttua muihin maisemiin olen viime päivinä yrittänyt löytää jotain mielekästä kuvattavaa. Päällimmäisenä mielessä on ollut pulmusten kuvaaminen, mutta se ei ainakaan toistaiseksi ole onnistunut.
Rautalammin Rastunsuolla parvi iloisesti heliseviä lintuja oli kyllä aivan kuvausetäisyydellä, mutta valitettavasti ilta oli ehtinyt jo niin pitkälle, ettei kuvaamisesta tarvinnut edes haaveilla. Itseäni lohduttaakseni tyydyin ottamaan maisemakuvan, jossa koivujen kaunis rakenne näkyy vasten laskevaa aurinkoa.