Olen jo aiemmin julkaissut blogissani juttuja työnimellä ’Sokean kanan seikkailut”.
Nimi viittaa siihen, etten itse ole löytänyt kuvattavaa kohdetta vaan joko minut on kädestä pitäen paikalle viety tai annettu niin tarkat ohjeet, ettei sokea kanakaan olisi eksynyt matkalle kuvauspaikalle.
Näissä kaikissa tapauksissa olen jäänyt näille henkilöille suureen kiitollisuuden velkaan. (more…)
Sen tarkemmin tässä asiaa selittelemättä totean, että tässä nähtävät kuvat eivät olisi olleet mahdollisia, jollei minulle olisi lähes kädestä pitäen kerrottu mahdollisuudesta kuvata kurkia todella kauniilla erämaatyyppisellä suolla.
Kolme kurkea iltahämärässä korpisuolla.
Viime pakinassani kerroin, kuinka ylenpalttisen avuliaiden lukijoiden vihjeiden avulla pääsin kuvaamaan lähes valmiiseen pöytään. Eivätkä ne ole olleet suinkaan ainoat kerrat.
Eräs lukijani oli jo vuoden 2005 toukokuussa tarjonnut useamman kerran mielenkiintoista kuvauskohdetta, mutta johon tarttuminen ei ollut onnistunut työkiireiden ja onnettomien kuvausilmojen summana. (more…)
Töyhtötiaisen pesäkolo kääpien peittämässä lahopuussa.
Vuosien mittaan on useinkin sattunut, että en ole voinut ottaa kuvauskohteen löytämisestä itselleni minkäänlaista kunniaa.
Niitä yksinkertaisesti ovat minulle tarjonneet ystävälliset ihmiset ympäri Sisä-Savoa. Osa tuttuja, osa tuiki tuntemattomia.
Kaikkia heitä on kuitenkin yhdistänyt suuri rakkaus luontoon ja sen kauneuteen.
Alla kaksi esimerkkiä kuvauksista, joita vielä vuosia jälkeenpäin muistelen suurella kiitollisuudella
Uusimman arvion mukaan liikenteessä maassamme kuolee vuoisttain yli kuusi miljoonaa eläintä, joista yli neljä miljoonaa on lintuja ja yli miljoona nisäkkäitä.
Kuva: Liikenteen tappama metsäkauris Kempeleellä.
Vuonna 2004 kirjoitin artikkelin, jonka synnytti omakohtainen järkyttävä kokemus pienen kuovin kohtalosta. Kärsimyksestä, jonka ei olisi tarvinnut kestää niin kauan, jos kuski, joka oli sen päältä ajanut, olisi pysähtynyt saattamaan tekonsa loppuun. (more…)