Arkisto: Oct 2017

  1. Silkkuikkuemon äidinrakkautta, Kaakkuri tulee suoraan kohti – Sekä muita kuviani Vuoden Luontokuva 2017-kilpailusta

    Kommentoi
    kaakkuri,lento

    Juuri lentoon lähtenyt kaakkuri tulee silmät punaisina kohti kameraa.

    Useampina edellisinä vuosina olen lokakuussa esitellyt joitakin sen vuoden Vuoden luontokuva – kilpailuun lähettämiäni kuviani. Jatkan samalla linjalla, vaikka menestystä ei tänä vuonna tullutkaan.

    Kovin monella kuvalla en tänäkään vuonna kilpailuun osallistunut, joten nyt nähtävät kuvat edustavat suurta osaa kaikista kilpailukuvistani, joissa kaikissa yhtä jäämuodostelmakuvaa lukuun ottamatta lintu tai linnut olivat jossain roolissa. Nyt nähtävissä kilpailukuvissani “esiintyvät” vauhdikas kaakkuri, rakastava silkkiuikkuäiti, yötä odottava harmaahaikara sekä koko kuvapinnan täyttävä valkoposkihanhiparvi. (more…)

  2. Sateisen ja sumuisen syksyn suuria valkoposkihanhi-, kurki- ja laulujoutsenparvia

    Kommentoi
    valkoposkihanhi,ruska,syysmuutto,parvi,lentää

    Valkoposkihanhiparvi lentää syksyn ruskaa taustalla. Suonenjoki, Suontee, 2017.

    Edellisessä kesämuistelossani kuvien pääosissa olivat yksittäiset linnut. Syksyn kuvausteni kohteena olivat kuitenkin suurimaksi osaksi kuvausreviirilleni erehtyneet suurehkot lintukeräytymät.  Niitä olikin tänä syksynä kiitettävästi niin Suonenjoella kuin Rautalammilla. Rautalammin Rastunsuolla keskityin kuvaamaan syyskuun lopulla  ensin kurkia ja myöhemmin valkoposkihanhia. Suonenjoella puolestaan kuvasin lokakuun alkupuoliskolla samanaikaisesti sekä laulujoutsenia että valkoposkihanhia.

    Rastunsuon kurkikuvauksista parhaiten jäi mieleen suuren kurkiparven yhtäkkinen ja yllättävä yhteishyppy ilmaan. Yllättävintä niiden loikassa oli se, että se todellakin tapahtui ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja se että se oli pelkkä pomppu. Ilmaan loikanneet kurjet palasivat heti maahan lähes lähtöpaikoilleen.

    kurki,kurkiparvi,hurja hyppy

    Kurkiparvi hyppää ilmaan ja laskeutuu heti takaisin maahan.

    (more…)

  3. Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017

    Kommentoi
    harmaahaikara,lentaa,tyyrinvirta,rautalampi

    Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.

    Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia  jo toisena peräkkäisenä kesänä.

    Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)

  4. Hanhia ja joutsenia – Kuinka monta eri lintulajia näet tällä videolla?

    Kommentoi

    Minulla oli eilen mahdollisuus kuvata Suonejoen Suonteen kylällä sijaitsevalla suurella peltoaukealla ruokailevia joutsenia ja hanhia. Mielenkiintoinen joukko kyseessä olikin, sillä yhdelle pienelle alueelle oli kerääntynyt useita eri lajeja. Pystytkö Sinä laskemaan eri lajit ja mahdollisesti myös nimeämään ne?

    Vastauksesi voit tarkastaa tästä linkistä, joka näyttää Sinulle videolta noin 20. sekunnin kohdalta kaapatun kuvan lajinimineen.

    Kuvauspaikka Liminka Suonenjoen Suonteen kylällä.

  5. Turturikyyhky ja sepelhanhi – kaksi harvinaista lajia videolle samana päivänä

    Kommentoi

    Olin viime sunnuntaina kuvaamassa Suonenjoen taajamassa ruokailevaa yksinäistä arktista sepelhanhea, kun sain ilmoituksen alueellisesti –  ja jopa valtakunnallisestikin – todella harvinaisesta turturikyyhkystä. Matkaa linnuntietä kauniin turturikyyhkyn luo oli vain noin seitsemän kilometriä, joten pakkohan minun oli tietenkin lähteä se kuvamaan.

    Yleensä en toki vaihda noin herkästi kuvauspaikkaa ollessani kuvaamassa jotain toista mielenkiintoista kohdetta. Tällä kertaa sepelhanhen kuvaamisen keskeyttämispäätös oli kuitenkin helppo tehdä, sillä oli jo myöhäinen iltapäivä ja alkuiltapäivän pilvipoutainen sää oli kääntynyt harmaaksi ja tihkusateiseksi. Toisaalta olin jo pari tuntia aiemmin onnistunut kuvaamaan sepelhanhea toisessa paikassa paremmissa olosuhteissa, joten minulla ei ollut enää välitöntä tarvetta kuvata sitä lisää.

    (more…)