Kategorian VARPUSLINNUT Arkisto

  1. Lintujen peilikuvia tyynellä vedenpinnalla – Testaa keksitkö mitkä kuvista on käännetty ylösalaisin

    Kommentoi
    peilikuva

    Peilikuva n:o 1 – Västäräkki kepin nokassa

    Viime kesänä keskityin lähes kokonaan kuvaamaan jo edellisenä kesänä suuren osan huomiostani vieneen Suonenjokelaisen louhintakiellossa olleen kalliolouhoksen lintuelämää, joka oli paikan pienehkön koon huomioon ottaen poikkeuksellisen vilkasta. Louhoksen pohjalle syntyneellä matalalla suurella vesialtaalla vieraili nimittäin kesän kuluessa todella mielenkiintoinen kirjo erilaisia lintuja, joista suuri osa oli erilaisia kahlaajia kuten kurki, lapinsirri, suokukko, lehtokurppa, kuovi, liro, valkoviklo, metsäviklo, pikkutylli ja tylli. Näistä liro oli lukumääräisesti suurin laji, sillä niitä oli paikalla useiden päivien ajan toistakymmentä yksilöä.

    Pelkästään itse lintujen kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkaan hyödyntämään vesialtaan kesäiltoina usein täysin peilityynen vedenpinnan tuomiin mahdollisuuksiin. Tavoitteenani oli saada kuvattua kuva, jossa lintu olisi vain osa erilaisten mahdollisimman täydellisten peilikuvien muodostamaa harmonista pintaa.

    Tähän artikkeliin olen kerännyt 26.6.-15.8. välisenä aikana kuvaamiani kuvia, joista suurimman osan pysähtynyttä idylliä elävöittää yksinäinen liro. Toinen kuvissa nähtävä laji on louhoksen yleisin laji, västäräkki.

    Kuviin liittyy myös testi, jonka voit halutessasi suorittaa. Kaksi kuvista on nimittäin käännetty ylösalaisin, mutta mitkä? Keksitkö, hoksaatko?  Mikä tärkeintä, testin tekemällä saat tietenkin myös selville, mitkä peilikuvista todellakin ovat käännetty ylösalaisin.

    Kuvauspaikka kartalla.

    (more…)

  2. Kuuntele kuinka laulutaituri viitakerttunen laulaa kesäyössä – Kuule sen luoma monipuolinen äänimaailma

    Kommentoi
    viitakerttunen,kerttu,acrocephalus dumetorum

    Viitakerttunen kesäillan valoissa

    Pieni, vaatimattoman näköinen viitakerttunen on yksi taitavimmista ja monipuolisimmista laululinnuistamme, monien mielestä jopa taitavin yölaulajamme.  Kaiken lisäksi lintu on kuin väsymätön operettilaulaja, sillä se jaksaa konsertoida yhtäjaksoisesti läpi yön. Tämän sain itsekin todistaa viikko sitten ensimmäisellä kahdesta taltiointikerrasta, jolloin kuulin koiraslinnun laulavan lähes tauotta yli kolme tuntia. Valitettavasti vain tuon illan äänitteillä solistin roolin ottivat mikrofoniini ihastunut hyttysarmada, jonka äänekäs ininä peitti suurelta osin viitakerttusen solistikonsertin.

    Oheiselle vajaat neljä minuuttia pitkälle äänitteelle olen kerännyt erilaisia mielenkiintoisimpia viitakerttusen ääniä toiselta taltiointikerralla äänittämältäni vajaan kahden tunnin yhtämittaiselta nauhoitteelta. ”Lyhyydestään” huolimatta äänite antaa toivottavasti kohtuullisen hyvän kuvan viitakerttusen taidokkaasta, rauhallisen rytmikkäästi etenevästä laulusta, joka koostuu todella monista toisistaan eroavista, usein hyvin kauniista, säkeistä.

    Äänitteeltä kuulet sekä esimerkkejä lajille tyypillisistä kauniista sävelkuluista kuten ”hideli-lyy” aivan äänitteen alussa että tämän taitavana matkijana tunnetun linnun tuottamia muiden lajien ääniä, esim. punatulkkumainen vihellys  (kohdassa 0,23) tai palokärjen ”kjäää” -huuto (kohdassa 0,55). Lisäksi äänitteellä on myös useampaan otteeseen kuultavissa lajin pehmeää ”tsek tsek” –kutsua sekä usein hermostumista osoittavaa ”tserrr tserrr” –säkeitä.

    Erityisen hauskoja ovat kuitenkin tämän viitakerttusen tuottamat koomiset peltipurkkien äänet (esim. kohdissa 2.55 ja 3.12 ).

    (more…)

  3. Videodokumentti hömötiaisen aggressiivisesta käytöksestä pehmolelua kohtaan

    Kommentoi

    Kun parisen viikkoa sitten vein kollegaltani Elsa Kuittiselta lahjaksi saamani värikkään pehmokuukkelin ”omaan” kuukkelimetsääni, en voinut mitenkään aavistaa, mitä saisin teon seurauksena nähdä.

    Alkuperäinen ajatuksenihan keinokuukkelin metsään viennissä oli nähdä ja kuvata se, miten lajitoveriensa katoamisen jälkeen yksin jäänyt kuukkeli suhtautuisi vain hämärästi itseään muistuttavaan pehmoleluun.  Voisiko kuukkelin käytöksessä havaita jotain, josta voisi päätellä tuon älykkään varislinnun tunnistavan värikkäässä lelulinnussa jotain tuttua?  Käyttäytyisikö kuukkelini sitä kohtaan vihamielisesti, vai eikö se välittäisi siitä lainkaan?

    Näihin kysymyksiin sain vastauksen melko nopeasti: Aluksi kuukkeli vierasti selvästi outoa vierasta; pudottipa se sen kerran jopa oksalta syöksähtäessään itse ruokailemaan. Tosin pehmokuukkelin putoaminen oli käsittääkseni kelo-oksan tärähtämisen aiheuttama vahinko, ei kuukkelin tarkoituksellinen hyökkäys. Kolmantena kuvauspäivänä kuukkeli ei enää sitten noteerannut tekokuukkelin läsnäoloa millään tavalla. (more…)

  4. Puukiipijä ja pyrstötön hömötiainen kohtaavat pehmokuukkelin

    Kommentoi

    Olen käynyt kuvamassa kuukkelimetsässäni aivan viime päiviin saakka. Kuvaamisen keskipisteessä ei ole kuitenkaan ollut yksinäiseksi jäänyt kuukkelini vaan paikalle viemäni pehmolelukuukkeli, jonka ympärillä on pyörinyt yllättävän monenlaista elämää.  Lyhyellä videolla esittelen pikkuruisen mutta pelottoman puukiipijän sekä pyrstöttömän hömötiaisen.

    Se, mikä on vienyt pienen hömötiaisen pyrstösulat, ei ole tiedossani. Todennäköisesti se ei kuitenkaan ole syntynyt ilman niitä, vaan se on luultavasti menettänyt ne jonkun toisen lajin hyökkäyksen yhteydessä.

    Tämä taas tarkoittaa sitä, että se saa ajan kuluessa kasvatettua itselleen uudet komeat sulat menettämiensä tilalle.  Suurta ongelmaa ei hömötiaiselle onneksi näytä sen vammasta koituvan, sillä olen nähnyt linnun nyt lukemattomia kertoja ja ilokseni havainnut, ettei pyrstösulkien puute näytä haittaavan sen lentoa juurikaan.

  5. Hiljenevän kuukkelimetsäni värikäs vieras

    Kommentoi

    Olen nyt parin viikon ajan käynyt lähes päivittäin käynyt kuukkelimetsässäni. Surullisin mielin: Kun vuosia sitten aloitin kuvaukset tällä samalla paikalla, peräti viisi kuukkelia kävi nauttimamassa niille tuomistani herkuista. Noiden iloisten sielunystävieni kohtaamisista on minulle jäänytkin monta lämmintä muistoa. Parhaimpia hetkiä olivat ne, kun jotkut ystävistäni – usein paljon kuvaamani Tähtiotsa – intoutuivat puun oksalla istuen kertomaan minulle kujertaen elämäntarinoitaan.

    Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä seuraavina vuosina kuukkelieni määrä tipahti ensin neljään, sitten kolmeen. Tuossa vaiheessa katosi suureksi surukseni myös ystäväni Tähtiotsa, jota olin kuvannut neljänä edellisenä vuonna. Tämän jälkeen meni vain vuosi siihen, että lintuja oli jäljellä vain kolme. Viime syksynä niitä oli kuitenkin enää kaksi, ja nyt joulun jälkeen yksi.

    Se, mitä yksin jääneen kuukkelin kumppaneille oli tapahtunut, on arvoitus, mutta jotain pelottavaa sen on täytynyt olla, sillä aluksi se suhtautui minuun hyvin pelokkaasti. Niinpä minulta meni lähes viikko sen luottamuksen voittamiseen. Nyt se on kuitenkin alkanut kertoilemaan minulle tarinoita, ja lepäilipä se kerran jo pitkän tovin täysin näkyvillä muutaman metrin korkeudella läheisen männyn oksalla.

    Liekö syynä ollut myötätuntoni linnun yksinäisyyttä kohtaan vai vain vilkas mielikuvitukseni, mutta pari päivää sitten sain ajatuksen katsoa, miten yksinäinen ystäväni suhtautuisi vastikään kollegaltani lahjaksi saamaani kuukkelien kaupallisen alalajin värikkääseen yksilöön (Perisoreus infaustus vivantti).

    Toistaiseksi – kuten videoltakin tulee ilmi – kahden sukulaisen kohtaaminen ei ole sujunut mutkattomasti. Ehkäpä kuukkelini kokee vieraan kilpailijakseen? Muut metsän asukkaat sen sijaan eivät juuri ole siitä juurikaan välittäneet, vaikka ovatkin pitäneet siihen selvän hajuraon.

  6. Katso kuinka leppälintu sheikkaa! Ja todella kauan.

    Kommentoi

    Tämä on yksi hauskimmista ellei hauskin muisto viime kesältä. Sain tuolloin nimittäin aivan yllättäen seurata nuoren leppälinnun kylvyn jälkeistä kuivattelua. Sen liikehdintä toi mieleeni siinä määrin sheikkaamisen eli shake-tanssin, että minun oli yksinkertaisesti tallennettava näkemäni. Erikoisinta itse tilanteessa oli kuitenkin se, että vaikka olen nähnyt sananmukaisesti lukemattoman määrän erilaisten lintujen kylpypuuhia, mikään aikaisemmin näkemäni lintu ei ole käyttänyt itsensä kuivaksi puistelemiseen näin pitkää aikaa.

    Yleensä toimenpide on nimittäin kestänyt vain muutaman sekunnin, kun tällä kertaa homma kesti yhtäjaksoisesti noin minuutin. Valitettavasti en aluksi ymmärtänyt kuvata tilannetta, sillä en voinut mitenkään aavistaa leppälinnun kuivattelevan itseään noin kauan. Vasta sitten, kun lintu oli puistellut höyhenpukuaan jo jonkin aikaa, ymmärsin näkeväni jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt ja ryhdyin sitä sitten kuvaamaan. Kaiken kaikkiaan onnistuin kuitenkin saamaan taltioitua yli 40 sekuntia tuota nuoren leppälinnun hassunkurista tanssia.

    Se, että sain tämän hauskan tapahtuman tallennettua oli tietenkin sattumaa, mutta ei kokonaan. Linnun kylpypaikka Suonenjoella oli nimittäin Metla:n tutkimusaseman pihassa, joka taas on ollut jo vuosia yksi tärkeimpiä kuvauspaikkojani. Niinpä jo kauan sitten huomasin, että erääseen kohtaa öljysorapintaista pihaa muodostuu aina sateiden jälkeen suuri matala vesilammikko, jossa alueen linnut säännöllisesti iltaisin kävyvät puhdistautumassa. Tätä tietoa olen sitten mahdollisuuksieni mukaan käyttämään hyväkseni.

  7. Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017

    Kommentoi
    harmaahaikara,lentaa,tyyrinvirta,rautalampi

    Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.

    Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia  jo toisena peräkkäisenä kesänä.

    Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)

  8. Hetki havumetsien papukaijan, pikkukäpylinnun perhe-elämää

    Kommentoi

    Olen nyt muutaman viikon aikana saanut useamman seurata pikkukäpylintuja (loxia curvirostra), joita voisi hyvällä syyllä kutsua Suomen havumetsien papukaijoiksi: Linnuillahan on papukaijamaisen lyhyt ja käyrä nokka, ja lisäksi  aikuiset linnut ovat värikkäitä kuin papukaijat.  Ulkonäköjensä yhteneväisyydestä huolimatta lajit eivät kuitenkaan ole mitään sukua toisilleen.

    Valitettavasti useimmat meistä eivät koskaan ole päässeet nauttimaan lajin kauneudesta, sillä se viettää suuren osan ajastaan korkealla mäntyjen latvaosissa syömässä kävyistä esiin kaivamiaan siemeniä.

    Lyhyellä videolla viisihenkinen pikkukäpylintu on ruokailemassa suuren sembramännyn latvustossa. Perheeseen kuuluu punasävyinen koiras, kellanvihertävä naaras sekä kolme harmaata, voimakkaasti viirullista nuorta lintua.

    Videon lopuksi harvinainen hetki, kun yksi perheen nuorista on laskeutunut maahan kylpeäkseen pienessä vesilätäkössä.

  9. Näe läheltä kuinka harvinainen Siperian pähkinähakki käyttää suurta nokkaansa kuin kirvestä

    Kommentoi

    Saada nähdä aivan lähietäisyydeltä kuinka pähkinähakki käsittelee sembramännyn käpyä, on itselleni uusi kokemus, jonka mielelläni jaan myös muille. Etenkin kun vasta läheltä kuvatulta videolta voi nähdä sen voiman, jonka pähkinähakki joutuu tuottamaan päästääkseen nokallaan käsiksi sille elintärkeisiin sembran siemeniin.

    Mahdollisimman suuren iskuvoiman tuottaakseen lintu ei nimittäin usein ainoastaan ojenna koko ylävartaloaan mahdollisimman suoraksi vaan myös ojentaa jalkojaan iskun tehostamiseksi.  On kuin katsoisi  kirvesmiestä hakkamaamassa halkoja. Lastut vain lentävät.

    Mahdollisuus tarkkailla tätä upeaa lajia läheltä on tarjonnut myös toisen uuden tiedon: Hakatessaan hurjana käpyä puun oksalla pähkinähakki ei aina onnistukaan saamaan kaikkia siemeniä suuhunsa, vaan usein siemenet tippuvat alas maahan. Tätä lintu ei kuitenkaan jää murehtimaan vaan jatkaa kävyn pommittamista uusien siementen toivossa.

    Hakki ei edes kävyn loppuun käsiteltyään yleensä syöksy menetettyjen siementen perään, vaan käy hakemassa itselleen uuden korkkaamattoman kävyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pähkinähakki tuhlaisi siemeniä. Ei todellakaan, sillä lajille on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ylivertainen muisti, jonka avulla se pystyy vielä kuukausienkin jälkeen erehtymättä noutamaan aiemmin tuhansiin eri kätköihin varastoimansa siemenet.

    Taustatietoja

    Pähkinähakit – graafisen kauneutensa takia yhdet suosikkilinnuistani – ovat muutaman vuoden tauon jälkeen täällä taas. Eivät toistaiseksi vielä yhtä lukuisina kuin joinakin aikaisempina vuosina, jolloin Suonenjoen Metlalla (nyk. Luke) lintuja tavattiin yli kaksikymmentä.

    Nyt muutaman viime päivän aikana hakkeja on ollut paikalla enimmillään neljä kappaletta, mutta toivo suuremmasta yksilömäärästä elää, sillä Metlan sembramäntyjen käpymäärä on todella runsas. Toisaalta mahdollisuus saada nähdä kovin suurta pähkinähakkiryntäystä näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, sillä toistaiseksi ei valtakunnassa ole merkkejä mistään suuresta idästä tulevasta muuttoaallosta.

  10. Paljastan rokkikikkani joka auttaa varisten kuvaamisessa

    Kommentoi

    Varis on älykäs ja useimmiten hyvin varovainen.  Huomatessaan joutuneensa tarkkailun kohteeksi se yleensä aina pakenee, mikä tekee sen kuvaamisesta lähietäisyydeltä hyvin haastavaa. Itselläni ei ole ollut useaan vuoteen tarvetta kuvata variksia, joten ehdin kesän kuluessa jo lähes turhautua Suonenjoen entisellä jätevedenpuhdistamolla viihtyvien varisten onnistuessa aina väistämään kameraani.

    Elokuussa sitten onneksi muistin jo toistakymmentä vuotta sitten keksimäni kikan, jolla olin onnistunut tuolloin kuvaamaan niin variksia, harakoita kuin mustavariksiakin.

    Ongelmahan minun tapauksessani juontuu siitä, että hyvin usein kuvaan käyttäen autoani piilokojuna. Niinpä kun lähestyn variksia, ne karkaavat.  Jos olen onnistunut pääsemään kuvausetäisyydelle ja sammutan autoni tärinän poistamiseksi. Varikset karkaavat. Jos taas käynnistän auton uudelleen, vaihtaakseni kuvakulmaa tai kuvausetäisyyttä. Varikset karkaavat.

    Kikkani on tämä: Avaan auton ikkunat ja laitan autoradion soittamaan musiikkia HYVIN KOVAA jo hyvissä ajoin, ennen kuin lähestyn variksia. Kun olen sopivalla kuvausetäisyydellä, pysähdyn, mutta en sammuta auton moottoria, vaan annan sen käydä vielä vähän aikaa. Koko tuon ajan tarkkailen varisten käytöstä.  Jos linnut näyttävät rauhallisilta, sammutan moottorin.

    Autoradiota ei ole kuitenkaan tarvetta sammuttaa, ellen kuvaa videolle ja haluan saada taltioitua myös kuvaushetken äänet. Toisaalta ainakin omat kamerani pitävät valokuvatessa niin kovaa ääntä, että autoradion mykistäminen ei ole järkevää. Etenkin jos kuvausetäisyys on hyvin lyhyt.

    Oman kokemukseni mukaan kaikki sellainen musiikki, josta ei kuulu selvästi ihmisen lauluääni, toimii parhaiten. Niinpä olen käyttänyt niin rokkia kuin klassistakin musiikkia tähän varisten huomion hämäämiseen.

    Yllä olevan videon variksen kylpykohtausta kuvatessani autoradio soitti eteläamerikkalaista musiikkia koko kylpyhetken ajan. Kuvausetäisyys oli parikymmentä metriä.

    Videon toinen klippi, jossa varis syö jotain löytämäänsä herkkua, on sitten kuvattu huomattavasti lähempää. Vain noin seitsemän metrin päästä. Tällä kertaa sammutin autoradioni lähes heti kuvauksen alettua.  Tämä ei häirinnyt kuitenkaan lintua, vaan onnistuin kuvaamaan sitä yhteensä lähes minuutin.

    Musiikkia on siis kuvaustilanteissa käytetty ”merkityksettömänä meluna” peittämään muita variksia mahdollisesti pelästyttäviä ääniä. Toisaalta on kiehtovaa ajatella, että ehkäpä varikset pitivätkin soittamastani musiikista ja käyttäytyivät siksi poikkeavan rauhallisesti.  Tästäkin minulla on omakohtainen kokemus hoitaessani pientä Vaakku-varista omassa työhuoneessani nelisen vuotta sitten. Vaakkuhan tykkäsi kuunnella Edit Piafia.

    Videolla kuultava musiikki ei tekijänoikeudellisista syistä ole samaa kuin, se mitä varikset kuvaustilanteissa kuulivat. Onneksi sain luvan käyttää 80-luvulla syntyneen suonenjokelaisen Gonzo –bändin  ’Suuntana Suonenjoki’ –kipaletta, mistä olen heille hyvin kiitollinen.  Äänitin kappaleenollessani kutsuvieraana heidän mahtavassa ”paluukonsertissaan” Suonenjoella syksyllä 2013.

    Gonzo Facebookissa

    Suuntana Suonenjoki, Gonzon konserttitaltionti samalta keikalta videolla.