Kategorian VARPUSLINNUT Arkisto

  1. Näe videolta kuinka harakka hautoi kiviä. Peräti kahteen eri otteeseen.

    Kommentoi

    Viime touko- ja kesäkuussa sain todistaa erään harakan todella poikkeuksellista käytöstä. Se hautoi kiviä, joita se syystä tai toisesta piti omina muninaan.  Kaiken lisäksi tämä suonenjokelaisen omakotitalon pihaharakka yritti kivien hautomista kahteen eri otteeseen. Erikoinen oli myös harakan pesä, sillä se ei ollut puuhun tai pensaaseen taidokkaasti risuista rakennettu katettu pesä, vaan pihanurmikolla ollut matala painauma, jonka pohjalla oli kiviä.

    Ensimmäisen toukokuun puolivälissä aloittamansa hautomisurakan harakka joutui kuitenkin keskeyttämään sään ensin viilennettyä ja muututtua hyvin sateiseksi. Tällöin sen aivan piharakennuksen seinustan lähellä olevan pesän peitti vesi, ja harakan oli pakko hylätä pesänsä.  Tämä olikin järkevää, sillä myöhemmin maahan satoi kaiken lisäksi muutaman sentin lumikerros. Videolla tästä todisteena kalalokki, joka jatkoi hautomistaan lumen keskellä vain parin kilometrin päässä videon harakan pesästä.

    Ensimmäisen haudonnan keskeytymisestä ei  sisukas harakka kuitenkaan lannistunut, vaan aloitti täysin yllättäen uuden hautomisyrityksen kesäkuussa pari viikkoa myöhemmin.  Samalla paikalla, samoilla kivillä kuin aiemmallakin kerralla. Vaikka tällä kertaa kylmyys ja sade eivät enää haitanneet sen yritystä, ongelmaton se ei silti nytkään ollut. Päinvastoin. Nyt harakka joutui hautomaan ilman minkäänlaista suojaa polttavalta auringonpaahteelta.

    Kaiken lisäksi ilman kumppaninsa tärkeää apua.  Harakoillahan vain naaras hautoo, kun taas koiras huolehtii sen ruokahuollosta haudonnan aikana.  Koiraan olikin nähty käyvän hautojan luona ensimmäisen haudonnan aikana toukokuussa, mutta nyt paljastui aika nopeasti, että ”emo” ilmeisesti joutui hautomaan kiviään ilman ruokaa tai edes mahdollisuutta käydä nopeasti nauttimassa juotavaa.

    Niin mielenkiintoista kuin olisi ollut seurata tätä erikoista tapahtumaan pidempäänkin, tässä tilanteessa oli vain yksi oikea ratkaisu ”hullun hautojan” terveyden takaamiseksi: pesinnän keskeyttäminen.

    Sitä ennen kuitenkin toteutettiin lyhyt ”käyttäytymistieteellinen” koe: Pesään laitettiin tavallinen kananmuna, jotta nähtäisiin, miten harakka reagoisi tähän uuteen munaansa. Söisikö se munan, vai hyväksyisikö se tämän omakseen ja hautoisi sitä kuten muitakin ”muniaan”.  Tulos: harakka hyväksyi kyselemättä munan omakseen, vaikka täysin valkoisena se oli aivan erinäköinen ja jopa suurempi kuin pesänsä muut ”munat”.

    Lähes heti tämän selvittyä ja saatuani dokumentoitua videolle kananmunan haudonnan, koe sitten lopetettiin ja pesän päälle asetettiin peltinen sanko. Nähtäväksi jää, mitä ensi kesänä tapahtuu.

  2. Harakka nautti salaa punaviiniä perhosbaarissani – Todisteena video

    2 Kommenttia

    Kesäkuun puolivälissä viime kesänä sain seurata nuoren harakan hyvin epätavallista käytöstä pihassani. Tämä nuorukainen paljastui nimittäin punaviinin ystäväksi, sillä se kävi nauttimassa perhosbaarini punaviinistä, banaanista ja hunajasta tehtyä cocktailia. Kutsumaton baarivieraani paljastui kuitenkin vasta kun se kerran sattui käymään baarissani keskellä päivää. Siihen saakka se oli ilmeisesti käynyt parin viikon ajan salaa maistelemassa perhoscocktailiani aamun varhaistuntien aikana.  Tämän se oli siis onnistunut tekemään ilman, että minulla oli mitään aavistusta, kuka oli tyhjentänyt lasisen cocktailpurkin ja jopa nakellut sitä ympäri pihaa. Jossain vaiheessa jopa pidin syyllisenä usein pihassani vierailevaa kissaa.

    Nähtyäni nuoren harakan itse teossa, päätin tietenkin yrittää dokumentoida sen erikoisen käytöksen. Suureksi harmikseni en kuitenkaan onnistunut kuvaamaan baarivierastani kuin yhden kerran. Sen tarkkasilmäinen emo näet huomasi nopeasti kiinnostukseni poikasensa puuhiin ja varoitti sitä joka kerran nähdessään pienintäkin epäilyttävää liikettä kuvausta varten pystyttämässäni piilokojussa.  Tätä en silti suuremmin murehtinut, sillä nuoren harakan terveys oli tärkeämpi kuin omat kuvaustarpeeni.  Niinpä suljin perhosbaarini melko pian tämän jälkeen avatakseni sen uudestaan vasta loppukesällä.

    Loppukesän baarini oli kuitenkin suunniteltu täysin ”harakkavapaaksi”, joten nuori harakka ei pystynyt enää jatkamaan itselleen epäterveellistä harrastustaan. Halua siihen siltä ei kuitenkaan ilmeisesti olisi puuttunut, sillä löysin syrjään nostamani tyhjän baaripurkkini pari kertaan aivan eri paikasta kuin, mihin olin sen jättänyt.

  3. Älykkäänä pidetty varis ei selvinnyt peilitestistä vaan puri vihastuneena itseään jalasta

    Kommentoi

    Varista on pidetty yhtenä älykkäimmistä eläimistä. Onpa joissakin melko viimeaikaisissa tutkimuksissa löydetty todisteita siitä, että varis voisi olla jopa yhtä älykäs kuin 7-vuotias lapsi. Monille muille älykkäinä pidettyinä eläimille varis kuitenkin häviää klassisessa peilitestissä, jota yleisesti käytetään tutkittaessa, mitkä eläimet ovat tietoisia itsestään.  Eläimen kykyä tunnistaa itsensä peilistä pidetään nimittäin yhtenä älykkyyden mittarina. Ja tässä älykkyystestissä varikset – päinvastoin kuin harakat – eivät ole koskaan kunnostautuneet.

    Eivät myöskään minun pihavarikseni, joita seurasin lähes päivittäin eräässä vaiheessa viime huhtikuussa. Tämä ei kuitenkaan alun perin tarkoitus, mutta kun olin kerran nähnyt yhden variksen käyttäytyvän aggressiivisesti omaa peilikuvaansa kohtaan, jäin variskuumeen valtaan ja päätin yrittää saada taltioitua videolle niiden erikoista käyttäytymistä peilin edessä.

    Helppoa varisten kuvaaminen ei ollut, sillä varikset  – kuten muutkin varislinnut –  reagoivat hyvin nopeasti kaikkeen havaitsemaansa epämääräiseen liikkeeseen lähellään. Etenkin kameran objektiivin linssistä tuleva pienikin heijastus saa ne useimmiten nousemaan heti siivilleen ja pakenemaan. Lopulta kärsivällisyyteni kuitenkin palkittiin, ja sain kuin sainkin vangittua videolle tilanteita, joista käy mielestäni selvästi esille se, ettei varis todellakaan ymmärrä peilissä näkemänsä linnun olevan se itse. Erinomaisena esimerkkinä oheinen video, jolla varis puree useamman kerran omaa jalkaansa, nokkii peilikuvaansa ja ärhentelee muutenkin peilissä näkemälleen lajikumppanille.

    Huom! Tällä kertaa videolla kuultavat äänet eivät ole aitoja kuvaustilanteessa äänitettyjä, sillä video on kuvattu sisätiloissa ikkunalasien lävitse.

    P.s. Tarkoitukseni on myöhemmin julkaista muuta kevään aikana kuvaamaani materiaalia, josta käy ilmi, miten jotkin muut lajit reagoivat peilien läsnäoloon.

    Lähteitä:

    BBC: Crows could be the smartest animal other than primates

    Corvid Research Blog: “Mirror, mirror on the wall

    The Journal.ie: Crows are just as clever as some seven year olds

    The Science Times: Are Crows the Smartest Birds on Earth

    Yale University, Human Relations Area Files: The Intelligent Crow: Exploring Human-Animal Relationships Cross-Culturally

  4. Opi tunnistamaan satakieli ja sen ääni – Kuuntele kuinka satakieli laulaa yöllä

    Kommentoi

    satakieli, thrush nightingale, rossignol progné, luscinia luscinia, Sprosser

    Satakieli (Luscinia luscinia) on pieni (n. 16 cm) lintu, vain vähän monille tututumpaa punarintaa kookkaampi. Pitkiä hoikkia jalkojaan lukuun ottamatta satakieli on ulkonäöltään hyvin vaatimaton ilman mitään silmään pistäviä tunnusmerkkejä: selkä harmahtavanruskea, vatsa harmaanvalkea ja rinnassa epäselviä harmaita kuvioita.

    Satakieli tunnistuskuva

    (more…)

  5. Keltanokkaliitäjien äänekäs yökonsertti – Yksi Azorien kauniin luonnon monista yllätyksistä

    Kommentoi

    Keskellä Atlantia sijaitseva mutta Portugalille kuuluva Azorien saariryhmä on oikea paratiisi linnuista ja luonnosta kiinnostuneelle. Mikä parasta, Azorien hyvin leuto ilmasto on kuin tehty luontomatkailuun. Siellä lämpötilat eivät nimittäin koskaan nouse tukalan kuumiksi, mutta myöskään vilua ei siellä tarvitse kärsiä. Tästä kiitos Golf-virran läheisyyden, jonka seurauksena vuoden aikana keskilämpötila vaihtelee 13 ja 22 asteen välillä.

    Azorien maisema om monin paikoin hyvin kumpuilevaa.

    Azorien vihreitä rinteitä.

    Itse kävin huhtikuussa 2018 São Miguelin saarella, joka on saariryhmän saarista suurin, vaikkei sekään voi koollaan kehuskella. Pituutta saarella vain noin 63 km, ja leveyttä 8-15 km. Saaren itseäni suuresti viehättänyt ominaisuus oli kauniin vihreä luonto. Siinä on paljon yhtäläisyyttä Madeiran luonnon kanssa, mutta sieltä puuttuvat lähes kokonaan vaikeakulkuiset jyrkät vuorenrinteet. Siellä ei myöskään ole ärsyttävän suuria turistimassoja, sillä – näin minulle ainakin paikallinen opas kertoi – Portugalin valtion on rajoittanut saarella käyvien ulkomaisten turistien määrää. (more…)

  6. Näe ja kuule keskustelutuokio lumisessa metsässä kuukkeliystävieni kanssa

    Kommentoi

    Tällä reilu viikko sitten kuvaamallani videolla nähdään kaksi neljästä kuvaushetkellä seurassani olleesta kuukkelista. Olen seurannut tämän syrjäisen metsäalueen kuukkeleiden elämää vuodesta 2011 lähtien, ja onnistunut saavuttamaan niiden luottamuksen siinä määrin, että usein kestää vain joitakin minuuttia siihen, kun ne tulevat katsomaan, mitä hyvää olen niille sillä kertaa tuonut.

    Ehkäpä ne viisaina varislintuina ovat ymmärtäneet sen, etten jätä niille mitään syötävää poistuttuani paikalta. Tämän teen niiden oman turvallisuuden takia.

    Ohjeen toimia näin antoi aikoinaan minulle tunnetuin kuukkelien kuvaajamme ja niiden suojelija Hannu Siitonen, jolta kyselin neuvoja kuukkelien kuvaukseen. Tällöin hän muun muassa varoitteli minua olemaan perustamatta pysyvää ruokintapistettä, sillä sellainen usein koituu kuukkelien tuhoksi. Niiden viholliset, etenkin kana- ja varpushaukat, saattavat nimittäin hänen mukaansa oppia yllättävän nopeasti käyttämään ruokintapistettä omaksi hyödykseen. (more…)

  7. Lintuvuoteni 2019 videon helmi on harvinainen valkopäätiainen

    5 Kommenttia

    Tällä jo perinteeksi muodostuneella videokoosteella menneestä luontovuodestani on yhteensä 50 videolle kuvaamaani lintulajia, jotka nähdään pääosin siinä järjestyksessä, kuin ne ensimmäisen kerran vuoden aikana kuvasin. Näin toivon myös suomalaisen luonnon vuotuisen kiertokulun eri vuodenaikoineen tulevan mahdollisimman hyvin esille erilaisine sääilmiöineen.

    Niinpä tälläkin videolla on hyvin nähtävissä vuoden 2109 kevään kaksi takatalvea ja niiden linnuille  – etenkin pienille  – asettama haaste ravinnon löytämiseksi paksun lumipeitteen alta. Kaikki niistä eivät äkillisestä talven paluusta selvinnetkään. Etenkin jälkimmäinen takatalvi oli kohtalokas todella suurelle määrälle linnuille ainakin Pohjois-Savossa.

    Myös videoiden äänet ovat yhtä lukuun ottamatta samalta vuodelta. Lähes kaikki autenttisia, kuvaustilanteissa taltioituja. Kuten aiemmin kustakin lajista videolla on vain yksi otos, jolla kyseistä lajia voivat edustaa niin eri-ikäiset kuin myös kumpaa tahansa sukupuolta edustavat yksilöt tekemässä erilaisia – toivottavasti usein – mielenkiintoisia asioita. Lisäksi lajia videokoosteella voi edustaa niin yksittäinen lintu kuin useamman linnun ryhmä tai parvi.

    Vaikka kuvattuja lajeja on huomattavasti kahta aiempaa vuotta vähemmän, niistä kuitenkin löytyy kolme aikaisemmin videolle kuvaamatonta lajia: suosirri, laulurastas ja ”videon helmi” valkopäätiainen, joka on maassamme harvinainen itäinen vieras. (more…)

  8. Opi tunnistamaan harvinainen valkopäätiainen videon ja kuvien avulla

    Kommentoi

    Videon harvinainen valkopäätiainen (Cyanistes cyanus) vieraili viime vuoden marraskuun lopulla muutaman päivän ajan Tervon Talluskylässä Pohjois-Savossa.  Tämä kotoisen sinitiaisemme kalvakan kaunis serkku muistuttaa melkoisesti sinitiaista, mutta se on silti helposti erotettavissa sukulaisestaan.

    valkopäätiainen,cyanistes cyanus,azure tit,lasurmeise

    Valkopäätiainen ja sinitiainen.

    Valkopäätiaisen pää, posket ja koko alapuoli ovat lähes puhtaan valkoiset. Samoin sen siivessä on selvästi havaittava valkea siipijuova, ja sen levitetty pyrstö on laidoiltaan leveälti valkoinen. Päältä valkopäätiainen on pääosin tyylikkään sininen tai harmaansininen. (more…)

  9. Näe kuinka kevään toinen luminen takatalvi koetteli juuri palanneita muuttolintuja

    Kommentoi

    Enpä olisi kuukausi sitten vielä uskonut, että voisin toisen kerran saman kevään aikana todistaa muuttolintujen elämää äkillisen takatalven keskellä. Näin kuitenkin kävi keskisessä Suomessa viime huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin jo pidemmän aikaa vallinnut todella lämmin kevät vaihtui yhdessä yössä koleaksi talveksi. Samalla jo lumeton maisema sai jälleen paksun lumipeitteen.

    Edellinen, huhtikuun toisella viikolla alueen yli vyörynyt takatalvi ei tiettävästi aiheuttanut juurikaan lintukuolemia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Nyt juuri takatalvea edeltävällä viikolla alueelle oli nimittäin saapunut merkittävä määrä uusia muuttolintulajeja, joista etenkin pienet hyönteissyöjät olivat todella hätää kärsimässä, sillä luminen ja osin jäätynytkin maa vaikeutti niiden ravinnonhankintaa huomattavasti, osalle teki sen jopa mahdottomaksi.

    Tänne juuri ennen takatalvea ehtineille pienille hyönteissyöjille tilanne oli katastrofaalinen sen takia, että monet niistä olivat ehtineet muuttomatkallaan kuluttaa suurimman osan, ellei kaiken, ihonsa alle muuttoa varten varastoimastaan rasvasta. Tilanteen vakavuus valkeni minulle itseni viimeistään siinä vaiheessa, kun sain paikallislehtemme luontopalstani lukijoilta useita ilmoituksia useista kuolleina löytyneistä linnuista, joista suurin osa punarintoja ja kivitaskuja. (more…)

  10. Koskikara nappaa kalan ja mätkii sitä jäätä vasten

    Kommentoi

    Vähän aika sitten minulla oli täysin yllättäen tilaisuus todistaa hyvin erikoista tilannetta vain muutamien metrien päästä: Koskikara saalisti joesta pienen kalan – mahdollisesti kivisimpun poikasen – jota se ryhtyi mätkimään jäätä vasten niin tarmokkaasti, että saatoin jopa kuulla, kuinka sinttiparka iskeytyi jäähän kerta toisensa jälkeen. Tämän kovin väkivaltaisen näköisen toimintansa koskikara keskeytti lähinnä vain kastaakseen kalan välillä veteen. Jälkimmäisen toiminnan tulkitsin siten, että koskikara tällä tavalla pyrki pitämään saaliinsa sulana hyytävässä kylmyydessä. Pakkastahan kuvauspaikalla oli -25C, mikä näkyy hyvin videolla ohikiitävinä pakkashuurupilvinä.

    Tämä ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen kerta, kun sain todistaa koskikaran syövän hyönteisten sijasta kalaa. Edellisellä kerralla kuvausetäisyys oli tosin huomattavasti suurempi, mistä syystä en tuolloin uskaltanut edes arvuutella saaliskalan lajia.

    Tiesitkö muuten, että koskikaralle Suomeen talveksi tulo on kuin meille etelänloma, sillä niin täydelliseesti sopeutunut koskikara on pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Itse asiassa lintu ei kestä kovinkaan korkeita lämpötiloja. Koskikarat eivät esim. selviäisi hengissä meilläkin joskus kesäisin tavattavissa 36C-asteen lämpötiloissa, jos ne eivät voisi viilentää itseään seisomalla jalat upotettuina huomattavasti ilmaa kylmempään veteen. (more…)