Maassamme yleinen keltasirkku (Emberiza citrinella) laulaa usein näkyvällä paikalla korkella puun latvassa, joten itsevarmuuden puutteesta lintua ei voi syyttää.
Keltasirkku ei ole kuitenkaan varsinainen mestarilaulaja, eikä sen melko lyhyt korkealta alkava mutta loppua kohti laskevaa säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii” kuulosta kovinkaan voimakkaalta. (more…)
Harmaasieppo männyssä
Luonnossa tapahtuu juuri nyt mitä ihmeellisimpiä asioita, niistä ehkä myöhemmin.
Nyt lyhyesti kaiken kiireen keskeltä tarkoituksellisesti toisistaan poikkeavia tuoreita kuvia, joista näkyy selkeästi tärkein tapahtunut muutos:
Hyönteissyöjät ovat palanneet.
Mikä itsestäni hauskaa, muttei merkityksellistä, on se, että kuvien harmaasieppo ja pensastasku ovat lähes ensimmäisiä Pohjois-Savossa havaittuja yksilöitä. (more…)
Sinirinta, luscinia svecica
Tänään oli pitkä kuvauspäivä: Vietin kuusi tuntia erakkoelämää naamioverkkojen takana.
Koska minulla on myös muuta elämää valokuvauksen lisäksi – ihan totta – minun on ajanpuutteen takia nyt tyytyminen näyttämään parin viime päivän satoa. (more…)
Viikonloppuna silmiini sattui eräällä piharuokinnalla paikallaan liikahtamatta jököttävä keltasirkku.
Asiaa tuntemattoman silmiin pyöreän pörhöinen lintu olisi varmaan näyttänyt hellyttävän kauniilta, mutta valitettavasti totuus linnun kunnosta oli jotain muuta:
Hyvin todennäköisesti lintu sairasti salmonelloosia. (more…)
Koska ihmisen on hyvä olla joskus muualla kuin kotonaan, niin minäkin karistan viikoksi pihani lumet kengänpohjistani.
Ennen sitä kuitenkin täytyy muistaa täyttää lintujen ruokinta-automaatit, jotteivät siivekkäät ystäväni jää hätää kärsimään isännän poistuessa teille tietymättömille.
Viime päivinä on tosiaan tullut kuvattua kohtuullisesti, koska ei ole mitään varmuutta, milloin seuraavan kerran pääsen hyödyntämään pakkasen luomia kuurankukkia lintukuvissani.
Alla olevat kuvat ovat jo muutaman päivän vanhoja. Itse asiassa ne on kuvattu samoina päivinä kuin edellisen blogini sinitiaiset.
Tällä kertaa lajeina ovat ykkåä olevan talitiaisen lisäksi keltasirkku, pikkuvarpunen sekä töyhtötiainen. (more…)
Keltasirkku on meille kaikille kovin tuttu laji, onhan se yksi runsaslukuisista lajeistamme.
Lajin runsaudesta huolimatta, keltasirkku ei ole koskaan minua henkilökohtaisesti kuvauskohteena viehättänyt siitä yksinkertaisesta syystä, että poislukien joidenkin koirasyksilöiden voimakkaankeltaisen värityksen lintu on melko mitäänsanomattoman värinen.
Myöskään linnun muoto ei ole erityisen kuvauksellinen kuin kovilla talvipakkasilla, jolloin ne ovat hauskan pyöreitä ja pörröisiä.
Eilen vastaani kuitenkin tuli niin kauniin keltainen keltasirkku, että se väkisinkin herätti mielenkiintoni. Onni onnettomuudessa oli se, että aurinko paistoi kuvauspaikalle vielä täydellä terällä aiheuttaen vaikeasti hallittavan kontrastiongelman, mutta samalla myös mahdollisti esim. voimakkaiden tuulenpuuskien heiluttamalla oksalla istuvan linnun kuvaamisen.
Keltasirkkukoiras etsi ravintoa pellosta.
Valon puute on valokuvaajalle tietenkin turhauttavaa.
Itse en ole juuri kuvia ottanut kahteen viikkoon.
Viikko sitten näin kuitenkin jotain, jota oli pakko yrittää ainakin dokumentoida.
Kyseessä oli nimittäin tilanne, jota olen vuosien mittaan yrittänyt kuvata aina, kun tilanne on vastaan tullut.Nyt puhun tietenkin kylpevistä linnuista.
Tällä kertaa kuvaaminen oli välttämätöntä täysin riittämättömästä valosta huolimatta, sillä tilanne oli minulle kahdellakin tavalla uusi:
Ensinnäkin minulla oli mahdollisuus kuvata ensimmäistä kertaa yhtä itselleni tärkeistä lajeista, pikkuvarpusta, tässä intiimissä tilanteessa.
Kuva: Pikkuvarpunen kylpee jäisessä sohjossa.
Huom! Joissakin artikkelissa mainitut linki galleriaani eivät enää toimi, sillä viimeisen kotisivuuudistuksen yhteydessä galleria poistettiin.
Räkättirastas : Kuvia viime talvelta ja tältä syksyltä. Talvikuvista useimmat otettu yli 20 asteen pakkasessa värjöttelevästä linnusta.
Kuva: Talvehtiva räkättirastas tyrnipensaassa.
Viime päivien kuvasato on ollut melko kirjava, mutta kuvamäärät pieniä. Suurin osa luontokuvaukseen käytetettävissäni olevasta ajasta on mennyt uusien kuvauskohteiden etsintään.
Jonkin verran olen ehtinyt kuvaamaankin. Ensimmäinen kuvauskohteeni on ns.pakkopulla eli kalalokki, jota olen kuvannut todella vähän, vaikka lehtipakinoissani tämänkin lajin kuville olisi ollut käyttöä. Nyt yksi lintu tuli kuitenkin sattumalta sopivalle kuvasuhollille, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Tuloksena tavallisia lintukuvia, joissa ei ole mitään muuta katsottavaa kuin itse kalalokki. Monille kuvaajille se riitää, mutta itse en saa juuri minkaaänlaista tyydytystä tämänkaltaisista kuvista.
Kalalokki kiljuu.