Kategorian NISÄKKÄÄT Arkisto

  1. Mikä on näiden videon kolmen erivärisen jäniksen tulevaisuus ilmastonmuutoksen kourissa??

    Kommentoi

    Tasan kuukausi (6.5. 2018) sitten huomioni kiinnitti kolme lähekkäin keväisellä suopellolla ruokailevaa mutta hyvin erinäköistä jänistä. Erikoinen näky sai minut pohtimaan syytä niiden turkkien erilaisuuteen ja millainen yhden niistä – vielä lähes täysin valkoista talviturkkia kantava yksilö – tulevaisuus ehkä olisi:

    Ihmisen toiminnallaan käynnistämä Ilmastonmuutos ei ole tasapuolinen vaikutuksiltaan niin meille ihmisille kuin eläimillekään. Aivan kuten meidän ihmisten keskuudessa, myös eläinten joukossa on tässä suhteessa niin häviäjiä kuin hyötyjiäkin. Tosin niiden, jotka ovat ilmaston lämpenemisessä voiton puolella, ilo voi jäädä hyvin lyhytaikaiseksi.

    Valitettavasti aivan liian monet meistä eivät edelleenkään ota vakavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia luonnossa. Tähän on moniakin syitä, joihin en mene sen syvemmälle.  On kuitenkin ilmeistä, että yksi vaikuttava syy ihmisten huolettomuuteen ilmastonmuutoksen suhteen on siinä, etteivät sen aiheuttamat muutokset eläin- tai eliökunnassa ole useinkaan helposti ja omin silmin nähtävissä, vaan asian ymmärtäminen vaatisi edes jonkinasteista tietämystä eri lajien kantojen koon muutoksista ja niihin vaikuttavista syistä . Tämä taas on joidenkin mielestä joko tylsää, tosiasioita väristelevää tilastotiedettä tai pelkkää tiedemiesten harhaanjohtavaa jargonia. (more…)

  2. Siilien sumopainiottelu ruuasta – Katso hauska video

    Kommentoi

    Siilit ovat suurimman osan aikaa hyvin rauhallisia, mukavia otuksia, mutta  ruokarauha näyttäisi olevan niillekin melko pyhä asia. Ainakin päätellen siitä, mitä siilien keskuudessa suositulla suonenjokelaisella siilien ruokintapaikalla on iltaisin usein saatu nähdä.

    Pihassa on kevään ja alkukesän kuluessa nimittäin ruokaillut parhaimmillaan jopa yksitoista söpöä siiliä. Tällöin yhteenotoilta ei aina ole voitu välttyä, vaikka näille nälkäisille ja toivotuille vieraille on ollut lähes kaikille ollut tarjolla oma ruokakuppinsa.

    Onneksi mitään kovin vakavia yhteenottoja ei ole pihassa sattunut, sillä siilit ovat useimmiten noudattaneet japanilaisen sumopainin sääntöjä: Voittaja on se, joka saa työnnettyä vastustajansa ulos painimatolta. Tämän jälkeen tuo onnellinen voittaja saa sitten ainakin jonkin aikaa nauttia ruokansa rauhassa.

    Kovin usein ei minulla olekaan ollut mahdollisuus kuvata siilejä pidemmän aikaa. Edellisestä kerrasta, jolloin kuvasin siilien soidinmenot alusta loppuun, on jo vierähtänyt peräti neljä vuotta.  Tuolloin julkaisemani videon siilien hauskoista parittelumenoista näet halutessasi tästä linkistä.

  3. Rauhallisia kevätiltoja metsäjäniksen seurassa – Videolla hellyttävimmät hetket

    Kommentoi

    Kun kesällä 2010 vietin lukemattomia iltoja metsäjäniksen seurassa, ajattelin, etten voisi enää koskaan saavuttaa vastaavaa luottamukseen perustuvaa suhdetta tähän luonnostaan hyvin arkaan eläimeen.

    En ole kuitenkaan ole enää yhtä vakuuttunut ennustukseni pitävyydestä, sillä olen nyt tavannut saman metsäjäniksen neljänä iltana, joista kolmena olen onnistunut jopa kuvaamaan sitä. Parin viime viikon aikana en ole sitä kuitenkaan tavannut, mutta en ole tilanteesta pettynyt, sillä olisi lähes lottovoittoon verrattava saavutus voittaa sen luottamus samassa määrin kuin kesällä 2010.

    Toisaalta voihan sama kuvio kuin silloinkin jälleen toistua: Kohtasin jäniksen ensimmäisen kerran toukokuussa, jolloin onnistuin kuvaamaan sitä vain kerran. Polkumme kuitenkin kohtasivat uudelleen loppukesällä, jolloin kuvasin sitä lähes 20 iltana. (Koko tarina on luettavissa Suomen Luonnon elokuun 6/2011 numerosta)

    Jänissuhteeni juuret juontavat lapsuuteeni

    Jänis on suomalaisista eläimistä se, johon minulla on aina ollut vahvimmat tunnesiteet. Juuret lähes lapsenomaiseen kiintymykseeni eläimeen ovat lapsuudessani, josta parhaimman osan vietin 50-luvulla Kuhmossa. Isäni oli tuolloin alipalkattu rajavartioupseeri, jonka oli pakko niin metsästää kuin kalastaa ahkerasti ruokkiakseen kuusihenkisen perheensä. Niinpä ei ollut lainkaan harvinaista, että ikkunamme ulkopuolella roikkui talvella useita valkoturkkisia pitkäkorvia. Ei siis ihme, että jänis nousi myöhemmin symboloimaan minulle onnellista lapsuutta. Etenkin sitä osaa lapsuudestani, jolloin ruokaa oli yllin kyllin. Sillä niin ei aina todellakaan ollut.

  4. Tarhatun naalin pako toi sille paremman jatkoelämän – Videolla hetkiä sen lyhyestä vapaudesta

    Kommentoi

    Kohtasin videolla näkyvän naalin aivan sattumalta ollessani matkalla kuvaamaan lintuja Rautalammin Rastunsuolle. Kyse oli todellakin pelkästä sattumasta, vaikka olin saanut päivää aikaisemmin lukijaltani puhelinsoiton hänen näkemästään oudosta valkeasta ketusta. Naali nimittäin sananmukaisesti jolkutteli vastaani tien laidassa. Se ei edes juurikaan hätkähtänyt autoani ohittaessani sen silmät hämmästyksestä ympyriäisinä.

    Kauan en kuitenkaan erikoista ilmestystä ihmetellyt, vaan käänsin nopeasti kuvakonini juoksusuunnan takaisin kohti mansikkakaupunkia. Tästä ei naali sen sijaan lainkaan tykännyt, vaan poistui tieltä kadoten puolijuoksua läheiseen metsään.

    En tilanteen saamasta käänteestä kuitenkaan masentunut, vaan ikuisena optimistina ajoin seuraavaan pienen tien liittymään ja jäin odottamaan. Ja odotin. Ja odotin….

    Eikä vartominen ei ollutkaan turhaa, sillä vain reilun puolen tunnin kuluttua eläin ilmestyi tien päässä olevan talon pihaan, jossa onnistuin sen sitten lopulta kuvaamaan. (more…)

  5. Suutelevat metsäkauriit – Hempeä jouluinen luontovideo täynnä sydänten lämpöä

    Kommentoi

    Tänä syksynä minulla on ollut suuri ilo peräti kaksi kertaa seurata metsäkauriiden toisilleen antamia hellyydenosoituksia. Ensimmäisellä kerralla, jolloin kaikki tapahtui kauniin lumisateen keskellä, kohtaus kesti vain pari minuuttia.

    Neljä päivää myöhemmin sain sitten todistaa kahden toisen metsäkauriin hempeää hetkeä. Tällä kertaa niiden rakkaudenosoitukset kestivät lähes keskeytymättä kymmenisen minuuttia. Eivätkä ne tuon herkän heteken aikana juuri näyttäneet suuresti välittävän viidestä muusta aivan niiden lähellä olleesta kauriista.

    Voin vain kuvitella, miltä noista kahdesta metsäkauriista tuossa tilanteessa tuntui. Joka tapauksessa minua niiden käytöksen seuraaminen ei ainakaan jättänyt kylmäksi. Itse asiassa minun täytyy rehellisesti myöntää, että olen harvoin, jos koskaan, lähtenyt kuvauspaikalta yhtä iloisin mielin.

    Toivottavasti Sinäkin saat jakaa edes osan tuolloin kokemistani tunteista tämän jouluvideoni välityksellä.

    Hyvää ja Onnellista Joulua!

  6. Metsäkauriiden rauhallista elämää talvipäivänä – Katso video

    1 Kommentti

    Kovin eivät ole viime aikoina kuvauskiireet vaivanneet, mistä kiitos suurimmalta osin lankeaa kurjille kuvaussäille. Ei ole aurinko paistanut, eikä kuu kumottanut. Päivisin on ollut yleensä niin pimeän harmaata, ettei ole tarvinnut miettiä ainakaan minkään lintujen kuvaamista. Niinpä olenkin yrittänyt keskittyä lähinnä metsäkauriiden kuvaamiseen, sillä niiden verkkaista liikehdintää on ollut mahdollista koettaa kuvata vähemmässäkin valossa.

    Kovin suuresta kuvausjuhlasta en silti ole päässyt kauriidenkaan kanssa nauttimaan, sillä useimpina päivinä en ole onnistunut näkemään niistä vilahdustakaan. Onneksi muutamana päivänä on kuitenkin kertynyt sen verran kuvamateriaalia, ettei motivaationi ole kokonaan hävinnyt.

    Mukava oli myös päästä kirjaamaan historiankirjoihin oma kaurisennätykseni eli yhdeksän kaurista samalla peltoaukealla samanaikaisesti.  Mikä parasta yksi niistä oli melkoisen komeat sarvet itselleen kasvattanut pukki. Valitettavasti vain tämä uroskauris oli sen verran ujoa sorttia, ettei sen kuvaamisesta tullut juuri mitään. Lyhyen videonpätkän onnistuin lopulta kuitenkin siitä todisteeksi saamaan.

    Metsäkauriiden kuvaaminen on toistaiseksi ollut muuten yllättävän tylsää puuhaa, sillä useimpina hetkinä ne eivät tee juuri mitään. Korkeintaan lonksuttavat leukojaan ruokaan jauhaessaan. Kaiken lisäksi ne silloin usein rötköttävät uneliaan näköisinä mahallaan lumihangessa. Yritä siinä sitten kuvata.

    Toisaalta lopulta liikkeelle lähtiessään ne toimivat niin nopeasti ja yllättäen, etten ole noissa tilanteissa saanut kuvattua kuin niiden valkoisina hohtavia peräpeilejä.  No toivossa on hyvä elää, kyllä se vielä joskus onnistuu.

  7. Kaksi metsäkaurista osoittaa sydämet sulattavaa rakastavaa hellyyttä toisilleen

    2 Kommenttia

    Muutama päivä sitten kuulin, että eräällä peltoaukealla, jolla olin muutaman kerran aiempina vuosina onnistunut kuvaamaan metsäkauriita, oli nyt jälleen nähty metsäkauriita. Kertojan mukaan ne eivät  olleet myöskään pelänneet pellon laidalla kulkevan tien liikennettä.

    Sinne siis. Tänään sitten sain lopulta aikaiseksi lähteä paikalle, ja toden totta, pellolla oli nytkin ruokailemassa kolme kaunista kaurista. Eivätkä ne todellakaan tuntuneet välittävän autostani tuon taivaallista. Niinpä seurasin niiden elämää – hyvin yksitoikkoista sellaista – aitiopaikalta parin tunnin ajan.

    Lähtiessäni paikalta valon vähennettyä metsäkauriit jäivät jatkamaan rauhallisina ruokailuaan. Seikkailu ei kuitenkaan loppunut tähän. (more…)

  8. Kettu haukkuu käheästi – Kuule ketun erikoinen ääni

    Kommentoi
    Kettu eläinpuistossa

    Karvaansa vaihtava kettu.

    Muutama päivä sitten sai kokea, jotakin jonka tulen varmasti muistamaan lopun ikäni: Olin ollut juuri kuvaamassa valkoposkihanhia ja pysäyttänyt autoni tien laitaan levätäkseni hetken. Yht’äkkiä kuulin kuitenkin jostain läheltä kovaa käheää haukuntaa, jollaista en ollut kuullut koskaan aiemmin.

     

    En osannut yhdistää ääntä mihinkään tuntemaani, joten päätin kävellä lähemmäksi ääntä saadakseni selville, mikä sen tuotti. Hämmästykseni oli suuri, kun lopulta sain näkyviini äänen lähteen: Se oli kaunis hoikka kettu, joka minulle tuntemattomasta syystä piti erikoista konserttiaan useiden minuuttien ajan vain noin 50 m päässä minusta ratapenkereellä. Valitettavasti vain en ollut ymmärtänyt ottaa mukaani kameraani enkä äänitallennintanikaan. Kun sitten lopulta sain välineeni haettua, ehdin juuri ja juuri tallentamaan ketun viimeiset haukut ennen sen katoamista tiheään kuusikkoon.

    Kuvaa sen sijaan en ehtinyt lainkaan ottamaan, mikä oli minulle kova pettymys, sillä en ole koskaan saanut tilaisuutta valokuvata tuota kaunista eläintä luonnossa. Niinpä yllä olevan kuvan karvaansa vaihtavassa ketusta olenkin ottanut jo vuosia sitten todennäköisesti Ähtärin eläinpuistossa. Paikasta en kuitenkaan ole aivan varma.

  9. Onko tämän videon eläin rusakko, metsäjänis vai jotain siltä väliltä

    Kommentoi

    Pari iltaa sitten silmiini sattui pienikokoinen jäniseläin, jota ensin pidin vaihtopukuisena metsäjäniksenä sen pienen koon, lumenvalkoisten laikkujen ja valkoisen hännän takia. Myöskään se korvat eivät näyttäneet riittävän pitkiltä ollakseen rusakon korvat.

    Toisaalta sen rinta oli rusakolle tyypillisen kellanruskea ja silmät keltaiset ilman häivähdystäkään tummuudesta.   Jos se taas olisi metsäjänis, sen silmäterienhän tulisi olla tumman punaruskeat. Niin ja  kuten yllä jo totesin, sen häntä oli kokonaan valkoinen. Rusakon häntähän on päältä musta.

    Noilla kriteereillä olisin itse valmis pitämään eläintä metsäjäniksen ja rusakon risteymänä eli hybridinä.  Toisaalta voin aivan hyvin olla väärässäkin, sillä sen verran vähän olen kummankaan eläimen kanssa ollut tekemisissä.

    P.s. Metsäjänis ja rusakko ovat muuten sen verran läheisiä lajeja, että niiden jälkeläiset ovat täysin lisääntymiskykyisiä. (more…)

  10. Kyllä minä olen ikävystyttävä – Jäniskin nukahti kesken kuvauksen lähes viereeni

    Kommentoi

    Onkohan minussa todellakin jotain vikaa, sillä videolla lopulta reporankana nukkuva metsäjänis ei ole ainoa eläin, joka on kokenut äkillisen tarpeen ryhtyä nukkumaan läheisyydessäni.

    Ihan kiva tietenkin eläimen kannalta, mutta entäs minä? Mitäs minä kuvaan, kun toinen nukkuu muina miehinä minusta ja minun tarpeista tyystin piittaamatta. Tekisi mieli valittaa jollekin, mutta kenelle? (more…)