Västäräkki kauneuskilpailussa – Mikä västäräkkikuvistani on kaunein?
3 Kommenttia
Isokoskelo, naaras.
Kuvaajaurani alussa väheksyin västäräkkiä ymmärtämättä, että vika olikin siinä, että en nähnyt tuon veikeän velikullan parasta ominaisuuta. Sitä, että linnun värittömyys vaati kuvaajaltaan aivan uuden asenteen: Västäräkki voi näet vain harvoin olla kuvan tärkein elementti. Näkyvin se toki voi olla, mutta linnun tarkoitus, ainakin minun kuvissani, on korostaa taustan ja valojen kauneutta. Sen nälkeen, kun aikanaan olin tämän ymmärtänyt, minusta tuli todellinen västäräkkien ihailija, joka jokaisen iloisen pyrstönketkuttajan nähdessään alkaa välittömästi tutkia, mitä tällä kertaa kuvaustilanteesta olisi irti saatavissa.
Useimmiten västit jäävät minulta rauhaan, mutta aina tulee vastaan tilanne, jota ei voi ohittaa. Usein tällöin ratkaisut on tehtävä lähes sekunnin murto-osassa, sillä luontokuvauksen surkeus ja ihanuus on siinä, että tilanne harvoin jää odottamaan kuvaajaansa. Tässä päätöksenteossa onneksi auttaa vuosien kokemus. Jos todella näen mielestäni mahdollisuuden, se yleensä on myös sitä.
Näin kävi juuri eilen, kun olin järven rannassa kuvaamassa lähellä uiskentelevaa naarasisokoskeloa.
Syrjäsilmällä näin västäräkin hypähtäneen pienen rantapensaan oksalle ja tähyävän rauhallisena järvelle. Käänsin kameran, ja mitä näinkään: Iltaurinko loi linnun taustalle todella mielenkiintoisen värien ja valojen leikin. Siinä oli siis mahdollisuus, joka oli käytettävä.
Tuloksena oli useita erilaisia kuvia, joissa tausta on oleellisesti erilainen, mutta kaikissa todella ihastuttava. Vai onko? Mitä mieltä Sinä olet? (more…)
