Vino kurki, vappukortti 2014
Mikäpä oivempi tapa toivottaaa hyvää vappua, kuin tehdä se sen linnun avulla, jonka kanssa olen iltojani viettänyt viimeiset pari viikkoa.
tv. Olli
Metsäviklo, tunnistuskuva
Muutama päivä sitten olin jälleen menossa kuvamaan kurkea, kun matkalla katseeni kiinnitti aivan tien laidassa oleva pelto ja sen pieni sulamisvesilammikko. Lammikon reunalla puolestaan oli metsäviklopari, joilla näyttivät olevan menossa kiihkeä soidinleikki.
Niinpä jäin ikuistamaan noiden sirojen kahlaajien puuhia toiveenani saada kuvattua etenkin niiden parittelu. Aivan se ei kuitenkaan onnistunut, mutta kauaksikaan en tavoitteestani jäänyt. (more…)
Kurki ruokailee lähikuvassa.
Jo monta vuotta minulla on todellakin ollut haaveena päästä kuvaamaan kurkea sellaisilta etäisyyksiltä, ettei esim. keväinen lämpöväreily haittaisi merkittävästi kuvanlaatua.
Kun tämä toive nyt on sitten todella toteutunut , ja vielä lähes uskomattomalla tavalla, en osaa kuin ihmetellä. (more…)
Laulujoutsen
Kävin eilen illalla lammella, jolla asustaa useita mielenkiintoisia lajeja, joista todellakin yksi on laulujoutsen. Myöhään illalla kolme lammen lajeista ryhtyi ilokseni ääntelemään samanaikaisesti.
Tunnistatko Sinä lajit? Voi tarkastaa lajimäärityksesi sekä saada lisätietoa eri lajeista klikkaamalla alla olevia linkkejä:
Hauska kuva itseään pudistavasta kurjesta
Useat viime illat olen todella saanut viettää mukavan kurkipariskunnan kanssa. Aikaa on mennyt hommassa ihan kiitettävästi, mutta kiitos luottavaisten kurkien myös tulostakin on tullut.
Peruskuvien lisäksi on kuvalaariini tippunut myös joitakin erikoisia tilannekuvia, joista mielestäni ylivoimaisesti hauskin on oheinen höyhenpukuaan pudistava kurki.
Niin kurki se todella on, vaikka kuvasta lintua ei ehkä ensi silmäyksellä tunnistakaan.
Linnun höyhenpuvun pudistuksen rajuudesta kertoo kuvan oikeassa yläkulmassa ilmavirran mukaansa tempaama pieni untuva.
Kuva: Silkkiuikku ilta-auringon kultaamassa vedessä
Olin eilen illalla jälleen matkalla kohti kurkipaikkaani, kun päätin poiketa katsomassa, millaista keväistä vesielämää olisi aivan matkani varrelle sattuvalla eräällä pienellä Iisveden lahdella.
No, aivan pistäytymiseksi se ei jäänyt, sillä nähdessäni ilta-auringon vedenpintaan luomat värikkäät heijasteet innostuin ja päätin jäädä toviksi paikalle.
Tosin siinä taisi kulua tovi kuin toinenkin, ennen kuin selvisin pois, sillä minulla oli ilmeisesti kuvaussopimus tekemättä lahdella uivien vesilintujen kanssa, sillä mikään niistä ei rientänyt toiveideni mukaisesti yhdellekään niistä etukäteen valitsemistani värikkäistä vesi alueista, joilla halusin niiden olevan kuvaushetkellä.
Kärsivällisyys kuitenkin osin palkittiin, sillä niin yksinäinen silkkiuikku kuin lahden telkkäpariskunnan naaras lopulta tulivat kuin tulivatkin haluamalleni alueelle. (more…)
Kurki rapsuttaa itseään
Olen aina uskonut, että luja usko vie läpi harmaan kiven. Olen nimittäin aina halunnut päästä kuvaamaan näitä suomalaisen luonnon ylväsryhtisimpiä eläimiä lähietäisyydeltä, ja tämä haave kävi vuosien odottelun jälkeen lopulta toteen eilen illalla.
Olin jo kahtena aiempana iltana onnistunut kuvaamaan iltaisin aina samalle pellolla syömään tulevaa kurkipariskuntaa. Etäisyys lintuihin oli kuitenkin noilla kerroilla jäänyt hiukan liiaan pitkäksi. (more…)
Peippoja kukkakedolla, vanha postikortti vuodelta 1942.
Toivotan kaikille tämän artikkelin lukjoille hyvää pääsiäistä vanhalla kauniilla peippoaiheisella postikortilla, joka poikkeuksellisen varhaisen kevään ansioista on nyt hyvin ajankohtainen.
Peippojahan on nähty jo muutaman viikon ajan runsaasti, ja ensimmäiset sitruunaperhoset ovat olleet jo hyvän aikaa lennossa.
Vanha postikortti on vuodelta 1941. Se oli lähetetty rintamalta v. 1942.
Kaakkuri valmistautuu lentoon lähtöön
Kaakkurit ovat jälleen täällä, eläköön! Itselleni kaakkurien tai kansankielellä kaakkojen paluu, on yksi kevään juhlahetkiä, sillä lajilla on ollut hyvin tärkeä merkitys omassa kuvaushistoriassani.
Kaakkuri on pikkutyllin ja kangaskiurun ohella ainoa laji, jonka elämää olen seurannut läpi koko sen pesimäkauden. Eikä kuvaaminen ole jäänyt yhteen kesään, vaan olen kuvannut lajia lähes jokaisena kesänä siitä lähtien, kun luontokuvauksen tosi mielellä aloitin.
Ja mikä kaakkuria on kuvata Suonenjoella, onhan kunta koko Pohjois-Savon merkittävin kaakkurin esiintymisalue. Itse asiassa olen useasti puolitosissani sanonut, että mansikkakaupungin pitäisi antaa kaakkurille sille kuuluva arvo ja valita se kunnan tunnuslinnuksi. (more…)
Kurkipari astuu yhtä jalkaa.
Viime iltoina seuramassani laulujoutsenparvessa on ollut mukana joitakin kurkipareja. Noiden hoikkien ja pitkäjalkaisten lintujen elämää on ollut hauska päästä seuraamaan hieman tarkemmin.
Etenkin kurkien pariuskollisuus on tullut konkretisti esille siinä, kuinka lähellä toisiaan parit useimmiten ruokailevat. Toisaalta jos toinen linnuista on tehnyt jotain normaalista poikkeavaa, toinen usein kopioinut sen käytöstä, oli sitten kaikuva kurkikonsertti tai äkillinen paikanvaihdos. (more…)