Arkisto: Jun 2016

  1. Vastakuoriutuneiden pikkutyllinpoikasten ensimmäinen elinpäivä on täynnä kuperkeikkoja – Katso hauskalla video

    Kommentoi

    26.6.2016 oli tiiviisti seuraamalleni pikkutylliparille merkittävä päivä, sillä silloin kuoriutuivat niiden neljä hyvin pientä poikasta. Kuten kaikkien muidenkin kahlaajien myös pikkutyllien pienet poikaset ovat pesäpakoisia. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät poikaset jää kuoriuduttuaan pesään odottamaan sitä, että emot ruokkisivat niitä. Päinvastoin ne alkavat heti etsiä itse itselleen ravintoa.

    Helppoa se ei näille hyvin pienille mutta pitkäkoipisille linnunaluille kuitenkaan ole, sillä kuoriutumisensa  jälkeen ja vielä ainakin koko kuoriutumispäivän niiden askelet ovat hyvin epävakaat, ja poikaset tupsahtelevat kumoon vähän väliä.

    Näin kävi tälläkin kertaa, mutta kuperkeikoissa laskettuna poikasten kaatumisten määrä ei jakautunut aivan tasan. Yksi poikasista – sotkuisen höyhenpukunsa perusteella aivan ilmeisesti viimeksi syntynyt – oli selvästi muita pienempi ja sille liikkuminen tuotti kaikkein eniten vaikeuksia. Itse asiassa pelkästään pystyssä pysyminen oli sille joskus ylivoimaista. (more…)

  2. Opi tunnistamaan meriharakka ja sen ääni – Näe ja kuule meriharakka videolla

    Kommentoi

    Yhä useammalla suomalaisella on viime vuosina ollut mahdollisuus tutustua meriharakkaan (Haematopus ostralegus), sillä tuo alun perin merenrannikkojen ja –saaristojen kahlaajalintu on levittänyt elinpiiriään niin sisämaan suurten järvien rannoille kuin erityisesti joihinkin kaupunkeihin.  Niinpä meriharakan näkemisen todennäköisyys on tällä hetkellä suurempi helsinkiläisessä puistossa kuin missään sisämaassa.

    Meriharakka on helppo tunnistaa, eikä sitä juuri voi sekoittaa harakkaan, vaikka lintujen höyhenpuvuissa onkin yhteisiä piirteitä:

    – Meriharakan pää ja selkä ovat mustat, kun taas sen rinta ja vatsa ovat valkeat. Meriharakan vahva nokka puolestaan on oranssinpunainen ja jalat vaaleanpunaiset.

    – Meriharakan ääni: Maassa tai lennossa meriharakka ”huutaa” usein kuuluvan kaikuvalla ja kimeällä äänellä joko ”Biik” tai ”ku-Biik”. Tavallisia (ei videolla) ovat myös soidinaikana useina kuorossa toistetut sointuvat ”bik bik-bik-bik”- alkuiset liverryssarjat.

  3. Vesi lentää kun meriharakka ja kalatiira kylpevät – Meriharakka on jätevedenpuhdistamon 77. kuvattu laji

    Kommentoi
    meriharakka, kylpevä lintu

    Meriharakka kylpee sadevesilammikossa toisen linnun seuratessa sen kylpyä.

    Muutama päivä sitten Suonenjoen jätevedenpuhdistamo yllätti minut täydellisesti: Alueelle oli jostain ilmestynyt kolme meriharakkaa. Vaikka kirkas auringonpaisteinen sää oli löytöhetkellä kaikkea muuta kuin valokuvausta suosiva – etenkin musta-valkean meriharakan –  minulla ei ollut valinnanvaraa.  En kuitenkaan ryhtynyt asiaa sen suuremmin murehtimaan Kuvattava oli, sillä lajia ei ollut luontokuvastudiossani koskaan aiemmin tavattu. (more…)

  4. Hellyttävä näky – Kalatiiran poikanen nukkuu emonsa sylissä

    Kommentoi

    Monien mielestä linnut eivät ole mielenkiintoisia sen takia, ettei niiden käytöksestä löydy juuri mitään sellaisia inhimillisiä piirteitä, joihin ihminen voisi samaistua. Samanlaisia kuin esim. monien rakastamilla koirilla, kissoilla tai vaikkapa villeillä oravilla on tai ainakin kuvitellaan olevan.

    Se, onko tällaisten ominaisuuksien näkeminen eläimessä sen kummemmin tärkeää, on kuitenkin aivan toinen juttu. Itse olen joka tapauksessa seurannut todella läheltä useiden lintulajien elämää jo vuosia, enkä muista aiemmin nähneeni siinä määriin hellyyden osoituksiksi tulkitsemiani eleitä kuin, mitä olen saanutseuraamieni kalatiirojen toisilleen nyt osoittavan.

    Esim. ennen pesinnän aloittamista linnut usein sivelevät nokillaan toistensa kauloja. Lisäksi aikuiset koskettelevat kevyesti nokillaan  niin puolisojensa kuin poikastensakin nokkia (Tälle toiminalle on olemassa englanninkielinen termikin, ’billing’, jota on vaikea suomentaa, koska esim. ’nokittelu’ tai ’nokkiminen’ ovat varatut jo muihin tarkoituksiin.). (more…)

  5. Kalalokki hautoo hiekkamyrskyssä

    Kommentoi

    Tämä harvinainen tilanne on kuvattu 3.6.2016, kun kovat tuulenpuuskat lennättivät Suonenjoen entiselle jätevedenpuhdistamolle kasattujen hiekkakasojen hiekkaa.  Tuolloin huomasin aika pian paikalle tuloni jälkeen ilmiön tarjoavan minulle mielenkiintoisen ja myös harvinaisen kuvauskohteen, koska yhden hiekkakasan päällä oli jokin aika aikaisemmin haudonnan aloittanut kalalokki.

    Ongelmia kuvaamiselle oli kuitenkin useampia:  Kokemuksesta tiesin, ettei kalalokki päästäisi minua kovinkaan lähelle itseään, vaan keskeyttäisi hautomisen, kunnes katsoisi tilanteen jälleen itselleen turvalliseksi. Niinpä välttääkseni linnun häiritsemistä tyydyin kuvaamaan sitä kauempaa kuin, mikä oli kuvan laadun kannalta toivottavaa. Katsojalle tämä useiden kymmenien metrien etäisyys ei ehkä kuitenkaan tule helposti ilmi, sillä käyttämäni objektiiviyhdistelmän polttoväli oli suurimmillaan 1200 mm. (more…)

  6. Ei voi olla totta! Parvekkeellani on punapystyperä!

    Kommentoi
    punapystyperä, clostera cultura, yöperhonen

    Punapystyperä, clostera cultura

    Parisen viikkoa sitten huomasin jonkin yöperhosen kyhjöttävän liikkumattomana parvekkeeni lasilla. Ensin ajattelin jättää perhosen kuvaamatta, koska en tuntenut lajia, ja vanhasta kokemuksesta tiesin, että sen nimen selvittäminen ei välttämättä olisi aivan vaivaton juttu. Kiusaus kuitenkin kävi liian suureksi, sillä se oli poikkeuksellisen helposti kuvattavissa, ja kaiken lisäksi siihen kohdistuva kaunis valo suorastaan houkutteli minua kuvaamaan sen.

    Kun sitten myöhemmin aloin selvittää yökkösen lajinimeä, aavistukseni tehtävän  vaikeudesta osoittautui valitettavasti jälleen kerran todeksi. Minulta – en todellakaan ole mikään perhosasiantuntija – vei toista tuntia kahlata läpi Hyönteisfoorumin kattava lajikuva-arkisto. Jossain vaiheessa ehdin jo turhautua hommaan ja kirota omaa tyhmyyttäni, kun olin mennyt kuvamaan perhosen. (more…)

  7. Hetkiä pienten hellyttävien kalatiiranpoikasten ensimmäisestä päivästä

    Kommentoi

    Minulla oli eilen ensimmäistä kertaa mahdollisuus seurata vain vähän aikaisemmin kuoriutuneiden kalatiiranpoikasten elämää. Kovin paljon siinä ei kuitenkaan ollut näkemistä: Suuren osan ajastaan poikaset viettivät emonsa alla. Ne tulivat esiin vain lyhyiksi ajoiksi joko jaloitellakseen tai vastaanottamaan toisen emon tuomia kaloja, jotka molemmat olivat pieniä hauenpoikasia.

    kalatiira,hauki,hauenpoikanen

    Kalatiira poikanen saa hauenpoikasen emoltaan

    Vaikka poikasten ja emojen toiminta näytti toistavan koko ajan tiettyä yksitoikkoista kaavaa, en voi olla myöntämättä, etteivätkö pienet pörröiset olisi sulattaneet sydäntäni. Ne olivat todella hellyttävä näky avuttomuudessaan.

    kalatiira,hauki,hauenpoikanen,kalatiiran poikanen

    Kalatiira poikanen emonsa tuoma hauenpoikanen nokassaan.

    Kuvauspaikka – kuten videon otsikosta selviää – on Suonenjoen (entinen) jätevedenpuhdistamo, jossa tällä hetkellä jo pesii neljä kalatiiraparia sekä yksi naurulokki- ja kalalokkipari. Ja tietenkin myös pikkutyllipari, jonka takia olen itse asiassa taas innostunut seuramaan tämän mielenkiintoisen paikan lintuelämää.

    kalatiira,poikanen

    Vastakuoriutunut kalatiiranpoikanen katsoo emoaan