Pesään kuollut ampiainen lähikuvassa
Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen vuosien kuluessa saanut lukijoiltani lukuisia vihjeitä monenlaisista mielenkiintoisista kuvattavista asioista. Joskus jopa niitä on tuotu kotiini. Tästä esimerkkinä pari vuotta sitten ”lahjoituksena” saamani ampiaispesä. (more…)
Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) eli aitohevosmuurahainen on Suomen suurin muurahaislaji, jonka pituus vaihtelee 6-18 millimetriin.
Tämä vahvaleukainen muurahainen ei syö puuta ravinnokseen, vaan ainoastaan kaivertaa pesänsä puiden runkoihin.
Useimmiten pesät sijaitsevat alun perin terveissä kasvavissa pystypuissa, mutta laji ei karta esim. tyvilahon jo valmiiksi vaurioittamia puita. Myös hirsirakenteissa hevosmuurahaisia satunnaisesti tavataan.
Parhaimmillaan hevosmuurahaisten pesäkammioista koostuva kennosto voi kohota puun rungon sisällä jopa kymmenen metrin korkeudelle. Kuvan kovan tuulen kaatamassa kuusessa pesä ulottui kuitenkin ”vain” 4-5 m korkeudelle.
Tällainen hevosmuurahaisten heikentämä puu on siis ymmärrettävästi hyvin herkkä menemään poikki kovassa tuulessa.
Lähes joka vuosi lämpimänä kesäpäivänä heinä-elokuun vaihteessa on sattunut sama outo ilmiö, jos vain olen sattunut pysäköimään uskollisen Volvoni (vm. 1987) jollekin metsätielle keskelle mäntykangasta.
Näin kävi myös pari viikkoa sitten.
Jostain tuntemattomasta paikasta ryntäsi autoni katolle tuhansia siivekkäitä keltiäisiä, jotka aloittivat varsinaiset bakkanaalit, joista ei puuttunut muu kuin ääni. Tapahtuma oli nimittäin todella lähes äänetön. (more…)
Kukkakärpänen ja viherjäärä kukalla.
Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin eräänä päivänä seuranneeni yhden ainoan sarjakukkaisen rikasta hyönteiselämää. Kuinka rikasta se todella oli, sen voit itsekin todeta omin silmin katsomalla kuvaamani lyhyen videon.
Voi jopa kokeilla pystytkö laskemaan näkemäsi eri lajit, niin suuret kuin pienen pienet.
Itselleni suuri osa niin videolla kuin alla olevissa kuvissa näkyvistä hyönteisistä on toistaiseksi tuntemattomia. Tuttuja niistä ovat vain lehtikantojäärä, viherkukkajäärä ja laidunkukkakärpänen (rhingia campestris). (more…)
Pitkälehtikihokki
Kuvattessani vuosia sitten pyöreälehtikihokkia pääsin todistamaan kummallista näytelmää:
Kihokin luo taapersi punamuurahainen, joka hetken emmittyään tarttui eturaajoillaan kiinni kihokin pyyntikarvoista.
Sitten alkoi raivokas nyhtäminen, kun muurahainen hampaat irvessä yritti vapautua kasvin otteesta. (more…)
Vuonna 2003 minulle ystävällisesti esiteltiin nyt jo puretun Suonenjoen yläasteen tiloista löytynyt kotisirkka (Acheta domesticus). Koska minulla ei tuolloin ollut lajista minkäänlaisia tietoja, jouduin perehtymään lajiin hiukan pintaa syvemmälle.
Alla asiasta päivitetty versio tuolloin kirjoittamastani lehtijutusta.
Huom! Koska kotisirkan aiheuttama ongelma on lähinnä sen tuottama ääni, voit halutessasi yrittää samaistua kotisirkan kotinaan pitämän asunnon asukkaiden tilanteeseen laittamalla taustalle soimaan kotisirkan äänen.
Se onnistuu hepokatti.net’in sivulta löytyvästä linkistä tai YouTubesta löytyvästä videolta.
Kotisirkka on noin 2 cm pitkä kellanruskea hyönteinen. Se on muita sirkkoja leveämpi ja litteämpi. Vain lajin koiras ääntelee hankaamalla etusiipeä takasiipeä vasten.
Aiemmin kotisirkka oli yleinen vieras (more…)
Lehtikantojäärä kamerani objektiivin päällä
Monenmoisia koomisia tilanteita on varmaan sattunut kuvausreissuillani vuosien mittaan. Joskus jopa hyönteiset ovat tuntuneet pitävän minua pilkkanaan.
Erään kerran kovakuoriainen – ilmeisesti lehtikantojäärä – istahti objektiivini päälle. Ja tietenkin objektiivi oli juuri makro-objektiivi. Siis sellainen, jolla hyönteisiä kuvataan. (more…)
Kantohytynupikka
Olin eilen juuri lopettanut Hylätyn Nallen sen päivän kuvaukset, kun silmiini sattui koivun kannon päässä kasvava kauniinvärinen pieni sieni. Hyytelömäisen sienen nimestä minulla ei ollut vielä tuolloin harmainta aavistusta.
Vaikka iltapäivä oli jo tummumassa, päätin kuitenkin ottaa tyylikkään sinipunaisesta sienestä ainakin muistokuvat. Kun sitten hetken kuluttua zoomailin kuvia kameran näytöltä, jouduin manaamaan sitä tosiasiaa, ettei minulla ollut mukanani kunnollista lähikuvauskalustoa.
Kuvista näet paljastui, että sienen laella oli pienen pieni kuollut hyönteinen, joka kannatteli jaloissaan ja toisessa tuntosarvessaan kastepisaroita. Voihan kantohytynupikka sentään. Arvaa harmittiko!
Sienioppaasta sain myöhemmin sitten selville, että kuvaamani sieni oli ilmeisesti kantohytynupikka (Ascocoryne sarcoides). Netistä taas selvisi, että kyseessä oli lajin suvuton muoto. Suvullisen muodon itiöemät ovat muodoltaan maljamaisia. (more…)
Viimeisen kahden viikon aikana kohtalo on tuonut eteeni niin lintuja kuin hyönteisiäkin, joita yhdistää se julma totuus, ettei elämä ole koskaan tasapuolista.
Ensimmäisessä kuvassa on ennen niin harvinainen hopeatäplä, keisarinviitta, joka jakaa lähes kaikkien perhosten vanhetessaan kohtaaman ongelman: Niiden siivet ovat kuluneet ja usein täynnä eletystä elämästä kertovia lovia. (more…)
Sattuipa heinäkuussa 2007 niin somasti, että työskennellessäni puutarhassani – kuokka kädessä – huomasin vesialtaan pinnalla outoa liikettä. Vedessä räpiköivä hyönteinen oli kaunis kukkakärpänen, joka yritti epätoivoisesti päästä omin avuin märästä vankilastaan. Siinä onnistumatta.
Huomioni kiinnitti ennen kaikkea hyönteisen ympärille veden väreilystä syntyvä enkelimäinen kuvio. Suojelusenkelikö?
Pelastava suojelusenkeli ympäröi kukkakärpäsen?