Kategorian LINNUT Arkisto

  1. Kevään muuttolintuja takatalven lumen ja tuulten keskellä – Katso video

    Kommentoi

    Huhtikuun toisen viikon alussa pääsin toisen kerran elämässäni näkemään ja dokumentoimaan, miten dramaattisen muutoksen äkillinen takatalvi lumisateineen voi aiheuttaa juuri palanneiden muuttolintujen elinolosuhteissa.

    Edellinen kerta oli toukokuun puolivälissä vuonna 2008, jolloin suuri osa muuttolinnuista oli jo ehtinyt palata Suomeen. Olipa osa niistä ehtinyt aloittaa hautomisenkin ja jopa saada poikasia. Tämän linkin avulla voit lukea enemmän tuosta tapahtumasta ja nähdä kuvia mm. lumen alla hautovasta pikkutyllistä ja poikasiaan lumen alle jääneessä pesässä lämmittävästä kangaskiurusta.

    Tänä vuonna kevään edistyminen oli kuluneen huhtikuun alussa päässyt lopulta hyvän vauhtiin, ja samalla keskisen Suomen paksu lumipeite oheni melkoista kyytiä. Aivan kuun ensimmäisen viikon lopussa ilman lämpötila kuitenkin laski nopeasti ja sää muuttui sateisen harmaaksi.

    Seuraavana päivänä eli maanantaina satoi entistä enemmän, ja iltapäivän lopulla alkanut lumentulo kiihtyi yön aikana.  Seuraavana aamuna kuvaan astuivat myös välillä navakasti puhallelleet tuulenpuuskat.

    Noiden päivien tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen Suonteen kylän suurella Limingan peltoaukealla muutos oli helposti nähtävissä niin maisemassa kuin linnustossa. Ennen sakeita lumituiskuja aukealle oli ehtinyt jo syntyä suuria sulia pälviä, joilla ruokaili parhaimmillaan samanaikaisesti useampia satoja lintuja. Jo pidemmän aikaa pelloilla viihtyneiden naakkojen ja varisten joukkoon oli aivan viime päivinä liittynyt mm. naurulokkeja, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä, joita viimemainittuja oli yhdessä parvessa noin 120 yksilöä. Alueellisesti mielenkiintoisimmat tulijat olivat kuitenkin kaksi kanadanhanhea, joita Suonenjoella on harvemmin nähty. (more…)

  2. Koskikara nappaa kalan ja mätkii sitä jäätä vasten

    Kommentoi

    Vähän aika sitten minulla oli täysin yllättäen tilaisuus todistaa hyvin erikoista tilannetta vain muutamien metrien päästä: Koskikara saalisti joesta pienen kalan – mahdollisesti kivisimpun poikasen – jota se ryhtyi mätkimään jäätä vasten niin tarmokkaasti, että saatoin jopa kuulla, kuinka sinttiparka iskeytyi jäähän kerta toisensa jälkeen. Tämän kovin väkivaltaisen näköisen toimintansa koskikara keskeytti lähinnä vain kastaakseen kalan välillä veteen. Jälkimmäisen toiminnan tulkitsin siten, että koskikara tällä tavalla pyrki pitämään saaliinsa sulana hyytävässä kylmyydessä. Pakkastahan kuvauspaikalla oli -25C, mikä näkyy hyvin videolla ohikiitävinä pakkashuurupilvinä.

    Tämä ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen kerta, kun sain todistaa koskikaran syövän hyönteisten sijasta kalaa. Edellisellä kerralla kuvausetäisyys oli tosin huomattavasti suurempi, mistä syystä en tuolloin uskaltanut edes arvuutella saaliskalan lajia.

    Tiesitkö muuten, että koskikaralle Suomeen talveksi tulo on kuin meille etelänloma, sillä niin täydelliseesti sopeutunut koskikara on pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Itse asiassa lintu ei kestä kovinkaan korkeita lämpötiloja. Koskikarat eivät esim. selviäisi hengissä meilläkin joskus kesäisin tavattavissa 36C-asteen lämpötiloissa, jos ne eivät voisi viilentää itseään seisomalla jalat upotettuina huomattavasti ilmaa kylmempään veteen. (more…)

  3. Lintujen peilikuvia tyynellä vedenpinnalla – Testaa keksitkö mitkä kuvista on käännetty ylösalaisin

    Kommentoi
    peilikuva

    Peilikuva n:o 1 – Västäräkki kepin nokassa

    Viime kesänä keskityin lähes kokonaan kuvaamaan jo edellisenä kesänä suuren osan huomiostani vieneen Suonenjokelaisen louhintakiellossa olleen kalliolouhoksen lintuelämää, joka oli paikan pienehkön koon huomioon ottaen poikkeuksellisen vilkasta. Louhoksen pohjalle syntyneellä matalalla suurella vesialtaalla vieraili nimittäin kesän kuluessa todella mielenkiintoinen kirjo erilaisia lintuja, joista suuri osa oli erilaisia kahlaajia kuten kurki, lapinsirri, suokukko, lehtokurppa, kuovi, liro, valkoviklo, metsäviklo, pikkutylli ja tylli. Näistä liro oli lukumääräisesti suurin laji, sillä niitä oli paikalla useiden päivien ajan toistakymmentä yksilöä.

    Pelkästään itse lintujen kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkaan hyödyntämään vesialtaan kesäiltoina usein täysin peilityynen vedenpinnan tuomiin mahdollisuuksiin. Tavoitteenani oli saada kuvattua kuva, jossa lintu olisi vain osa erilaisten mahdollisimman täydellisten peilikuvien muodostamaa harmonista pintaa.

    Tähän artikkeliin olen kerännyt 26.6.-15.8. välisenä aikana kuvaamiani kuvia, joista suurimman osan pysähtynyttä idylliä elävöittää yksinäinen liro. Toinen kuvissa nähtävä laji on louhoksen yleisin laji, västäräkki.

    Kuviin liittyy myös testi, jonka voit halutessasi suorittaa. Kaksi kuvista on nimittäin käännetty ylösalaisin, mutta mitkä? Keksitkö, hoksaatko?  Mikä tärkeintä, testin tekemällä saat tietenkin myös selville, mitkä peilikuvista todellakin ovat käännetty ylösalaisin.

    Kuvauspaikka kartalla.

    (more…)

  4. Kurkien ja laulujoutsenten luomia syksyisiä äänimaisemia

    4 Kommenttia

    Suomalaisen luonnon ylivoimaisesti vaikuttavimpia äänikokemuksia tarjoavat  mielestäni suuret syksyiset kurki- ja laulujoutsenkerääntymät. Valitettavasti vain en tänä syksynä saanut kuvausreviirilläni juuri nauttia kurkien upeasti soivista konserteista, sillä syystä tai toisesta suuret kurkiparvet näyttivät ohittavan alueen pysähtymättä. Onneksi eivät kuitenkaan aivan kaikki, sillä muutamana päivänä yksi reilun sadan yksilön kokoinen lauma ruokaili linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä kotoani. Useimmiten kurjet olivat kuitenkin aivan liian etäällä kuvaamisen kannalta, mutta eräänä iltana ne ruokailivat vain reilun sadan metrin päässä ennen lähtöään yöpymispaikalleen. Tuo lähtöhetki oli ikimuistoinen, sillä ylitseni lentävien kurkien luoma äänimaisema oli jotain, jota ei voi sanoin kuvailla.

    Pari viikkoa myöhemmin olin sateisena päivänä seuraamassa vajaan sadan laulujoutsenen rauhallisesti ruskan värittämien puiden reunustamalla suurella peltoaukealla. Suurimman osan ajasta nämäkin linnut olivat melko hiljaisia, mutta silloin tällöin – usein täysin yllättäen – osa niistä aloitti kuorokonsertin, jota suuri osa laumasta kuitenkin tyytyi seuraamaan tyynen hiljaisina sivusta.

    Kurkien konserttisali kartalla.

    Laulujoutsenten kuoro kartalla

  5. Opi tunnistamaan harvinainen harjalintu videon ja kuvien avulla

    Kommentoi

    Harjalintu (Upupa epops) on Suomessa ajoittain, lähinnä syksyllä mutta joskus myös keväällä, käyvä vierailija. Laji on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa erikoisen ulkonäkönsä takia. Oranssiin vivahtavan vaaleanruskean vartalonsa lisäksi harjalinnulla on nimittäin päälaellaan pitkä suippo mustakärkisten sulkien muodostama  töyhtö, jonka se silloin tällöin, etenkin häirittynä, avaa koko komeuteensa. Harjalinnun siivissä ja pyrstössä on puolestaan voimakkaan mustavalkeita leveitä juovia.

    Kooltaan harjalintu on noin 26-30 cm, josta sen hoikka lievästi kaartuva nokka kattaa noin 5cm. Harjalinnun leveiden siipien siipiväli on puolestaan noin 45 cm.

    Harjalintua tavataan pesivänä niin Aasiassa ja Afrikassa kuin Manner-Euroopassa, josta linnut kuitenkin muuttavat talvehtimaan Pohjois-Afrikkaan. Suomea lähin pesimämaa on Viro, jossa se pesii kuitenkin melko harvalukuisena.

    Kaikki oheiset kuvat ja video ovat kuvattu syyskuussa 2018 Rautalammin Kerkonkoskella. Myös videon äänet on tallennettu kuvausten yhteydessä. (more…)

  6. Aina ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi – Erilaisia lintukohtaloita viime viikoilta

    Kommentoi

    Viime viikkojen aikana olen saanut poikkeuksellisen paljon pyyntöjä auttaa pulaan joutuneita lintuja. Ensimmäinen näistä koski kolmea vielä lentokyvytöntä kalalokinpoikasta, jotka olivat pudonneet rakennuksen katolla sijainneesta pesimäpaikastaan läheisen alakoulun pihalle elokuun alussa.  Koska lukuvuoden alku oli tuolloin vain muutaman päivän päässä, lintuja ei voinut jättää koulun pihalle. Myöskään niiden palauttaminen alkuperäiselle pesäpaikalleen läheisen, käytöstä poistetun koulun tasakatolle ei tullut kysymykseen, sillä sieltä ne todennäköisesti olisivat päätyneet melko pian uudestaan naapurikoulun pihalle.

    Koska en talvisen akillesjännevammani takia voinut juurikaan juosta todennäköisesti karkuun pyrkivien lokinpoikasten perässä, pyysin apuuni kokeneen paikallisen linturengastajan, ja onnistuimmekin saamaan poikaset kiinni suuremmitta kivuitta. Poikasten rengastuksen jälkeen laitoin poikaset suureen haaviin siten, että yläpuolellamme lentäneet ja tilannetta hätääntyneinä seuranneet emot saattoivat koko ajan nähdä ne. Tämän jälkeen kannoin poikaset muutaman sadan metrin päässä olevaan lampeen emojen seuratessa tarkkaavaisina kulkuani taivaalta. Ja kävi kuten oli tarkoituskin:  Emot seurasivat perässäni lammelle, ja tilanne rauhoittui laskiessani poikaset uimaan vapaina lampeen. Tunne: Iloinen ja helpottunut.

    Kalalokinpoikasten kiinniottopaikka kartalla.

    Muutaman päivä myöhemmin hoitooni tuli siipivammainen aikuinen nuolihaukka. Kahden viikon hoitojakson, johon kuului kaksi eläinlääkärin tarkastusta sekä röntgenkuvaus, jälkeen toimitin Aamuksi nimeämäni linnun sitten Heinolan lintutarhaan jatkohoitoon. Siellä sen kuntoutuminen on eilen saamieni tietojen mukaan sujunut hyvin, ja se tultaneen aikanaan palauttamaan takaisin luontoon. Tunne: Iloinen ja hyvin tyytyväinen. (more…)

  7. Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

    Kommentoi

    Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

    Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

    Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

    Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

    Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

  8. Nuolihaukka Aamu kielitestissä sen kansallisuuden selvittämiseksi

    1 Kommentti

    Videolla esiintyvä lintu on elokuun alkupuolella hoidettavanani ollut aikuinen nuolihaukka, joka oli loukannut siipensä ilmeisesti törmättyään voimalinjaan. Tuona kahden viikon hoitojakson aikana eläinlääkäri tarkasti linnun kahdesti. Lisäksi sen molemmat siivet röntgenkuvattiin kerran, jolloin selvisi, ettei niissä ollut murtumia ja että linnulla siksi olisi hyvät mahdollisuudet kuntoutua vielä lentokuntoon.

    Tällä hetkellä Aamuksi nimetty nuolihaukka on jo ammattitaitoisessa jatkohoidossa Heinolan lintutarhassa, jossa sillä nyt voimistuttuaan on paremmat olosuhteet saavuttaa takaisin lentokykynsä. Peukut Aamulle!

    Tämän hyvin tieteellisen videon kuvaaminen oli mahdollista sen takia, että hoidossani viettämänsä kahden viikon ajan se oppi luottamaan minuun niin, että se saattoi suhtautua vierailuihini sen hoitohuoneessa hyvin rauhallisesti. Pääsääntöisesti se tyytyi uteliaana seuraamaan katseellaan liikkumistani läheisyydessään. Tällöin en voinut olla huomaamatta, että myös sen pää liikkui hyvin tarkasti omien liikkeideni tahdissa. Etenkin ruokkimistilanteissa. Tästä havainnosta olikin enää hyvin lyhyt matka tämän hyvin vakavan videon tekemiseen.

    P.s. Videon haastattelu on tosiaankin kuvattu ja äänitetty haastattelutilanteessa. Lukuunottamatta häiritsevää taustasuhinaa mitään ei ole lisätty tai poistettu.

  9. Poliisilta saamani tehtävä: Jalkavammaisen citymetson elinkelpoisuuden selvittäminen

    Kommentoi

    Viime tammikuussa sain paikalliselta poliisilta pyynnön selvittää Rautalammin kirkonkylän keskustaan ilmestyneen ukkometson elinkelpoisuuden. Poliisille linnusta ilmoituksen tehneen henkilön mukaan linnulla oli näkyvä paha jalkavamma, joka saattoi vaikuttaa merkittävästi sen elinkelpoisuuteen. Niinpä poliisi joutui miettimään, olisiko linnun kannalta armeliaampaa, jos he lopettaisivat sen mahdolliset kärsimykset.

    Ennen näin radikaaliin toimenpiteeseen ryhtymistä he kuitenkin halusivat saada mahdollisimman hyvän arvion metson terveydentilasta.  Lupasin tietenkin auttaa heitä, ja käydä katsomassa lintua. Samalla yrittäisin ottaa linnusta sellaisia kuvia, joiden perusteella eläinlääkäri voisi selvittää sen jalan kunnon.

    Helppo nakki, ajattelin, mutta valitettavasti homma osoittautui hiukan mutkikkaammaksi. Monessa mielessä.

    Jo alku oli hankala, sillä en löytänyt lintua mistään niistä paikoista, joissa minulle oli kerrottu sitä nähdyn. Turhauduin sen verran tilanteesta, että päätin piipahtaa läheisellä Tyyrinvirralla katsomassa olisivatko siellä oleskelevat merikotkat mahdollisesti kuvattavissa. (more…)

  10. Tahatonta komiikkaa luonnossa – Sinnikäs pieni silkkiuikun poikanen haluaa kiivetä emonsa selkään

    Kommentoi

    Pari iltaa sitten sain yllättäen todistaa jotain mielestäni todella koomista: Pieni silkkiuikun poikanen halusi päästä emonsa selkään lepäämään, mutta emo ei tainnut olla ihan samaa mieltä poikasensa kanssa. Se, miten emon ja poikasen piirileikissä lopulta kävi, selviää videon lopuksi.

    Taustaäänet: Videon taustalla laulaa vain parin kilometrin päässä saman Suonenjoen Jauholahden rantametsikössä äänittämäni viitakerttunen. Se ei ole siis sama taidokas laulaja, josta jokin aika sitten julkaisin erillisen pidemmän äänitteen. Syy, miksi et kuule aitoja videon kuvaushetken ääniä, on yksinkertainen: En usko, että haluaisit kiduttaa itseäsi kuuntelemalla vain vajaan sadan metrin päässä olevan suuren sahalaitoksen tuottamaa melua. Toisaalta, koska en halua sinulta tuota nautintoa kieltääkään, voit halutessasi kuunnella alla olevan äänitteen, joka sisältää videon alkuperäisen äänen.

     

    Silkkiuikkujen kuvauspaikka kartalla.       Viitakerttusen äänityspaikka kartalla.

    Niin hauskana kuin tilanteen koinkin, se ei kuitenkaan ehkä pärjää aivan samalla paikalla kolme vuotta sitten kuvaamalleni videolle nokkaa jäätä pitkin konttaavalle nuorelle laulujoutsenelle tai  ennen kaikkea samana vuonna kuvaamalleni ruokaa etsivän lehtokurpan hassunkurisen hyllyvälle kävelylle.