Vuoden 2010 kesäkuussa seurasin yli kolmen tunnin ajan hyvin outoa luonnonnäytelmää suurella suonenjokelaisella sorakuopalla: Törmäpääsky – jonka tulkitsin kuvassa makaavan linnun puolisoksi – suojeli omalla ruumiillaan kuollutta lintua muiden lajitovereidensa jatkuvilta hyökkäyksiltä.
Tämän pitkään kestäneen ja hyvin erikoisen tilanteen seuraaminen sai minut myös kysymään itseltäni, osoittiko törmäpääsky käytöksellään kykyä tuntea surua. Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Tilanne päättyi vasta otettuani kuolleen linnun haltuuni.
Kuten jo aiemmista ”harvinainen tilanne” –sarjan kuvista voi päätellä, vuoden 2012 kevät näyttää jälkeenpäin arvioituna tuoneen eteeni useita erikoisia tapahtumia.
Tämänkertaisen harvinaisen kuvaustilanteen muistan sen takia poikkeuksellisen hyvin, että mietin tuolloin todella monta kertaa, yritänkö tilannetta edes kuvata. Lähes Kuvakonini vierelle lennähti nimittäin jostain västäräkki, joka alkoi nokallaan pyörittää maassa jotain, jota en aivan heti tunnistanut siksi, mikä se oli: pöllön oksennuspallo. (more…)
Joskus mielenkiintoiset kuvaustilanteet tulevat vastaan hyvin nopeasti ja täysin yllättäen. Niin silläkin kertaa huhtikuussa 2012, kun onnistuin kuvaamaan pulmusen joka näyttää saavan lumipallosta kipeän osuman niskaansa.
Olin tuolloin kuvaamassa peltotiellä ruokailevaa pulmusparvea, kun aivan yllättäen sää synkkeni ja alkoi sataa suuria lumihiutaleita. Aivan nenäliinan kokoisia ne eivät olleet, mutta suurimmat hiutaleista olivat kuitenkin lähes snapsilasin alusen kokoisia. (more…)
Jo ainakin parin viikkoa olen käyttänyt kaiken liikenevän ajan Suonenjoelle ilmestyneiden pähkinähakkien ikuistamiseen niin valokuvin kuin videoin.
Olen myös yrittänyt saada kuvattua näitä hauskasti hyppeleviä ja äänteleviä lintuja niissä kahdessa toisistaan paljon poikkeavassa ympäristössä, joissa pähkinähakit liikkuvat.
Pääosin linnut ruokailevat pienen puistokaistaleen laidalla olevissa sembroissa tai niiden ympärillä maassa.
Vain noin kymmenen metrin päässä sembroista on kuitenkin läheisen päiväkodin aidattu leikkikenttä, jossa hakit vierailevat usein.
Linnut ovat nimittäin hoksanneet, että leikkitelineitä ympäröivä hiekka-alue on erinomainen paikka sembransiementen piilottamiseen ja varastointiin.
Niinpä ne käyvät vähän väliä kaivelemassa nokillaan leikkikentän hiekkaa sekä piilottaakseen siihen kurkkuunsa varastoimiaan siemeniä että myös nauttiakseen jo aiemmin hiekkaan kätkemiään siemeniä.
Koko edellisen viikon alkuillat ovat tosiaan menneet pähkinähakkien seurassa. Eilen illalla en enää nähnyt yhtään hakkia, vaikka kuulin yhden linnun ääntelevän lyhyen aikaa.
Nyt on siis hyvä hetki kääntää katse taaksepäin, ja tarkastella mennyttä viikkoa tarkemmin.
Tästä alta voit kuunnella nauhoittamaani pähkinähakin ääntä.
Eilen vietin pähkinähakkien kanssa useita tunteja, joiden kuluessa pääsin yrittämään sellaisia lähikuvia, joita en ollut edes uskaltanut edes toivoa voivani ottaa. En tietenkään valita, päinvastoin olen kiitollinen.
Kiitollinen etenkin Kuvakonilleni, sillä se, että pähkinähakit tulivat yllättävän lähelle minua, johtui yksinomaan siitä, että saatoin käyttää kumikavioista apuriani kuvauspiilona. (more…)
Västäräkki, tuo kaikkien rakastama ikuinen pyrstönheiluttaja on todella ilahduttava näky jatkuvasti heiluvine pyrstöineen. Mutta miksi se heiluttaa tai ketkuttaa pyrstöään? Huvikseenko vai ihan muuten vain?
Varmaa syytä västäräkin käytökselle ei tiedetä, mutta sen pyrstön heiluttamisella katsotaan olevan ainakin sosiaalinen tehtävä ja ravinnon saamista helpottava tehtävä.
Sosiaalinen funktio tulee ilmi esim. koiraan soidinlennossa, jossa se kykenee saamaan aikaiseksi aaltomaisen lentoradan pyrstönsä avulla. Pyrstön heiluttamisella västäräkin epäillään myös osoittavan alistuvaa käytöstä lajitovereilleen ja näin välttävän turhat kärhämät.
Ravinnon hankkimisessa pyrstöllä on vieläkin selvempi merkitys, sillä västäräkki käyttää pyrstöään kahdessa eri tehtävässä:
Maassa liikkuessaan västäräkin heiluva häntä saa sen saalishyönteiset liikkeelle ja helpottaa siten niiden havaitsemista ja saalistamista.
Lennossa västäräkki puolestaan kykenee pyrstönsä avulla muuttamaan nopeasti lentosuuntaansa, mikä parantaa huomattavasti sen kykyä napata lentäviä hyönteisiä.
Viime aikoina on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että pyrstön heiluttamisella olisi kolmaskin tehtävä, eli pyrstöään heiluttamalla västäräkki viestittäisi sitä mieluileville pedoille olevansa valppaana ja hereillä.
P.s. Västäräkkien heimon englanninkielinen nimi on hyvin sattuva: ’Wagtail’ eli ”heilupyrstö” tai ”pyrstönheiluttaja”.
Pähkinähakki on ollut yksi suosikkilinnuistani jo vuosia. Varsinaista syytä en ihastumiseeni tiedä, enkä ole lajia edes kovin monesti päässyt kuvaamaan. Jotain sympaattista lajissa kuitenkin on.
Nyt pähkinähakit kuitenkin ovat jälleen Suonenjoella kuten periaatteessa lähes joka vuosi tähän aikaan. Syy noiden itäisten lintujen säännönmukaiseen ilmestymiseen kaupunkiin on hyvin yksinkertainen: Suonenjoen taajamassa on runsaasti sembramäntyjä, joiden siemenet ovat näiden kauniiden varislintujen pääasiallista ruokaa. (more…)
Piti tämäkin sitten kokea! Olimme Kuvakonini kanssa etsimässä Suomen luonnon päivänä jotain mielenkiintoista kuvattavaa.
Sellaista toki löysimmekin, mutta …
Näin siinä kävi: Olimme juuri kurvanneet yhdelle Rautalammin Rastunsuon suurista peltoaukeista, kun huomasin aivan tien vieressä olevalla langalla istuskelevan useita nuoria haarapääskyjä odottamassa emojensa tuovan niille ruokaa. (more…)
