Pihani sembra yllätti eilen kauniilla väreillään, mistä toki suuri kiitos kuuluu sille, että aurinko näyttäytyi jälleen pitkästä aikaa juuri oikealla hetkellä.
Oikeasta kulmasta tuleva valo yhdessä toisen taustalla kasvavan sembran ja ruskan väreissä hohtavan pihlajan loihti kuviini juuri niin kauniita värejä, kuin uskalsin toivoa. (more…)
Viimeisen kahden viikon aikana kohtalo on tuonut eteeni niin lintuja kuin hyönteisiäkin, joita yhdistää se julma totuus, ettei elämä ole koskaan tasapuolista.
Ensimmäisessä kuvassa on ennen niin harvinainen hopeatäplä, keisarinviitta, joka jakaa lähes kaikkien perhosten vanhetessaan kohtaaman ongelman: Niiden siivet ovat kuluneet ja usein täynnä eletystä elämästä kertovia lovia. (more…)
Niille tiedoksi, jotka eivät sembraani vielä tunne: Sembra kasvaa autotallini nurkalla toinen sembra kaverinaan.
Viime vuoden elokuussa huomasin paikan mahdollisuudet ja kuvasin ahkerasti tämän mainion puun ympäristön lintuja ja etenkin sieltä löytyviä värejä. Mielenkiintoisen lisän kuville antavat myös sembran ohuet sivuoksat kauniine pitkine neulasineen.
Tänään käytin pari tuntia sembrani seurassa, ja tulos oli lupaava ainakin lajikirjon puolesta. (more…)
Sateisen sään kunniaksi esittelen jo muutaman vuoden ajan keräämiäni kuvia kylpevistä linnuista.
Valitsin näytettäviksi kuvia 20 eri lajista. Kuvat ovat periaatteessa samanlaisesta tilanteesta, mutta valitsin näytettäviksi kuvia, jotka ovat keskenään melko erilaisia. Näin voit kokonaisuuden perusteella saada paremman kuvan siitä , mitä linnun kylpiessä tapahtuu.
Toisaalta jos haluat kokea samat tunteet, jotka minä koin kuvatessani nämä linnut, voit tehdä sen hyvin helposti: Klikkaa tästä, ennen kuin katsot kuvat, niin saat kuulla M. A. Nummisen sattuvan kuvauksen lintukuvaajasta tirkistelemässä kylpevää tipua.
Suurin osa linnuista on kuvattu luonnossa. Vain muutama kuva on kuvattu oman puutarhani linnuille tarkoitetulta vesialtaalta. Kaikki kuvat sataprosenttisen suomalaisia lähikuvia. Kaikki linnut on kuvattu alle 5 km:n säteellä kodistani. (more…)
Ollapa reilun parin kuukauden päästä tällaiset pakkaskelit, niin kylläpä kelpaisi kuvata.
Tällä hetkellä kuvaaminen on kuitenkin hyvin turhauttavaa, sillä onnistuneiden kuvien saaminen on kiven takana, vaikka itse kohteet ovat vain parin metrin päässä.
Mistä siis mättää? Valoa ei ole, joten suljinajat jäävät auttamattoman hitaiksi.
Niinpä edes edes keskikertaisten kuvien saaminen on tuurista kiinni.
Totta puhuakseni alan jo toivoa ruskan loppua, jotta pääsisin lomalle sembrani lintujen kuvauksesta.
Mutta niin kauan on jaksettava etsiä uusia värejä, kuin säät sen sallivat, sillä toista näin herkullista tilaisuutta ei ehkä koskaan enää tule. (more…)
Valo vähenee, mutta onneksi sitä on vielä kuitenkin vielä on.
Tänään kuvasin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hömötiaista, koska se päätti istahtaa juuri siihen kohtaan puusta, josta taustalla olevat syksyn värit on parhaiten poimittavissa kuvaa somistamaan.
Monien rakastama hömppä on ulkonäöltään itse vaatimattomuus, mutta juuri siksi se onkin kiitollinen kuvattava sillloin, kun kuvaaja haluaa katsojan huomion kiinnittyvän myös muuhun kuin kuvan pääkohteeseen.
Kuva: Hömötiainen tunnelmakuvassa syksyn värit taustanaan.
Olen kahdesti ollut ihmettelemässä maahamme eksyneitä lintuharvinaisuuksia. Molempien kertojen lopputulema on ollut sama:
Olen palannut molemmista tilaisuuksista ymmälläni, miettien, mistä loppujen lopuksi tapahtumassa oli kysymys.
Tapahtumia ne molemmat ovat todellakin olleet, sillä ensimmäisellä kerralla samaa lintua kävi katsomassa vähintäänkin satoja lintuharrastajia ympäri Suomea. Useita lensi paikalle niinkin kaukaa kuin Iso-Britanniasta.
Tuolloin lintumaailman vetonaula oli Keski-Suomen Uuraisilta löytynyt siperialainen laji, valkopäätiainen. (more…)