Kategorian LUOKITTELEMATTOMAT Arkisto

  1. Palomiehet sammuttavat uhkaavan tulipalon videolla – Suonenjoki, Oittilansalo, 2018

    Kommentoi

    ”Hei! Täällä Olli Korhonen. Olen juuri Suonenjoen Oittilansalon moottoriurheiluradalla ja seison aivan punaisena hehkuvan tulipalonalun vierellä.”  Suurin piirtein näin varmaankin alkoi hermostunut puheluni hätäkeskuksen numeroon 112 vain muutama ilta sitten.

    Olin tuolloin (13.6.2018 n. klo 19.08) juuri tullut  Oittilansalon motocrossradalle tarkoituksenani kuvata pikkulepinkäisiä ja mahdollisesti nauhoittaa harvinaisen viitakerttusen ääntä, kun huomasin jo kauempaa kuvauspaikkani läheisyydestä nousevan runsaasti paksua savua. Tämä sai hälytyskellot soimaan päässäni, sillä olinhan ollut todistamassa aivan samalla paikalla roihunnutta valtavaa kantokasapaloa lähes päivälleen neljä vuotta sitten. Niinpä en harkinnut juuri hetkeäkään ennen kuin soitin yleiseen hälytysnumeroon.

    Palopaikka kartalla.

    Tämän jälkeen siirsin autoni pois Suonenjoen palolaitoksen paloautojen mahdolliselta kulkureitiltä, ja jäin sitten vartioimaan palopaikkaa saamani ohjeen mukaisesti. Kävin kuitenkin myös varoittamassa tilanteesta vain parin sadan metrin päässä olevia moottoriurheilua harrastavia isää ja poikaa, jotka eivät olleet lainkaan havainneet savua välissä olleen metsän takia.

    Kuten videolta näkyy, tulenlieskat eivät olleet kovinkaan suuret ja näyttävät, mutta tämä ei tarkoittanut sitä, ettei tilanne olisi ollut todella uhkaava.  Itse asiassa avotulta paikalla ei ilmeisesti ollut ollut kovinkaan kauan, vaan tuli oli kerännyt voimaa suuren paikalle kipatun tuhkakasan sisuksissa jo pidemmän aikaa. (more…)

  2. Hetki havumetsien papukaijan, pikkukäpylinnun perhe-elämää

    Kommentoi

    Olen nyt muutaman viikon aikana saanut useamman seurata pikkukäpylintuja (loxia curvirostra), joita voisi hyvällä syyllä kutsua Suomen havumetsien papukaijoiksi: Linnuillahan on papukaijamaisen lyhyt ja käyrä nokka, ja lisäksi  aikuiset linnut ovat värikkäitä kuin papukaijat.  Ulkonäköjensä yhteneväisyydestä huolimatta lajit eivät kuitenkaan ole mitään sukua toisilleen.

    Valitettavasti useimmat meistä eivät koskaan ole päässeet nauttimaan lajin kauneudesta, sillä se viettää suuren osan ajastaan korkealla mäntyjen latvaosissa syömässä kävyistä esiin kaivamiaan siemeniä.

    Lyhyellä videolla viisihenkinen pikkukäpylintu on ruokailemassa suuren sembramännyn latvustossa. Perheeseen kuuluu punasävyinen koiras, kellanvihertävä naaras sekä kolme harmaata, voimakkaasti viirullista nuorta lintua.

    Videon lopuksi harvinainen hetki, kun yksi perheen nuorista on laskeutunut maahan kylpeäkseen pienessä vesilätäkössä.

  3. Surullinen lomamuisto tiklistä – Laittomat häkkilinnut ovat Kreetan häpeäpilkku

    1 Kommentti

    Palasin muutamapäivä sitten viikon lomamatkalta Kreetalle. Koska halusin täysin eroon arkirutiineista, olin etukäteen varustautunut unohtamaan luonnon ja luontokuvauksen jättämällä kamerani kotiin. Sen sijaan olin pakannut kuvausreppuuni hyvää englanninkielistä kirjallisuutta (esim. John Steinbeck, J.D. Salinger, Brian Aldiss).

    Kaikki menikin aluksi suunnitelmien mukaan, ja tunsin todellakin rentoutuvani.  Monet maalliset murheet tuntuivat hyvien kirjojen ja rentouttavien kävelyretkien mukana haihtuneen historian hämärään.

    Onnea ei valitettavasti kestänyt ikuisesti, sillä Rhetymnonin kaupungin osin valheellinen idylli valkeni minulle aivan lomani lopussa: Kävelymatkalla vanhaan kaupunkiin oli jo kuullut muutamia kertoja tiklin laulua, mutta en ollut tuolloin pystynyt näkemään äänessä olleita lintuja. En kuitenkaan pitänyt niiden laulun kuulemista millään tavalla poikkeavana, sillä olin jollain aikaisemmalla lomamatkallani nähnyt lajia sen luonnollisessa ympäristössä.

    Nyt tosin ihmettelin sitä, ettei missään äänen suunnassa näkynyt puita tai muunlaista kasvillisuutta. En silti osannut epäillä mitään sen kummempaa, vaikka näinkin useilla katua reunustavien talojen parvekkeilla lintuhäkkejä. Ne olivat kuitenkin siten sijoitettuja, ettei niissä olevia lintuja voinut nähdä tarkemmin. Herkkäuskoisena kuvittelinkin niissä olevan joitakin meilläkin kaupan olevia häkkilintuja. (more…)

  4. Mitä mahtoi miettiä tämä kevään pieni airut

    Kommentoi

    Kuvaisin omaa luontosuhdettani ihmettelyksi, sillä olen aina pienestä pojasta lähtien pysähtynyt tutkimaan ja ihmettelemään  mitä erilaisimpia asioita, riippumatta siitä onko näkemälläni ilmiöllä sen suurempaa merkitystä.

    Juuri näin kävi pari päivää sitten lopettaessani jääputousten kuvauksia: Huomasin lumella, aivan jalustani vierellä, virkeästi liikkuvan pienen siivekkään hyönteisen. Koska se oli ensimmäinen syksyn jälkeen ulkona näkemäni hyönteinen, tein salamannopean päätöksen yrittää dokumentoida tilanne.

    Tällöin pieni ötökkä, jota tietysti pidin arkana ja ihmistä syystäkin karttavana, yllätti minut täysin käytöksellään. Vieläpä kahdesti, sillä se lennähti kerran jo pois kesken kuvauksen, mutta palasi sitten aivan odottamatta nopeasti takaisin.

    Mitä mahtoi pikku otus miettiä? Minut sen kohtaaminen ainakin sai iloiseksi. Ehkä se olikin sen tarkoitus?

    P.s.  Hyönteisen lajista minulla ei ole varmuutta, mutta epäilisin sen olevan jonkin sortin talvisääski. Ehkä asia vielä myöhemmin selviää.

  5. Keräsin rohkeuteni ja laskeuduin tutkimaan kalliolouhoksen kanjonin jääputouksia

    Kommentoi

    Kuten aiemmin kerroin, olen löytänyt Suonenjoen Eskelisenmäen kalliolouhoksella suuria jääputouksia kahdella kallioseinämällä. Aikaisemmilla kuvauskerroilla rohkeuteni ei kuitenkaan riittänyt käydä kuvamassa tarkemmin toisen seinämän putouksia, jotka sijaitsivat vaikeasti lähestyttävässä kanjonissa.

    Tänään kävin paikalla jälleen kerran, ja päädyin istumaan saman lohkareista koostuvan rinteen harjalle, jolla olin jo pari kertaa aiemminkin istunut. Noilla kerroilla järkikultani oli kuitenkin kieltänyt minua laskeutumasta harjanteen toiselle puolelle, sillä sen puoleinen jyrkkä rinne näytti koostuvan hyvin suurista ja terävistä lumen peittämistä lohkareista, joiden väliin en halunnut suin surminkaan pudota.

    Tälläkään kertaa en aluksi nähnyt mitään mahdollisuutta yrittää laskeutua turvallisesti alas rinnettä. Jonkin aikaa tilannetta murehdittuani huomasin kuitenkin leudon sään saaneen lumen painumaan kasaan paljastaen kivien muodot paremmin. Samalla näin kahden lohkareen välistä menevän hyvin houkuttelevan näköisen lumisen reitin, kuin polun joka oli suorastaan tehty lumikengillä kuljettavaksi.

    No kokeiltavahan se tietenkin oli. Tuolloin paljastui, että kulkeminen lumen peittämien lohkareiden päällä ja välitse oli loppujen lopuksi kohtuullisen vaivatonta, enkä missään vaiheessa kokenut leikkiväni terveydelläni. Ilman lumikenkiä homma olisi kuitenkin ollut tuhoon tuomittu, minkä saattoi päätellä siitä, että useamman kuin kerran suksisauvani upposivat syvälle lumen alla jalkojani saaliikseen odottavien lohkareiden väliin.

    Pienoista turvattomuuden tunnetta lisäsi myös lohkareharjanteen ja kallioseinämän väliin jäävän kanjonin kapeus. Se ei olisi tarjonnut mitään pakomahdollisuutta, jos korkealle yläpuolelleni kohoavista jääputouksista olisi yhtäkkiä alkanut putoilla lämmenneen sään irrottamia jäänpalasia. Tai pahimmillaan kivilohkareita. Pelkoni niskaani putoavista jäälohkareista ei kaiken lisäksi ollut aivan tuulesta temmattu, sillä joitakin jäämurikoita oli seinämältä aivan äskettäin jo tipahtanut, mistä todisteeksi poimin videolla lumesta yhden vasta tipahtaneen jäänpalasen.

    Eskelisenmäen kalliolouhos kartalla.

  6. Uusi löytö! – Kiipeä kanssani Kurkivuoren ylärinteille etsimään lisää jääputouksia

    Kommentoi

    Minulta kysyttiin reilu viikko sitten Kurkivuoren ylärinteiden mahdollisista jäämuodostelmista. Jouduin tuolloin vastaamaan, ettei minulla ollut sellaisista mitään tietoa, mutta lupasin kuitenkin  ottaa asiasta selkoa. Niinpä kävin kuluneella viikolla kahdesti Kurkivuoressa tutkimassa yhtä suurta kallioista rinnettä, jossa epäilin olevan suotuisat olosuhteet jäämuodostelmien syntymiselle.

    Kahteen aiemmin dokumentoimaani kohteeseen verrattuna, tämä tutkimuskohde oli huomattavan haastava, sillä päästäkseni itse kallion juurelle minun täytyi kiivetä ylös toistasataa metriä pitkää rinnettä, joka oli välillä kohtuullisen jyrkkä. Etenkin kun kannoin selässäni kamerareppuani ja jalustaani. (more…)

  7. Helmiäispilviä uudenvuodenaattona 2016 Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

    Kommentoi

    Uudenvuodenaattoiltana 31.12.2016 keskisen Suomen taivaalla oli poikkeuksellisen paljon upeissa väreissä hohtaneita helmiäispilviä. Havaitsin niiden syntymisen jo melko alkuvaiheessa, mutta en valitettavasti voinut lähteä niitä sen enempää metsästämään. Niinpä tyydyin kuvamaan pilvet nopeasti videolle kotikatuni varrelta Suonenjoella.

    Helmiäispilvet ovat melko harvinainen ilmankehän yläosassa eli stratosfäärissä (15-25 km:n korkeudessa) esiintyvä jääkiteiden aiheuttama ilmiö. Nimensä nämä jääkidepilvet ovat saaneet kauniista hohtavista väreistään, joissa on jotakin samaa kuin helmien helmiäispinnoilla ja jotka syntyvät jääkiteiden taittaessa auringonvaloa eri väreissä. Parhaiten helmiäispilvet ovat nähtävissä talvella joko auringonlaskun tai –nousun aikaan pimentyvää taivasta vasten.

  8. Rautalammin Nokisenkosken merimetso avasi uuden luontovuoteni

    Kommentoi

    Olen jo useamman vuoden ajan toivonut päästä kuvamaan merimetsoa, mutta toistaiseksi laji on kiertänyt minut kaukaa. Ja perässähän minä en juokse. Jos lintu tai muu eläin suostu tulemaan minun reviirilleni, sitä pahempia sille. Saa otus parka jäädä kuvaamatta, vaikka kuinka se itse sitä haluaisi.

    No nyt yksi nuori merimetso on kuitenkin kerännyt rohkeutensa ja ilmestynyt talvikalalle Rautalammin luonnonkauniiseen Nokisenkoskeen. Enkä tietenkään ole jättänyt käyttämättä avautunutta tilaisuutta, vaan viettänyt aikaani jo kolmena peräkkäisenä päivänä tuon komean linnun seurassa. (more…)

  9. Ajan hampaan taiteilema vanha kuplavolkkari.

    Kommentoi
    volkswagen,kuplavolkkari

    Ajan hampaan taiteilema vanha Volkswagen.

    Olin eilen tekemässä lehtijuttua suonenjokelaisen kyläyhdistyksen kylänsä asukkaille järjestämästä linturetkipäivästä, kun huomioni kiinnitti paikallisen metsästysyhdistyksen grillikodan vierellä seisova värikäs – minun silmiini jopa poikkeuksellisen kaunis – vanha kunnon kuplavolkkari. Paikalliset kertoivat auton olevan ns. jokkisauto eli jokamiesluokan kilpa-auto, mutta sillä ei oltu ajettu enää vuosiin, mikä oli kyllä helposti pääteltävissä auton eksoottisesta ulkonäöstä.

    Liekö kyse minun kieroutuneesta mielestäni tai vääristyneestä värisilmästäni, mutta auto teki joka tapauksessa minuun suuren vaikutuksen. Alkuperäisessä kunnossaan se ei varmasti olisi sitä tehnyt, mutta nyt sen hilseilevä maalipinta oli kuin taidokas taideteos. Taiteilijoinaan aika ja luonnon elementit.

  10. Onko tämä outo tunnistamaton ääni laulujoutsenen?

    Kommentoi

    Olin 13.4.2015 kuvaamassa Rautalammin Rastunsuolla, jossa on tällä hetkellä useita satoja erilaisia vesilintuja. Eräälle pellolle syntyneen tulvalammikon reunan läheisyydestä kuului useita kertoja videolla kuuluva voimakas kimeähkö ääni.

    Samassa suunnassa oli joitakin joutseniakin mutta mikään niistä ei näyttänyt olevan äänen lähde. Itse en muista ääntä koskaan kuulleeni.

    Juttelin rautalampilaisen pitkän linjan lintuharrastajan kanssa asiasta ja paljastui, että hän on kuullut äänen monta kertaa. Aluksi hän oli pitänyt sitä “äänivammaisena” laulujoutsenena, mutta ei enää ole varmasta asiasta.

    Kummallisinta asiassa on se, että vaikka hän kuullut äänen useamman kerran, se on tullut joka kerran samasta paikasta. Paikka on lisäksi sama, josta minäkin kuulin sen tulevan. (more…)