Onkohan minussa todellakin jotain vikaa, sillä videolla lopulta reporankana nukkuva metsäjänis ei ole ainoa eläin, joka on kokenut äkillisen tarpeen ryhtyä nukkumaan läheisyydessäni.
Ihan kiva tietenkin eläimen kannalta, mutta entäs minä? Mitäs minä kuvaan, kun toinen nukkuu muina miehinä minusta ja minun tarpeista tyystin piittaamatta. Tekisi mieli valittaa jollekin, mutta kenelle? (more…)
Elokuun alussa tapahtui sama, joka jo nyt useana vuonna peräkkäin on tapahtunut: Kohtasin Suonenjoen Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusasemalla söpön metsäjäniksen.
Erona aikaisempiin vuosiin oli kuitenkin se, että ensimmäisen kerran kohdatessamme tämä pitkäkorvainen sydäntensärkijä oli vielä poikanen.
Kooltaankin kovin pieni, mutta sitä herttaisempi. (more…)
Kun kaksi vuotta sitten kuvasin metsäjänistä lähes koko kesän, kuvittelin, ettei vastaava tilanne voisi koskaan toistua.
Toisin on kuitenkin käynyt, sillä olen ollut nykyisen puputyttöni luona treffeillä tähän mennessä viimeisen kahden viikon aikana jo seitsemän kertaa. (more…)
Metsäjänis on serkkuaan rusakkoa huomattavasti arempi laji. Niinpä vain harva ihminen on nähnyt metsäjäniksen nukkuvan. Sinulla on nyt se mahdollisuus.
Alla oleva harvinainen video on kuvattu lähietäisyydeltä iltalevolle käyneestä metsäjäniksestä.
Sitä, kuinka lähellä täyteen uneen vajoamista jänis käy, voit päätellä jäniksen silmäluomen liikettä seuraamalla. (more…)
Eilen illalla suunnistin jälleen kerran Suonenjoen METLA:lle.
Toiveenani oli saada uudelleen kuvattua laitoksen kentällä olevien metallirakenteiden päällä hyppeleviä harmaasieppoja. Tiesin niitä siellä todella olevan, koska olin jo saanut yhden niistä kuvattua kaksi iltaa aiemmin.
Tosin eivät minua pelkät harmaasiepot niin kovasti kiinnostaneet, vaan mahdollisuus saada kuvattua niitä metallisten putkien muodostamien symmetristen kuvioiden sisällä.
Se oli siis tarkoitus.
Kaiken huomioni vei kuitenkin vain muutaman metrin päässä erilaisia ilta-askareitaan suorittava nuori metsäjänis.
Niin oli tuttua sen minua kohtaan osoittama luottavainen käytös, että minun oli pakko kysyä itseltäni, olisiko se tavannut läpi koko toissa kesän kuvaamani metsäjäniksen.
Jos niin oli käynyt, niin varmaan tuo silloinen puputyttöni oli sille kertonut pitkästä suhteestamme ja siitä, kuinka vaaraton minä ja kuvakonini ovat.
Joskus ihmettelen itsekseni, mistä tielleni tulee toinen toistaan kummallisempia kuvauskohteita.
Muuta syytä tähän en ole keksinyt kuin sen, että olen kuvannut jo useita vuosia samoilla paikoilla. Niinpä tunnen jokaisen puskan ja korren, ja osaan siksi ennakoida sen, mitä mistäkin voisi löytyä. (more…)
Toissapäivänä sain seurata hyvin mielenkiintoista tapahtumaa pellolla , jolla tiesin metsäjänisten käyvän päivittäin ruokailemassa. Niinpä olin käynyt paikalla useana päivänä ilman suurempaa onnea.
Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin yllätyksekseni kolme metäskaurista, joista yksi – naaras – kantoi gps-seurantapantaa. Yhtään jänistä ei paikalla vielä ollut. (more…)
Muutama ilta takaperin kävi kuten monta kertaa aiemminkin: Olin juuri auringon laskiessa saanut hyvälle hollille rauhassa paikallaan istuvan vaihtopukuisen jäniksen.
Koska eläimen taustalla olevan pajukon lävitse näkyvän taivaan värit olivat mielestäni todella hienot, yritin sommitella kuvan huolellisesti. (more…)
Sain tänään tuntea suurta kiitollisuutta sydämessäni käydessäni normaalilla tarkastuskäynnilläni yhdellä tärkeimmistä kuvauspaikoista.
Olin jo itse asiassa poistumassa alueelta, kun yksi paikan työntekijöistä pysäytti kulkuni ja haluten tietää ”miksi tuo jäniksen poikanen tuossa makaa. Siinä se on ollut liikahtamatta koko päivän”. Itse en nähnyt mitään hänen sormensa osoittamassa suunnassa.
Vasta kun poistuin autosta, huomasin ruskeassa kuorikekasassa ruskean hellyttävän pienen jäniksenpoikasen. (more…)