Voihan rusakko, johan oli pitkät korvat!

Kommentoi

rusakon korvat

Rusakon korvat.

Joskus ihmettelen itsekseni, mistä tielleni tulee toinen toistaan kummallisempia kuvauskohteita.

Muuta syytä tähän en ole keksinyt kuin sen, että olen kuvannut jo useita vuosia samoilla paikoilla. Niinpä tunnen jokaisen puskan ja korren, ja osaan siksi ennakoida sen, mitä mistäkin voisi löytyä.

Vai voisiko kyseessä olla vain vilkas mielikuvitukseni, joka saa minut ihmettelemään asioita, joita kukaan tervejärkinen Suomen kansalainen ei pitäisi minään?

Oli miten oli, tuosta samojen kuvauspaikkojen hyödyntämisestä käy hyvin esimerkkinä muutama ilta sitten Suonenjoen Metlalla kuvaamani kangaskiurun kuvauspaikka. Seuraavana iltana kuvasin näet lähes samoilta jalansijoilta kuusentaimien keskellä piilottelevan rusakon.

Kuvausetäisyyttä ympäristöään valppaasti kuuntelevaan pomppukoneeseen oli vain reilut viisi metriä. Niinpä yllä oleva kuva on juuri sama, jonka itse etsimestäni näin.

Sitä ei ole siis rajattu lainkaan.

Eikös ole otuksella komeankokoiset korvat!

15 minuuttia myöhemmin tavoitin etsimeeni lepäävän metsäjäniksen. Tämä eläin oli noin 50 metrin päässä rusakon istumapaikasta.

Sen, mitä muuta sain kuvattua samana iltana ja miten läheltä edellisiä kuvauspaikkoja kuvaaminen tapahtui, kerron seuraavassa blogissani.

Vaihtopukuinen metsäjänis lepää.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.