Metsäjäniksen iltapuuhia, 19.8.2010.
Tänä iltana seurustelin ties monennenko kerran ikioman metsäjänikseni kanssa. Vietettyäni tänä kesänä lukemattomia iltoja pitkäkorvaisen ystäväni kanssa, olen alkanut nyt kysellä itseltäni, mitä jänis mahtaisi ajatella, jos minua ei kuuluisi eikä näkyisi pitkään aikaan.
Se valitettavasti jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä yhteistä kieltähän meillä kahdella ei ole, vaikka muuten viihdymme toistemme seurassa ilmeisen hyvin.
Nyt tavoitin ystäväni ruokailemassa, tilanteessa, jossa laskevan auringon kultaiset säteet valaisivat kauniisti taustan rikkaruohoja samalla, kun pupu itse oli varjossa.
Metsäjänis auringon laskiessa.
Hetken ruokailtuaan jänö kuitenkin hakeutui metsän reunaan ja alkoi huoltaa turkkiaan. Saatoin melkein kuulla pikkuruisen kielen lipsutuksen.
Metsäjänis nuolee turkkiaan.
Huolehdittuaan henkilökohtaisesta hygieniastaan ystäväni rauhoittui ja laskeutui maahan lepäämään. Ilokseni se asettui asentoon, jossa ilta-aurinko kultasi muuten jälleen varjossa makaavan jänön kasvot.
Metsäjänis iltalevolla.
Katselin muuten myös vanhempia kuvia ja huomasin yllätyksekseni, että olin kuvannut sen lepäämässä prikulleen samassa paikassa jo 3.8. eli pari viikkoa sitten. Kovin on jänikseni siis tapojensa orja.
Katso myös nämä:
Metsäjänis nuolee, ruokailee, venyttelee ja kierii hiekassa
Treffeillä pupujen kanssa – kuvia ruokailevasta rusakosta ja metsäjäniksestä.
Jänis Suomen Luonnossa
Puolikas metsäjänis valmiina astumaan näyttämölle
Pajulintu, sembrani uusi lintu ja jäniksen uusi ruokalista.
Metsäjänis jäkäläkankaalla
Metsäjänikseni iltapalalla – Kohtaamiset kesäillassa jatkuvat.
Mikä peto vaani metsäjänistä ruohikossa? – Leikkimielinen kuvavisa harvinaisella kuvamateriaalilla.
Älä häiritse nukkuvaa metsäjänistäni vaan katso video.
Metsäjäniksen iltapuuhia. Osa 2.
Metsäjäniksen iltaruokailu – Se on HÄN, minun oma puputyttöni!
Jänikseni jäähyväiset?
