Arkisto: Oct 2016

  1. Verenhimoinen vieras – Vuoden luontokuva 2016 -kilpailussa palkitun kuvani tilanne myös videolla

    Kommentoi
    palokärki,paarma,black woodpecker,horse fly

    Verenhimoinen vieras.

    Tämän vuoden Vuoden luontokuva –kilpailussa Muut eläimet -sarjassa kunniamaininnan voittaneen kuvani palokärjenpoikanen on monille blogiani seuraavalle vanha tuttu julkaisinhan jo kesällä 2014 lyhyet artikkelit sekä poikasen perheen pesäkuvauksista että myös paarman kiusaamasta poikasesta itsestäänkin. Kuvan voit nähdä suurempana tästä linkistä.

    Kaikki Vuoden luontokuva 2016 -kilpailussa palkitut kuvat voit nähdä tästä linkistä.

    Tuolloin julkaisin myös lyhyen videon paarman ja palokärjenpoikasen kohtaamisesta. Videolla voi nuoren palokärjen ”ilmeistä” päätellä, että tilanne on sille vähintäänkin hyvin hämmentävä.

    Varsinaisia hermostumisen merkkejä se ei kuitenkaan missään vaiheessa osoittanut, vaikka tilanne jatkui useita minuutteja. Ilmeisesti paarman purema ei siis tuottanut linnulle tuntuvaa kipua. (more…)

  2. Eiffel-tornista aukeaa panoraamakuvassa huikea näköala yli Seine-joen ja Pariisin

    Kommentoi

     

    pariisi,eiffel,panoraama,paris,panorama

     

    Panoraamakuva on koostettu viidestä 2.8.2005 Eiffel-tornin huipulta ottamastani kuvasta. Alun perinkin tarkoitukseni oli työstää kuvista panoraama, mutta hitaita ovat olleet Ollin kiireet.  Jälleen kerran.

    Huom! Voit liikuttaa kuvaa siirtämällä hiiren osoitinta kuvan päällä.

    Nyt sain homman lopulta hoidettua sen takia, että  viime aikoina mielessäni on käynyt useamman kerran ajatus soveltaa panoraamakuvaustekniikkaa myös luontokuvaukseen.  Päällimmäisenä suunnitelmissani on Suonenjoen mielenkiintoisten jääluolien kuvaus tällä tekniikalla. Vaan ”suap nähä” tapahtuuko asia tulevana talvena tai edes tällä vuosituhannella. Joka tapauksessa tämän kuvan luominen oli hyvää harjoitusta tulevaa varten.

    Musiikki: Matias Vuorinen, Chopin-Prelude, E minor, Op 28, no 4.

  3. Suuri valkoposkihanhiparvi nousee kohahtaen lentoon – Kuuntele tuhansien siipien pehmeä ääni

    Kommentoi
    valkoposkihanhi

    Suuri valkoposkihanhiparvi pyrähtää lentoon

    Tämän artikkelin valkoposkihanhikuvista ja luontoäänestä olen kiitollisuudenvelassa vantaalaiselle Mauri Hokkaselle, joka ilmoitti minulle kesämökkinsä naapuriin ilmestyneestä ja vain muutaman kilometrin päässä minun kodistani olevasta tuhatpäisestä valkoposkihanhiparvesta.

    Ilman häneltä saamaani tietoa olisin varmaankin päätynyt kuvaamaan merkittävästi kauempana olevaa pienempää parvea, joka kaiken lisäksi oli myös huomattavasti vaikeammin kuvattavissa. (more…)

  4. Kettu haukkuu käheästi – Kuule ketun erikoinen ääni

    Kommentoi
    Kettu eläinpuistossa

    Karvaansa vaihtava kettu.

    Muutama päivä sitten sai kokea, jotakin jonka tulen varmasti muistamaan lopun ikäni: Olin ollut juuri kuvaamassa valkoposkihanhia ja pysäyttänyt autoni tien laitaan levätäkseni hetken. Yht’äkkiä kuulin kuitenkin jostain läheltä kovaa käheää haukuntaa, jollaista en ollut kuullut koskaan aiemmin.

     

    En osannut yhdistää ääntä mihinkään tuntemaani, joten päätin kävellä lähemmäksi ääntä saadakseni selville, mikä sen tuotti. Hämmästykseni oli suuri, kun lopulta sain näkyviini äänen lähteen: Se oli kaunis hoikka kettu, joka minulle tuntemattomasta syystä piti erikoista konserttiaan useiden minuuttien ajan vain noin 50 m päässä minusta ratapenkereellä. Valitettavasti vain en ollut ymmärtänyt ottaa mukaani kameraani enkä äänitallennintanikaan. Kun sitten lopulta sain välineeni haettua, ehdin juuri ja juuri tallentamaan ketun viimeiset haukut ennen sen katoamista tiheään kuusikkoon.

    Kuvaa sen sijaan en ehtinyt lainkaan ottamaan, mikä oli minulle kova pettymys, sillä en ole koskaan saanut tilaisuutta valokuvata tuota kaunista eläintä luonnossa. Niinpä yllä olevan kuvan karvaansa vaihtavassa ketusta olenkin ottanut jo vuosia sitten todennäköisesti Ähtärin eläinpuistossa. Paikasta en kuitenkaan ole aivan varma.

  5. Tuhansien valkoposkihanhien kiehtova muodostelmaparaati ja suuri lentonäytös

    Kommentoi

    Suonenjoella ei ole juuri koskaan nähty suuria valkoposkihanhien arktisia muuttoparvia paikallisina. Tämä syksy teki kuitenkin tähän sääntöön tervetulleen poikkeuksen, sillä peräti kahdella eri paikalla ruokaili noin viikon ajan suuri joukko pohjoisesta tulleita valkoposkihanhia. Toisella yli tuhat ja toisella huomattavasti enemmän. Tämän jälkimmäisen paikan lopullista yksilömäärää ei ainakaan vielä tiedetä, mutta muutama päivä ennen hanhien lopullista poistumista niiden lukumääräksi arvioitiin lähes 2500. Tämän jälkeen laumaan kuitenkin liittyi tiettävästi vielä merkittävä määrä lisää lintuja.

    Videolla on nähtävissä lähes koko jälkimmäinen suuri parvi uimassa Suonteen järvessä. Tuo videolla toisena nähtävä kohtaus on pitkä – lähes kaksi minuuttia – sen takia, että tarkkaan katsottaessa siinä uivien hanhien käyttäytymisessä ilmenee jotain, joka ainakin itselleni tuli yllätyksenä:

    Parvi on aluksi jakaantunut kahteen samaan suuntaan etenevään marssirivistöön. Jossakin vaiheessa rivistöissä tapahtuu kuitenkin mielenkiintoinen muutos.  Molempien rivistöjen toinen laita kääntääkin kurssinsa  vastakkaiseen suuntaan eli takaisinpäin, toisen laidan jatkaessa edelleen liikettään eteenpäin. Lopuksi myös toinenkin laita vaihtaa suuntaansa ja molemmat rivistöt uivat yhtä jalkaa samaan suuntaan. Tällä kertaa takaisinpäin.

    Kahden marssirivistön välissä on kuitenkin koko ajan ollut kolmas hanhiporukka, joka aluksi näyttää kiertävän kehää mutta joka kahden hanhirivistön vaihtaessa suuntansa takaisinpäin lähteekin aluksi uimaan päinvastaiseen suuntaan. Hetken päästä ne näyttävät kuitenkin jälleen aloittavan pyörivän liikkeen.

    Kuvauspaikka 1 kartalla.

    Kuvauspaikka 2 kartalla.

  6. Opettele tunnistamaan pikkujoutsen laulujoutsenesta – Katso video

    Kommentoi

    Upea kansallislintumme laulujoutsen ja sen pohjoinen serkku pikkujoutsen ovat hyvin samannäköisiä. Koska pikkujoutsen ei ole maassamme pesivä laji, sitä on mahdollista nähdä lähinnä vain muuttoaikoina, syksyisin ja keväisin. Silloinkin harvalukuisena ja usein muuttavien laulujoutsenten seurassa.  Niinpä sen tunnistamisessa voi lajia aikaisemmin näkemättömällä olla ymmärrettäviä vaikeuksia.

    Laulujoutsenesta pikkujoutsen on mahdollista erottaa seuraavien ulkonäköpiirteiden avulla: Kooltaan pikkujoutsen (pituus 115–127 cm) on laulujoutsenta (140–160 cm) jonkin verran pienempi ja sen kaula lyhempi.  Pikkujoutsenen silmiinpistävin tuntomerkki on kuitenkin sen nokka: Pikkujoutsenen nokan keltainen alue ei ulotu koskaan sierainten alapuolelle, eikä se ole nokan sivuilla muodoltaan kiilamainen. Näin ollen nokan kärkiosan musta alue ulottuu kokonaisuudessaan linnun sieraimien yläpuolelle, mistä syystä nokan keltainen alue on silminnähden pienempi kuin laulujoutsenella.

    Helpoimmin nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin erotettavissa silloin, kun pikkujoutsen on laulujoutsenten seurassa. Yksinäisen pikkujoutsenen tunnistaminen saattaa joissakin tapauksissa olla aika haastavaa.

    Videollakaan nähtävä pikkujoutsen ei ollut yksin vaan useampikymmenpäisen laulujoutsenparven seurassa Suonenjoen Suonteella suurella peltoaukealla.

    Pikkujoutsenen sijainti kartalla.

  7. Pihani harvinainen vieras, läntinen pähkinänakkeli (sitta europaea)

    Kommentoi
    pähkinänakkeli, sitta europaea

    Pähkinänakkeli (sitta europaea) maapähkinä nokassaan

    Vuosien kokemus luontokuvauksessa on opettanut minulle sen, että kaikesta erikoisesta on yritettävä nauttia silloin, kun ne sattuvat kohdalle. Avautunutta tilaisuutta ei kannata siirtää huomiseen, ellei ole aivan pakko. Eläinten kyseen ollen ei nimittäin voi juuri koskaan etukäteen tietää, miten kauan jotakin erikoisempaa kuvausmahdollisuutta on mahdollista hyödyntää.  Tilaisuudesta on siis otettava vaari, kun se kerran tarjoutuu.

    Tämä ajatus oli päässäni kirkkaana, kun pihaani elävöitti viikon ajan harvinainen pähkinänakkelin läntinen alalaji (sitta europaea). (more…)

  8. Harvinainen vieraani pähkinänakkeli on vekkuli akrobaatti – Katso video

    Kommentoi

    Pihassani on nyt muutamana päivänä käynyt harvinainen vieras, pieni ja eloisa pähkinänakkeli.  Siinäpä tosiaankin lintu, joka ei juuri malta olla hetkeäkään paikallaan. Mikä parasta nakkelini ei käsittääkseni ole  meillä useammin tavatun Venäjältä ja Speriasta kotoisin olevan itäisen (sitta asiatica) vaan läntisen,  Fennoskandiasta kotoisin olevan alalajin (sitta europaea) edustaja.

    Näiden paljon toisiaan muistuttavien lintujen merkittävimmät erot ovat seuraavat:

    Itäisellä pähkinänakkelilla on valkoinen silmäkulmajuova ja usein myös sen otsassa on valkoista ja sen punaruskean alaperän väritys ei ulotu linnun kupeille.

    Läntisen alalajin päässä ei em. valkoisia tuntomerkkejä ole, ja sen alaperän väritys on tummanpunaruskea. Lisäksi tämä väri leviää pidemmälle linnun kupeilla.  Läntinen laji (12-14,5 cm) on myös hiukan itäistä serkkuaan suurempi.

    Itäinen laji on meillä tosiaan tavallisempi vieras, sillä niitä vaeltaa maahamme jossain määrin joka syksy.  Joskus jopa sankoin joukoin, kuten kävi v. 2014, jolloin idästä maahamme suunnisti ennätysmäärä pähkinänakkeleita. Yhden noista onnistuin jopa tallentamaan videolle tuona syksynä  Suonenjoella.

  9. Hylätty Nalle vierailee Suonenjoen Peurakankaan siirtolohkarealueen luolassa

    1 Kommentti
    siirtolohkare,hylätty nalle,peurakangas,suonenjoki

    Yritämme Hylätyn Nallen kanssa nousta valtavan siirtolohkareen laelle. Onnistumatta. Vaikka itse kiipesin jopa puuhun.

    Peurakangas on Suonenjoen lohkarealueella sijaitseva mielenkiintoinen käyntikohde, joka sijaitsee linnuntietä vain noin 1,4 km alueen tunnetuimmasta luolasta, Karhuluolasta. Edellisessä luolajutussani kertomaani maanalaiseen luolaan on puolestaan matkaa 2,7 km. (more…)