Kategorian Harmaahaikara Arkisto

  1. Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

    Kommentoi

    Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

    Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

    Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

    Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

    Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

  2. Silkkuikkuemon äidinrakkautta, Kaakkuri tulee suoraan kohti – Sekä muita kuviani Vuoden Luontokuva 2017-kilpailusta

    Kommentoi
    kaakkuri,lento

    Juuri lentoon lähtenyt kaakkuri tulee silmät punaisina kohti kameraa.

    Useampina edellisinä vuosina olen lokakuussa esitellyt joitakin sen vuoden Vuoden luontokuva – kilpailuun lähettämiäni kuviani. Jatkan samalla linjalla, vaikka menestystä ei tänä vuonna tullutkaan.

    Kovin monella kuvalla en tänäkään vuonna kilpailuun osallistunut, joten nyt nähtävät kuvat edustavat suurta osaa kaikista kilpailukuvistani, joissa kaikissa yhtä jäämuodostelmakuvaa lukuun ottamatta lintu tai linnut olivat jossain roolissa. Nyt nähtävissä kilpailukuvissani “esiintyvät” vauhdikas kaakkuri, rakastava silkkiuikkuäiti, yötä odottava harmaahaikara sekä koko kuvapinnan täyttävä valkoposkihanhiparvi. (more…)

  3. Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017

    Kommentoi
    harmaahaikara,lentaa,tyyrinvirta,rautalampi

    Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.

    Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia  jo toisena peräkkäisenä kesänä.

    Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)

  4. Hitaasti hiipivä harmaahaikara iskee kalan kuin salama kirkkaalta taivaalta

    2 Kommenttia

    Viime lauantaina onni hymyili minulle laveasti: Kun lähdin Suonenjoelta kohti vajaan 30 kilometrin päässä kohisevaa Tyyrinvirtaa, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Mitä lähemmäksi Tyyrinvirtaa tulin, sitä poutaisemmaksi sää muuttui, ja kun olin perillä, iltaurinko hymyili jo lempeästi poutapilvien välistä.

    Mutta paras oli vielä tulossa! Olin juuri ja juuri saanut jalustani pystytettyä ja kamerani kuvausvalmiuteen, kun huomasin muutamien kymmenien metrien päässä kivellä jököttävän harmaahaikaran alkavan liikkua kuin hidastetussa filmissä. Kokemuksesta tiesin sen havainneen kalan ja yrittävän nyt päästä siihen käsiksi terävällä nokallaan.

    Tosin kokemuksesta tiesin myös, että ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa sen saalistus jää pelkälle yrityksen asteelle. Niinpä kun painoin kamerani videonauhoitusnappia, en odottanut saavani tallennettua mitään muuta kuin harmaahaikaran hitaan liikehdinnän kohti jossain pinnalla alla uivaa kalaa. Toisin kuitenkin kävi. Onneksi!

    Jälkeenpäin saatoin vain onnitella itseäni ja olla kiitollinen onnettarille harvinaisuudessaan lottovoittoon verrattavan tilanteen kuvaamisesta. Jos olisin tullut paikalle minuutinkin myöhemmin, en olisi saanut erikoista tilannetta lainkaan taltioitua.

    Myös säiden jumalat olivat minulle olleet suosiollisia, sillä Suonenjoella sää oli koko tuon ajan ollut edelleen harmaa ja sateinen.  Pitäisiköhän minun yrittää joskus lototakin?

  5. Harmaahaikara hyökkää julmasti lajitoverinsa kimppuun – Onnellinen loppu

    2 Kommenttia

    Pari viikkoa sitten sain todistaa Rautalammin Tyyrinvirralla hyvin yllättävää tilannetta: Jälleen kerran yksi alueen paristakymmensestä harmaahaikarasta (ardea cinerea) oli ujuttautunut kalanpoikasia lokeilta suojaavan verkon alle. Tämä ei todellakaan ollut ainoa näkemäni vastaava tilanne, sillä verkon alla on niin paljon tilaa, että ne pystyvät liikkumaan ja saalistamaan siellä lähes normaalisti.

    Tällä kertaa eräs toinen harmaahaikara yritti kuitenkin käyttää verkon alla olevan lajitoverinsa tilannetta hyväksi ja hyökkäsi nokkimaan sitä julmannäköisesti. Verkon alla oleva lintu ei kuitenkaan ollut puolustuskyvytön ja onnistui lopulta pakenemaan tilanteesta omin lähes omin avuin. (more…)

  6. Harmaahaikara kävelee taidokkaasti narulla kuin sirkuksen nuorallatanssija

    Kommentoi

    Minulla on ollut kahden vuoden tauon jälkeen mahdollisuus seurata lähietäisyydeltä useiden harmaahaikaroiden iltaelämää. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli nähdä ensimmäistä kertaa  – ja todennäköisesti viimeistä – aikuisen harmaahaikaran kävelevän vähänkään horjumatta paksulla nuoralla vesialtaan yläpuolella.

    Myös muita todistajia tuolla taidokkaalla sirkustempulla oli: Altaan reunalla linnun nuorallakävelyä seurasi hyvin tarkkaavaisena toinen harmaahaikara, joka oli kuitenkin nuori yksilö. Ehkäpä se oli nuorallatanssijan poikanen, joka halusi oppia itsekin nuoralla kävelemisen jalon taidon. Ainakin sillä oli hyvä opettaja.

  7. Harmaahaikaroita vaikuttavissa äänimaisemissa – Ukkosen jyrinää, rankkasadetta ja paloauton ääntä

    Kommentoi
    harmaahaikara,tyyrinvirta

    Harmaahaikarat Tyyrinvirralla

    Sen jälkeen kun Suonenjoen jätevedenpuhdistamo tyhjeni yhtenä iltana täydellisesti linnuista, olen kiertänyt vanhoja kuvauspaikkojani toivoen löytäväni niistä jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Huonoin tuloksin.

    Nyt sunnuntaina ”löysin” Rautalammin Tyyrinvirralta kaksi harmaahaikaraa, ja optimistinen luonne kun olen, ajattelin heti lintujen olevan enne tulevasta hyvästä harmaahaikarasyksystä. Samanlaisesta kuin viime vuoden alkusyksy, jolloin Tyyrinvirralla oli parhaimmillaan yli kaksikymmentä harmaahaikaraa samanaikaisesti.

    Se, toteutuuko toiveeni, jää nähtäväksi. Siihen asti minun on tyytyminen muistelemaan viime syksyä, ja niitä hienoja tunnelmia, joita silloin sai yhdessä harmaahaikaroiden kanssa kokea. (more…)

  8. Kookkaan harmaahaikaran uskomaton paino – Selvitä asia leikkimielisessä testissä.

    Kommentoi

    Olin aina ennen tätä syksyä pitänyt harmaahaikaraa isona lintuna, olihan se pystyasennossa seisoessaan peräti metrin korkea ja siipien kärkivälikin kunnioitusta herättävä 155–195cm. Nämä tiedot minulla olikin tiedossa aloittaessani syksyllä harmaahaikaroiden kuvaukset.

    Yhdestä harmaahaikaran fyysisestä mitasta minulla ei kuitenkaan ollut harmainta aavistusta, sillä en ollut voinut kuvitella tarvitsevani tuota tietoja lintuja kuvatessani. Tällä tarkoitan tietenkin harmaahaikaran painoa.

    Asian selvittäminen tuli ajankohtaiseksi, kun olin myöhään eräänä iltana kuvannut useampaan otteeseen harmaahaikaroita istumassa korkealla puiden latvoissa. Tällöin jäin nimittäin ihmettelemään sitä, miten noin suuren linnun oli ylipäätään mahdollista seistä puun latvassa ilman, että latva linnun painosta joko taipuisi tai sen oksat katkeaisivat. (more…)

  9. Sama kuva harmaahaikarasta värillisenä ja mustavalkeana – Kummasta pidät enemmän.

    2 Kommenttia
    harmaahaikara,grey heron,héron cendré,gråhäger,graureiher

    Harmaahaikara.

    Itse olen ­ – niin oudolta kuin se voi luontokuvaajan suusta kuulostaakin – mustavalkean valokuvan vannoutunut kannattaja. Liekö syynä se, että kun aloitin nuorena lukiolaisena aikoinaan valokuvauksen, mustavalkeiden kuvien otto oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Värikuvat tulivat mukaan kuvaan vasta, kun aloin kuvata luontoa ammattimaisesti varsinaisen ammattini ohella.

    Tämä kiinnostukseni MV-kuvaukseen on kuitenkin ollut ja on edelleen hyvin piilevää sorttia, mutta aina silloin tällöin olen omaksi huvikseni muuttanut joitakin värikuviani mustavalkeiksi vain nähdäkseni, millaisen tunnelmaan kuvista niistä tuolloin löytäisin. (more…)

  10. Harmaahaikarat keskustelevat äänekkäästi täysikuun valossa.

    2 Kommenttia

    Olipa eilen erikoinen haikarakokemus jälleen kerran. Kaikki alkoi kuitenkin aivan mitäänsanomattomasti, mitä nyt välillä satoi ja välillä paistoi aurinko.

    Lopulta kuitenkin taivas selkeni, ja metsänrajan takaa nousi lähes täysikuu.  Ja siitäkös harmaahaikarat näyttivät innostuvan. Oli kuin niihin olisi iskenyt vähintään lievä kuuhulluus. Kaikilla joen haikaroilla tuntui nimittäin olevan yhtäkkiä jotain sanottavaa toisilleen.

    Jopa siinä määrin, etteivät ne jaksaneet odottaa kohteliaasti puheenvuoroaan, vaan sanoivat sanottavansa jonkun toisen puheen päälle. Jotkut linnuista puolestaan nousivat silloin tällöin siivilleen ja kaartelivat joen yläpuolella äänekkäästi mielipiteitään huudellen. (more…)