Kategorian KAHLAAJAT Arkisto

  1. Lintujen peilikuvia tyynellä vedenpinnalla – Testaa keksitkö mitkä kuvista on käännetty ylösalaisin

    Kommentoi
    peilikuva

    Peilikuva n:o 1 – Västäräkki kepin nokassa

    Viime kesänä keskityin lähes kokonaan kuvaamaan jo edellisenä kesänä suuren osan huomiostani vieneen Suonenjokelaisen louhintakiellossa olleen kalliolouhoksen lintuelämää, joka oli paikan pienehkön koon huomioon ottaen poikkeuksellisen vilkasta. Louhoksen pohjalle syntyneellä matalalla suurella vesialtaalla vieraili nimittäin kesän kuluessa todella mielenkiintoinen kirjo erilaisia lintuja, joista suuri osa oli erilaisia kahlaajia kuten kurki, lapinsirri, suokukko, lehtokurppa, kuovi, liro, valkoviklo, metsäviklo, pikkutylli ja tylli. Näistä liro oli lukumääräisesti suurin laji, sillä niitä oli paikalla useiden päivien ajan toistakymmentä yksilöä.

    Pelkästään itse lintujen kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkaan hyödyntämään vesialtaan kesäiltoina usein täysin peilityynen vedenpinnan tuomiin mahdollisuuksiin. Tavoitteenani oli saada kuvattua kuva, jossa lintu olisi vain osa erilaisten mahdollisimman täydellisten peilikuvien muodostamaa harmonista pintaa.

    Tähän artikkeliin olen kerännyt 26.6.-15.8. välisenä aikana kuvaamiani kuvia, joista suurimman osan pysähtynyttä idylliä elävöittää yksinäinen liro. Toinen kuvissa nähtävä laji on louhoksen yleisin laji, västäräkki.

    Kuviin liittyy myös testi, jonka voit halutessasi suorittaa. Kaksi kuvista on nimittäin käännetty ylösalaisin, mutta mitkä? Keksitkö, hoksaatko?  Mikä tärkeintä, testin tekemällä saat tietenkin myös selville, mitkä peilikuvista todellakin ovat käännetty ylösalaisin.

    Kuvauspaikka kartalla.

    (more…)

  2. Kurkien ja laulujoutsenten luomia syksyisiä äänimaisemia

    4 Kommenttia

    Suomalaisen luonnon ylivoimaisesti vaikuttavimpia äänikokemuksia tarjoavat  mielestäni suuret syksyiset kurki- ja laulujoutsenkerääntymät. Valitettavasti vain en tänä syksynä saanut kuvausreviirilläni juuri nauttia kurkien upeasti soivista konserteista, sillä syystä tai toisesta suuret kurkiparvet näyttivät ohittavan alueen pysähtymättä. Onneksi eivät kuitenkaan aivan kaikki, sillä muutamana päivänä yksi reilun sadan yksilön kokoinen lauma ruokaili linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä kotoani. Useimmiten kurjet olivat kuitenkin aivan liian etäällä kuvaamisen kannalta, mutta eräänä iltana ne ruokailivat vain reilun sadan metrin päässä ennen lähtöään yöpymispaikalleen. Tuo lähtöhetki oli ikimuistoinen, sillä ylitseni lentävien kurkien luoma äänimaisema oli jotain, jota ei voi sanoin kuvailla.

    Pari viikkoa myöhemmin olin sateisena päivänä seuraamassa vajaan sadan laulujoutsenen rauhallisesti ruskan värittämien puiden reunustamalla suurella peltoaukealla. Suurimman osan ajasta nämäkin linnut olivat melko hiljaisia, mutta silloin tällöin – usein täysin yllättäen – osa niistä aloitti kuorokonsertin, jota suuri osa laumasta kuitenkin tyytyi seuraamaan tyynen hiljaisina sivusta.

    Kurkien konserttisali kartalla.

    Laulujoutsenten kuoro kartalla

  3. Aina ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi – Erilaisia lintukohtaloita viime viikoilta

    Kommentoi

    Viime viikkojen aikana olen saanut poikkeuksellisen paljon pyyntöjä auttaa pulaan joutuneita lintuja. Ensimmäinen näistä koski kolmea vielä lentokyvytöntä kalalokinpoikasta, jotka olivat pudonneet rakennuksen katolla sijainneesta pesimäpaikastaan läheisen alakoulun pihalle elokuun alussa.  Koska lukuvuoden alku oli tuolloin vain muutaman päivän päässä, lintuja ei voinut jättää koulun pihalle. Myöskään niiden palauttaminen alkuperäiselle pesäpaikalleen läheisen, käytöstä poistetun koulun tasakatolle ei tullut kysymykseen, sillä sieltä ne todennäköisesti olisivat päätyneet melko pian uudestaan naapurikoulun pihalle.

    Koska en talvisen akillesjännevammani takia voinut juurikaan juosta todennäköisesti karkuun pyrkivien lokinpoikasten perässä, pyysin apuuni kokeneen paikallisen linturengastajan, ja onnistuimmekin saamaan poikaset kiinni suuremmitta kivuitta. Poikasten rengastuksen jälkeen laitoin poikaset suureen haaviin siten, että yläpuolellamme lentäneet ja tilannetta hätääntyneinä seuranneet emot saattoivat koko ajan nähdä ne. Tämän jälkeen kannoin poikaset muutaman sadan metrin päässä olevaan lampeen emojen seuratessa tarkkaavaisina kulkuani taivaalta. Ja kävi kuten oli tarkoituskin:  Emot seurasivat perässäni lammelle, ja tilanne rauhoittui laskiessani poikaset uimaan vapaina lampeen. Tunne: Iloinen ja helpottunut.

    Kalalokinpoikasten kiinniottopaikka kartalla.

    Muutaman päivä myöhemmin hoitooni tuli siipivammainen aikuinen nuolihaukka. Kahden viikon hoitojakson, johon kuului kaksi eläinlääkärin tarkastusta sekä röntgenkuvaus, jälkeen toimitin Aamuksi nimeämäni linnun sitten Heinolan lintutarhaan jatkohoitoon. Siellä sen kuntoutuminen on eilen saamieni tietojen mukaan sujunut hyvin, ja se tultaneen aikanaan palauttamaan takaisin luontoon. Tunne: Iloinen ja hyvin tyytyväinen. (more…)

  4. Suurten lintujen luoma unohtumaton keväinen äänimaisema

    Kommentoi

    Joitakin asioita luonnossa on mahdoton kuvata sanoin: Yksi sellainen on varmasti se vaikuttava äänimaailma, joka on koettavissa sellaisilla paikoilla, joille keväisin kertyy suuri määrä paluumuutolla olevia kookkaita lintulajeja kuten kurkia, laulujoutsenia ja metsähanhia. Se on yksinkertaisesti kuultava ja ”nähtävä” itse.

    Oheisella videolla mielenkiintoisimmat tänä keväänä 2018 kuvaustilanteissa taltioimani äänet: kurki, laulujoutsen, metsähanhi ja kuovi. Videolla esiintyy myös fasaani, joka ei tietenkään ole muuttolintu, mutta jonka sattumalta kuvasin Rautalammin Rastunsuolla muiden kuvausten päätteeksi.

    Kuvauspaikat kartalla : Suonenjoki, Paaspää  ja Rautalampi, Rastunsuo

  5. Sateisen ja sumuisen syksyn suuria valkoposkihanhi-, kurki- ja laulujoutsenparvia

    Kommentoi
    valkoposkihanhi,ruska,syysmuutto,parvi,lentää

    Valkoposkihanhiparvi lentää syksyn ruskaa taustalla. Suonenjoki, Suontee, 2017.

    Edellisessä kesämuistelossani kuvien pääosissa olivat yksittäiset linnut. Syksyn kuvausteni kohteena olivat kuitenkin suurimaksi osaksi kuvausreviirilleni erehtyneet suurehkot lintukeräytymät.  Niitä olikin tänä syksynä kiitettävästi niin Suonenjoella kuin Rautalammilla. Rautalammin Rastunsuolla keskityin kuvaamaan syyskuun lopulla  ensin kurkia ja myöhemmin valkoposkihanhia. Suonenjoella puolestaan kuvasin lokakuun alkupuoliskolla samanaikaisesti sekä laulujoutsenia että valkoposkihanhia.

    Rastunsuon kurkikuvauksista parhaiten jäi mieleen suuren kurkiparven yhtäkkinen ja yllättävä yhteishyppy ilmaan. Yllättävintä niiden loikassa oli se, että se todellakin tapahtui ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja se että se oli pelkkä pomppu. Ilmaan loikanneet kurjet palasivat heti maahan lähes lähtöpaikoilleen.

    kurki,kurkiparvi,hurja hyppy

    Kurkiparvi hyppää ilmaan ja laskeutuu heti takaisin maahan.

    (more…)

  6. Videolla suokukkoja lähikuvassa – Auton käyttö piilokojuna lintujen kuvauksessa

    Kommentoi

    Ei ole mikään salaisuus, että käytän autoani lintukuvauksissa hyvin usein piilokojuna. Sen suurenmoisin etu on siinä, että voin usein vaihtaa melko vapaasti niin kuvausetäisyyttä kuin kuvakulmaa kesken kuvausten. Edellytyksenä tällaisen kuvaamisen onnistumiselle on kuitenkin aina se, että olen ensin kärsivällisesti totuttanut kuvattavat linnut hyväksymään sekä autoni läsnäolon että olemaan pelkäämättä, kun käynnistän autoni uudelleen vaihtaakseni kuvauspaikkaa.

    Joskus täydellinen totuttaminen sujuu yllättävänkin nopeasti – suokukoilla kesti alle tunnin.  Joskus siihen voi kulua useita päiviä. Joitakin kertoja olen esim.  päässyt ottamaan ensimmäiset kuvat  – ja silloinkin vielä melko kaukaa suhteessa kuvattavan lajin kokoon – vasta toisena päivänä.

    Video on siinä mielessä hyvin totuudenmukainen, että kolme ensimmäistä, ruokailevista suokukoista nähtävää videonpätkää on kuvattu melko pian videon alussa nähtävän lähestymisvaiheen aikana. Huomion arvoista on kuitenkin se, että olin totuttanut linnut auton läsnäoloon ja sen liikkumiseen jo edellisenä päivänä. Muuten tuollainen ”ralliautoilu” ei olisi missään tapauksessa onnistunut lintuja pelästyttämättä, sillä kuvaushetkellä linnut olivat lähimmillään todella lähellä. Lähimmillään vain noin neljässä metrissä.

    Huom! Videokuvaa ei ole rajattu lainkaan jälkikäteen.

    Kuvauspaikka: Suonenjoen entinen jätevedenpuhdistamo.

    Kuvausauto: Pikkuruinen Skoda Fabia.

  7. Liro, kahlaaja kaatosateessa pallomeren rannalla kalliolouhoksella

    Kommentoi

    Muutamana viime päivänä, tai oikeastaan iltana, olen saanut seurata tämän kesän tärkeimmälle kuvauspaikalleni, Suonenjoen Lintharjulla sijaitsevalle kivilouhokselle,  ilmestyneen yksinäisen liron (Tringa glareola)  touhuja.

    Ja laiskottelusta ei tuota pientä kahlaajaa voi kyllä syyttää, sillä se tuntui olevan koko ajan liikkeessä etsien itselleen jotain hiukopalaa louhoksen suurten lammikoiden karuilta rannoilta. Eilenkin se kulki lähes pysähtymättä toista tuntia lammikoiden sorarantoja tutkien.

    Sen tahtia ei näyttänyt haittaavan edes rankkasade, jollainen iski eilen illalla louhokselle. Liro ei nimittäin ollut tilanteesta juuri moksiskaan, vaan jatkoi  – melko – rauhallisesti ruuanetsintäänsä.  Muutaman kerran se kuitenkin näytti ottavan hätääntyneitä sivuaskeleita ilmeisesti pelästyessään viereensä äkillisesti ilmestynyttä suurta vesikuplaa.

    Liro on muuten pikkutyllin jälkeen ehkäpä eniten vuosien mittaan valokuvaamani kahlaaja. Niinpä olen nyt voinutkin keskittyä sen videokuvaamiseen.

    Kaikkein mieleenpainuvin liromuistoni on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2007, jolloin sain todistaa – ja kuvata  – kahden liron yhteenoton. Tuosta harvinaisesta tilanteesta olen vuosien mittaan julkaissut kuvia useampaankin otteeseen. Teinpä neljä vuotta sitten kaksintaistelusta jopa lännenfilmihenkisen kuvaesityksenkin: Lirojen kaksintaistelu.

  8. Kalliolouhoksen pikkuruiset pikkusirrit yllättivät suuresti

    Kommentoi
    calidris minuta, pikkusirri,little stint,zwergstrandläufer,bécasseau minute,småsnäppa

    Pikkusirri-calidris minuta

    Olen parina viime viikkona viettänyt paljon aikaani Suonenjoen kauniilla harjualueella, Lintharjulla, olevalla suurella kivilouhoksella. Syy kiinnostukseeni ovat olleet värikkäiden ja mielenkiintoisten jyrkkien kalliopintojen alapuolelle syntyneiden suurten sadevesilammikoiden ympärille esiintyvä linnusto, etenkin BirdLife Suomen vuoden lintu, pikkutylli. (more…)

  9. Kuovin näyttävä iltakylpy tuhansien hohtavien vesipisaroiden keskellä

    Kommentoi

    Olen nähnyt kuovi neidin kylvyssä, ihanaa!

    Viikko sitten onnistuin sekä valokuvaamaan sekä videoimaan kylpevää kuovia ehkä lähempää kuin koskaan aiemmin. Ja mikä parasta, iltaurinko oli suoraan kylpevän kuovin selän takana saaden sen kylpiessään tuottamat vesipisarat muodostamaan kuin ilotulituksen linnun ympärille.  Se oli hetki, jota en varmaankaan koska unohda. Kiitos kuovi!

  10. Kevään mielenkiintoiset löydöt: Värirengastettuja kurkia ja poikkeavan värisiä sinisorsia

    Kommentoi

    Edellisellä kerralla kerroin huhtikuun lopulla kuvaamastani lontoolaisesta rengastetusta naurulokista. Huhtikuun alkupuolella päähuomioni oli kuitenkin ollut suunnattu Rautalammin Rastunsuon poikkeuksellisen suuriin kurkiparviin, joista  kaikkein suurimassa seuraamassani kurkiparvessa oli noin 550 kurkea.

    Päivisin kurjet viihtyivät yleensä samalla suurella peltoaukealla, mutta illan alkaessa hämärtyä ne siirtyivät syrjemmälle. Usein eräälle vielä sulamisvesilammikoiden osittain peittämälle suopellolle, jonne kerääntyi yötään viettämään myös suuria määriä metsähanhia, sinisorsia ja jonkin verran laulujoutsenia.

    Juuri tällaisesta tilanteesta on yllä olevalla 17.4. kuvamaallani videolla kysymys. Auringon ollessa juuri laskemassa suuri määrä lintuja oli kokoontunut yhteiselle yöpuulle viimeisten mattimyöhäisten vielä saapuessa paikalle.

    Tarkensin tuolloin kamerani etualalla näkyviin kurkiin, mutta hämäryyden takia en kuvatessani pystynyt juuri näkemään mitään pieniä yksityiskohtia. Niinpä videota myöhemmin kotonani tutkiessani yllätyin suuresti huomatessani yhdellä kurjista olevan värirenkaat jaloissaan. Mikä parasta onnistuin myös lukemaan värirenkaat videon yksittäiskuvasta.

    Tein löydöstä tietenkin asianmukaisen ns. rengaslöytöilmoituksen, jolloin selvisi, että linnun oli poikasena rengastanut kuopiolainen kurkirengastaja Petteri Koponen Maaningalla v. 2010. Mielenkiintoista linnussa on se, että sen emo oli ensimmäinen Pohjois-Savossa rengastettu kurki.  (Rengastuspaikka kartalla)

    Kaksi päivää aiemmin olin kuitenkin kuvannut jo toisen värirengastetun kurjen. Tuolla kertaa rengastetun linnun kuvaaminen ei ollut vahinko, sillä olin kiikarillani jo aiemmin huomannut 500 muun kurjen mukana ruokailevan linnun. Valitettavasti etäisyyttä lintuun oli kovin paljon liikaa, etenkin kun ilmassa oli jonkin verran lämpöväreilyä. Siitä huolimatta onnistuin nyt ongelmitta lukemaan kuvasta – päinvastoin kuin edellisen kurjen tapauksessa –sekä renkaiden värit että  järjestyksen.

    (more…)