Benalmádenan itseäni kiinnostavin kohde olisi ollut kaupungin yläpuolella kohoavan vuoren huipulla sijaitseva Unescon maailmanperintökohde petolintuineen.
Valitettavasti en saanut tilaisuutta vierailla paikassa.
Niinpä jouduin tyytymään kaupungin tärkeimpään viheralueeseen Parque la Paloma’an.
Itselleni oli pienoinen yllätys, kuinka merkittävä osa härkätaisteluilla edelleen on andalusialaisten elämässä. Tulevista verifestivaaleista mainostaviin värikkäisiin julisteisiin oli mahdoton olla törmäämättä eri puolilla Benalmadenaa.
Onneksi on toivoa, että niin Andalusia ja sen mukana koko Espanja ottavat Katalonian ja Kanariansaarten tavoin järjen käteensä ja luopuvat mahdollisimman nopeasti barbaarisista eläinrääkkäysorgioistaan.
Malagan lentokentällä sain mahdollisuuden toteuttaa viime Venäjän matkalla syntyneen idean kuvasta symmetrisesti kaupan hyllylle asetetuista tupakkakartongeista, joista mahdollisimman useassa on eri teksti tupakan vaarallisuudesta.
Valitettavasti kuvaaminen oli suoritettava hyvin vauhdikkaasti, sillä Espanjan lentokentillä kuvaaminen on kielletty. Sainkin otettua vain yhden kuvan, ennen kuin taakseni ilmestynyt nainen kuulutti:
” Excuse me, Sir. It is not allowed to take photos at the airport.” Kameran ja kuvan sain kuitenkin pitää.
Häpeäkseni minun on muuten tunnustettava, että olin hyvin tietoinen kuvauskiellosta.
P.s. Espanjan valtio yrittää todella kitkeä sitkeästi kansan keskuudessa edelleen kytevän tupakoinnin. Vuoden 2011 alusta lähtien savuttomassa tilassa tupakoiva voi joutua maksamaan rikkomuksesta tuntuvan sakon. Lisäksi ravintola- tai muu palveluyrittäjä, joka sallii tiloissaan tupakoinnin, voi joutua maksamaan laiminlyönnistään jopa 20 000 euron sakon.
Graffitien, ja jopa oikeiden seinien sotkijoiden, luoma taide on minua myös aina kiinnostanut niin pienissä kaupungeissa kuin suurissa metropoleissa. Ymmärrettävistä syistä Benalmadenan kaltaisista lomakohteista ei niitä juurikaan löydy, kiitos paikassa tepastelevien turistien ikärakenteen.
Kolme keskenään erilaista ”seinätaiteilijan” työtä onnistuin kuitenkin löytämään. Ensimmäistä niistä ei tosin voi juurikaan lukea muuhun kuin töherryksien genreen. Syy, miksi kuvasin tämän yllä olevan sähkökaapin oven, oli yksinkertaisesti se, että sen värimaailma miellytti silmääni. Toinen tärkeämpi syy oli se, että oveen oli espanjaksi kirjoitettu ”kielletty” (prohibido).
Se, mitä teksti kielsi tekemästä, jäi minulle epäselväksi, mutta todennäköisesti se olisi kuitenkin kieltänyt kaiken sotkemisen, jos vain tekstin laatija olisi aikoinaan huomannut tarpeelliseksi tehdä sen.
Toinen, edellistä jo huomattavasti laadukkaampi teos oli rantakadulla lähellä kaupungin akvaariota. Tässä tapauksessa ”taiteilija” oli halunnut todistaa suurta rakkauttaan tyttöön nimeltä Xazarra. Tämän hän oli tehnyt kaivertamalla ihailunsa kohteen kuvan valmiiseen oikeaan seinämaalaukseen ja signeeraamalla teoksensa espanjaksi ”Minä rakastan Xazarraa”. (more…)
Ulkomailla minua kiinnostaa kuvata aiheita, usein hyvinkin pieniä yksityiskohtia, jotka kertoisivat kyseisestä maasta ja sen yhteiskunnasta jotain syvällisempää. Erityisen kiinnostavaa on yrittää kuvien avulla kertoa erilaisista havaitsemistani ristiriidoista.
Tässä mielessä lomaviikkoni Espanjan aurinkorannikon Benalmadenassa ei tehnyt poikkeusta edellä mainittuun. Kaikkein helpoimmin havaittava ristiriita on varmaankin rakennuksien ulkoinen kunto ja siisteys. Mukavasta neljän tähden hotellihuoneesta katsottuna kaupungin yleiskuva on kovinkin siisti. Jopa niin siisti, että se näyttää päivävalossa jopa yksitoikkoiselta.
Kuitenkin hienon ranskalaisomisteisen Benalmadena Principe -huoneistohotellin vieressä ja aivan rantakadun varrella on korkea kerrostalo, jonka ulkoiselle epäsiistille habitukselle eivät kesällä aiemmin näkemäni Kostamuksen kerrostalot juurikaan häviä. (more…)
Gibraltarin niemimaa on Englannin entisen mahtavan imperiumin viimeisiä linnakkeita.
Niinpä emämaa näkyy voimakkaasti kaikkialla kaupungissa.
Tästä kertoo osaltaan se, että näkyvällä paikalla pääkadun, Mainstreetin, varrella ja samalla kaupungin tärkeimmän aukion laidalla on kuninkaallisen armeijan rekrytointitoimisto.
Ei liene sattuma.
Saman vilkkaan aukion reunalla on myös vanha lasinpuhaltamo, jossa saa maksutta seurata lasinpuhaltajia työssään.
Pääkadulta löytyy lisäksi mielenkiintoinen Pyhän Marian katedraali (Cathedral of St Mary the Crowned), joka tarjoaa kuumana kesäpäivänä väsyneelle matkailijalle viileän ja rauhallisen lepopaikan.
Gibraltarin tärkein nähtävyys ovat kuitenkin villeiksi mainostetut puolikesyt berberiapinat eli magotit. Turisteja kuitenkin pyydetään – kuten oikein on – olemaan ruokkimatta eläimiä, jotta ne eivät oppisi kerjäämään hyväuskoisilta mutta hyvää tarkoittavilta matkailijoilta.
Kielto ei kuitenkaan näytä koskevan paikallisten turistibussien kuljettajia, joiden käsistä apinat käyvät säyseästi hakemassa niille tarjottuja makupaloja.
Se, kuinka villejä nuo pienet sukulaisemme loppujen lopuksi ovat, pysyi ainakin minulle arvoituksena. Pikemminkin itselleni jäi kuva, että ne oli valjastettu matkailuteollisuuden palvelukseen. Tiedä häntä.
Hauskoja seurattavia ne kuitenkin olivat, sitä ei käy kieltäminen. Mieleeni jäi etenkin äitinsä huomiota kerjännyt pieni apinalapsi. Hyvin liikuttavaa oli toisaalta myös äidin huolenpito pienokaisestaan.
Myöhemmin katsellessani matkamuistomyymälöissä tarjolla olevia pehmoleluja, mieleeni tuli kielikuva löysässä hirressä riippumisesta. Sympaattisten mutta erittäin uhanalaisiksi luokiteltujen eläinserkkujemme ainoa mahdollisuus selvitä hengissä ja olla hyväksyttyjä ihmisiä täyteen ahdetulla niemimaalla on näet tuottaa taloudellista hyötyä brittien matkailuteollisuudelle.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta muistiini on Gibraltarista parhaiten jäänyt – mikä varmaankin kertoo kieroutuneesta huumorintajustani – mielestäni byrokraattisuudessaan maailmanennätyksen tehnyt liikennemerkki, joka varoittaa väärinpysäköijiä näille mahdollisesti koituvista seuraamuksista.
Käsittämätöntä liikennemerkissä on myös se, että vaikka olemme englanninkielisellä alueella, siitä löytyy sellainen oikeinkirjoitusvirhe, jota ei toivoakseni yksikään opettamistani lukiolaisista kolmen vuoden lukiouransa jälkeen enää tee.
Paikka: Castilia de Bil-Bil, Benalmádena. Aika: 9.7.2011
Sattuma heitti eteeni mahdollisuuden seurata hetken espanjalaisia häärituaaleja, kun Benalmadenan rantakadulla sijaitsevasta Bil-Bil’in linnan juhlahuoneistosta putkahti ulos pieni hääseurue. Juhlaväkeä ei todellakaan ollut kovin monta, arviolta 20-30.
Silti eteläeurooppalaisella mentaliteetillaan tuo pienikin porukka sai aikaiseksi sellaisen ruuhkan, ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään.
Juhlahuoneiston edessä suoritetut riitit eivät juuri eronneet muiden länsimaiden vastaavista: riisin heittoa, onnitteluja ja valokuvausta. Erikoista oli kuitenkin hääparin lähellä äänekkäästi posautettu putki, josta sinkoutui ilmaan satoja pieniä punaisia paperisydämiä, jotka päätyivät mikin minnekin.
Osa tippui läheisiin koristealtaisiin, toiset taas jopa hääparin sampanjapikarehin. Jotkut onnelliset sydämet pääsivät puolestaan koristamaan kauniin morsiamen strategisesti tärkeitä paikkoja. (more…)
Liekö syynä ymmärtämätön mieleni vai liian vaatelias makuni, joka tapauksessa viikko Espanjan aurinkorannikolla viime kesänä toi eteeni melko vähän kuvattavaa. Sen minkä onnistuin löytämään, sen jouduin lähes lapiolla kaivamaan esiin. (more…)
Gibraltarin apine eli magotti poikasensa kanssa.
Hola por todos! Viikko Epsanjassa takana. Uunoa en siellä onneksi tavannut mutta monia muita merkillisyyksiä kylläkin. Alla osa kuvasaaliista, joka – kuten aiemmat matkuvani – keskittyy lähinnä yksityiskohtien ja maittemme erilaisuuden ihmettelyyn. Joukossa mm. kuva todellisesta auringonpalvojasta sekä rantaseksin siunaavasta papista.
Palaan aiheeseen tarkemmin heti, kun aika sen sallii.
