Oma koti kullan kallis – kivitaskullekin.

Kommentoi

Kivitasku kasteluputken päässä.

Kivitasku kasteluputken päässä.

Kesäkuussahan ilmoitin yrittäväni seurata kasteluputkessa pesivien kivitaskujen elämää, minkä sitten teinkin vaikka aika vaihtelevasti.

Joka tapauksessa poikasten tultua lentokykyisiksi neljä viikkoa sitten, luulin projektin jo päättyneen.

Tämä ilta kuitenkin todisti, ettei luulo ole koskaan tiedon väärti. Kävi näet niin, että etsiessäni taas leppälintuja – turhaan – huomasin yhden kivitaskuperheen poikasista istuvan pesäputkensa vieressä. Lintu oli tosin huomattavasti muuttunut ulkonäöltään, ja alkoi jo muistuttaa aikuista lintua.

Kun nuori lintu huomasi minun kiinnostuneen itsestään, se poistui kauemmaksi.

Itsepäinen kun olen, palasin paikalle varttitunnin päästä, ja mitä näinkään! Poikanen istui jälleen saman putken päässä.

Tosin se tälläkin kertaa vaihtoi paikkaa hetken päästä, mutta nyt oman pesäputkensa päälle!

 

Mitä tästä siis opimme? Vaivaako nuoria kivitaskuja koti-ikävä? Tuskin, vaikka ihmispsykologiaa linnun käyttäytymiseen soveltamalla voisi niin kuvitella.

Itse asiassa kysymys lienee siitä, että pesäputki tarjoa hyvän istumapaikan muuten rikkaruohoja täyteen kasvaneella hiekkakentällä. Lisäksi pesäputkeen voi tarpeen vaatiessa päästä piiloon saalistavilta pedoilta.

Ps. Jos haluat lukea aiemmat raporttini kivitaskuperheen elämästä, löydät ne helposti kirjoittamalla kivitasku blogini Search posts-kenttään.

Tags: METLA

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.