Rusakko iltalevolla – Raivostuttavan rauhallisia kuvia.

2 Kommenttia

Vaikka viime kesänä käytin todella runsaasti aikaa yhden metsäjäniksen elämän kuvaamiseen ja dokumentointiin, ei minusta hevin helposti jäniskuvaajaa tule.

Joskus tilanne vain on sellainen, että kuvattava tuntuu lähes vaativan huomiota itselleen.

Juuri näin on käynyt kahtena edellisenä iltana, jolloin olen seurannut kuvakonistani vain muutaman metrin päässä ruokailevaa rusakkoa.

Eläin ilmeisesti on jokin viime kesänä kuvaamistani rusakoista ja tunnistaa vaaleanbeigenvärisen kumipyöräisen piilokojuni, koska sallii minun tulevan niin lähelle itseään.

Kuva: Rusakko iltalevolla.

Rusakko iltalevolla.

Epäilen sen tunnistavan autoni sen takia, että kun muutama ilta sitten yritin lähestyä sitä hiljaisella ja vähäkulutuksisella ekoautollani, rusakko lähti loikkimaan karkuun heti sen nähtyään.

Nyt siis näin ei ole käynyt, vaan pitkäkorva on ollut liiankin rauhallinen seurassani eikä mielenkiintoisia kuvattavia tilanteita ole siten juurikaan syntynyt. Ilmeisesti tilanne sai pupunkin mietteliääksi, koska sillä meni sormi – vai pitäisikö sanoa varvas – suuhun.

Kuva: Rusakko nuolee varpaitaan.

Rusakko nuolee varpaitaan.

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.